Äidin lempeä tuki voi sytyttää oppimisen ilon uudelleen ja auttaa tukemaan koulunkäyntiä.
Moni äiti on jossain vaiheessa huolissaan: ”Miksi poikani ei jaksa innostua koulusta?” ”Miten saan hänet uskomaan itseensä, vaikka kokeesta tuli taas huono numero?” Tai ihan vain: ”Miten voin auttaa, kun poika ei itse halua puhua?”
Nämä ovat aivan tavallisia kysymyksiä – ja niihin ei ole yhtä oikeaa vastausta. Mutta onneksi on paljon keinoja, joilla voit äitinä tukea poikasi koulupolkua niin, että arjesta ei tule taistelukenttä, vaan kasvun paikka.
Miksi motivaatio katoaa?
Pojilla koulumotivaatio voi heiketä monista syistä: koulun rakenne ei aina vastaa heidän tapaa oppia, keskittymiskyky voi olla koetuksella, eikä kaikki oppiminen ole helposti mitattavissa numeroilla. Jo alakoulussa saattaa tulla tunne, että ”koulu ei ole mun juttu”, ja yläkoulussa tämä voi kärjistyä – varsinkin jos koulussa ei koeta onnistumista tai nähdään se vain ”pakollisena pahana”.
Poikien tyypillisiä haasteita koulussa ovat:
-
vaikeus keskittyä tai istua paikallaan
-
oman osaamisen epäily
-
vähäinen kiinnostus perinteisiin oppimistapoihin
-
tunne siitä, ettei tule nähdyksi tai ymmärretyksi
Mutta muutos on mahdollinen – erityisesti silloin, kun kotona ollaan mukana aidosti, ei kontrolloiden, vaan rinnalla kulkien.
Mitä äiti voi oikeasti tehdä?
1. Ole kiinnostunut – mutta älä kyttää
Yläkouluikäinen ei useinkaan vastaa ”Miten meni koulussa?” kuin korkeintaan olankohautuksella. Se ei tarkoita, etteikö hän haluaisi puhua – hän ei vain ehkä tiedä mitä sanoa tai miksi.
Avuksi tulevat tarkemmat, mutta rennot kysymykset. Tärkeää on myös ajoitus – älä heti koulupäivän jälkeen vaadi raporttia, vaan kokeile kysyä iltapalalla, iltakävelyllä tai vaikka saunan jälkeen.
Kokeile tällaisia kysymyksiä:
”Mikä oli tänään koulussa kivoin hetki?”
”Nauroiko joku tunnilla? Mille?”
”Oliko joku tehtävä yllättävän helppo tai tosi vaikea?”
”Mikä opettaja oli tänään hyvällä tuulella – tai vähän kärttyinen?”
”Näkyikö jotain hassua välitunnilla?”
”Kuka vaikutti väsyneeltä tänään?”
”Jos saisit jättää yhden aineen pois, mikä se olisi ja miksi?”
”Jos joku olisi tänään saanut palkinnon hyvästä käytöksestä, kuka se olisi ollut?”
Pieni vinkki: joskus ei tarvita kysymystä ollenkaan. Kerro ensin itse jotain päivän omasta fiiliksestä tai jostain oudosta sattumuksesta – tämä madaltaa kynnystä jakaa omaa kokemusta.
Lue myös: Kesälomien siirtäminen- Hyvä idea vai turhaa säätöä?
2. Tunnista vahvuudet
Kaikilla lapsilla on vahvuuksia, mutta ne eivät aina näy todistuksessa. Ehkä poikasi on hyvä käsillä, kekseliäs, tekninen tai osaa rauhoittaa pienempiä sisaruksia – nämä ovat yhtä arvokkaita taitoja kuin hyvä äidinkielen arvosana.
Voit sanoittaa nämä taidot ääneen:
– ”Huomasitko miten kärsivällisesti autoit pikkusiskoa tänään? Se vaatii taitoa, jota ei kaikilla ole.”
Tällainen huomio vahvistaa itsetuntoa ja motivoi lasta näkemään itsensä oppijana.
3. Anna palautetta, joka rakentaa
Unohda ”hyvä poika” -kommentit ja keskity konkreettiseen, kannustavaan palautteeseen:
– ”Huomasin, että jaksoit keskittyä tehtävään viisi minuuttia pidempään kuin eilen – se on iso juttu.”
– ”Vaikka et saanut heti oikein, jatkoit yrittämistä. Se on taito, jota arvostetaan missä tahansa.”
Palaute ei saa olla ehdollista rakkautta – lapsi on arvokas juuri sellaisena kuin on, eikä vain silloin kun pärjää.
Lue myös: Lastani ahdistaa tuleva kouluvuosi- jatkuvaa kiusaamista
4. Luo oppimiseen hyvä ilmapiiri
Koulu ei saa vallata koko kotia, mutta pienillä asioilla voit tukea opiskelurauhaa:
-
Selkeä paikka ja aika läksyille
-
Riittävä uni ja terveellinen ruoka
-
Luvan antaminen myös palautua ja rentoutua
Tärkeintä on, että koulunkäynti ei ala määrittää koko lapsen identiteettiä. Koulu on osa elämää – ei sen mittari.
5. Tee yhteistyötä koulun kanssa
Opettajat näkevät lapsen erilaisesta kulmasta kuin vanhemmat. Jos jokin huolettaa, älä epäröi olla yhteydessä. Kun aikuisten välillä on luottamusta, lapsikin kokee olonsa turvallisemmaksi.
Voit myös antaa positiivista palautetta opettajalle – se vahvistaa yhteistyötä ja luo hyvää ilmapiiriä molempiin suuntiin.
Äidin merkitys on suurempi kuin arvaat
Vaikka koulumaailma muuttuu ja nuoren elämässä korostuu kavereiden ja somevaikutteiden rooli, äidin rooli ei katoa. Päinvastoin – se muuttuu entistäkin tärkeämmäksi, kun lapsi alkaa etsiä omaa suuntaansa.
Sinä voit olla se, joka näkee lapsen silloinkin, kun hän ei jaksa uskoa itseensä.
Sinä voit muistuttaa: ”Sinussa on paljon enemmän kuin arvosanat kertovat.”
Pieni muistilista äideille:
Ole kiinnostunut – älä tenttaa
Nosta esiin vahvuuksia
Kannusta, älä kritisoi
Tee koulusta puhuminen tavalliseksi
Vahvista lapsen uskoa itseensä – joka päivä
Lopuksi: pienillä teoilla suuri vaikutus
Kukaan ei vaadi täydellistä äitiä. Riittää, että olet siinä – kuuntelemassa, tukemassa ja uskomassa. Usein juuri se riittää sytyttämään sen kipinän, jota koulupäivä ei ehkä aina onnistu sytyttämään.
Jokainen poika ansaitsee yhden ihmisen, joka uskoo häneen. Usein se ihminen on äiti.
