Ruuhkavuodet on pelkkää selviytymistä. Eihän tässä ole mitään järkeä. Vuorokauden tunnit ei riitä kaikkeen, kaksi kättä on liian vähän ja rahat on koko ajan loppu. Onko nää ruuhkavuodet muillekin yhtä selviytymistä vai olenko se vain minä?
Kun lapset oli pieniä niin kuvittelin sen olevan raskainta ja kalleinta aikaa elämässäni. Luulin, että kun vaippoja ja vaunuja ei tarvitse enää ostaa niin jää rahaa enemmän käyttöön. Luulin, että kun yöllä ei tarvitse enää herätä niin ei enää väsytä. Luulin ja kuvittelin kaikenlaista.
Ruuhkavuodet on selviytymistä
Ruuhkavuodet on yhtä selviytymistä. Tuntuuko teistä muistakin, että te vaan yritätte selviyä päivästä toiseen? Teette töitä jotta saatte laskut maksettua mutta mitään ei jää käteen. Heräätte aikaisin, teette töitä, tulette kotiin, teette ruokaa, viette lapsia harrastuksiin, siivoatte ja menette nukkumaan.
Eikö tässä elämässä pitäisi olla jotain muutakin?
En osaa sanoa mitä kaipaisin, ehkä hiljaista kotia, ehkä rauhassa heräämistä, ehkä romanttisia treffejä, ehkä uuden harrastuksen aloittamista… kaipaisin paljonkin asioita mitkä eivät ruuhkavuosiin mahdu.
Kaipaisin tunnetta, että olen elossa!
Vai onko minulla tässä joku aikataulutus ongelma? Ainakin somen perusteella muut saavat arkensa rullaamaan ihan kivasti.
Vertaistukea kiitos!
Vertaistukiryhmiä löydät lisää esimerkiksi MLL:n sivuilta.
-Anonyymi kirjoittaja-
Sana on vapaa kirjoituksia voit lähettää osoitteeseen myynti@poikienaidit.fi tai tämän sivun alalaidasta. Julkaisemme ne nimettömänä.
