Poikani saattaa olla homo. Miksei hän puhu minulle asiasta?
Kirjoitan tämän teille äidit, koska sydämeni on täynnä kysymyksiä ja vähän huoltakin. Minulla on teini-ikäinen poika, hänen kanssaan minulla on aina ollut hyvä ja läheinen suhde. Olemme puhuneet paljon elämästä, koulusta, ihmissuhteista, mutta viime aikoina olen huomannut asioita, jotka saavat minut pohtimaan voisiko poikani olla homo. Ja jos kyllä, niin miksi hän ei puhu minulle asiasta?
Olen pettynyt ettei poikani puhu minulle
En voi tarkkaa kertoa mistä olen saanut vihiä poikani homoudesta, mutta sanotaanko nyt vaikka niin, että asia ei ole jäänyt kovinkaan epäselväksi sen jälkeen mitä näin hänen koneellaan. (Käytämme samaa tietokonetta). Se on kuitenkin vain yksi esimerkki.
Minulle tämä asia ei ole mikään ongelma tai pettymys. En ole huolissani siitä ketä hän rakastaa tai kehen hän tuntee seksuaalista vetoa, vaan siitä, miksei hän luota minuun tarpeeksi puhuakseen asiasta. Se tekee minut hyvin surulliseksi, jopa vähän pettyneeksi.
Olen miettinyt, onko pojallani pelkoja? Häpeääkö hän? Vai eikö hän ole vielä itse varma? Tai ehkä hän vain ajattelee, ettei asia kuulu minulle?
Olen yrittänyt osoittaa, että minulle voi kyllä puhua. En ole ollut utelias, vaan hyväksyvä. Kysyn aina silloin tällöin kuulumisia, kysyn onko hänellä ihastuksia, mutta hän hymähtää ja vaihtaa aihetta. Tuntuu, että teemaa vältellään täysin.
Virtahepo olohuoneessa
Minusta tuntuu että meillä on virtahepo nyt olohuoneessa. Asia pitäisi mielestäni jotenkin vain ottaa puheeksi.
Olen miettinyt, että pitäisikö minun sanoa pojalle suoraan, ettei ole mitään mitä hän voisi kertoa. Ei mitään mikä vähentäisi rakkauttani häntä kohtaan. Että olen ylpeä hänestä juuri sellaisena kuin hän on. Vai pitäisikö vain odottaa, antaa ajan tehdä tehtävänsä?
Tiedän, että jokainen lapsi kulkee oman polkunsa omaan tahtiin. Mutta samalla äitinä sydän haluaisi olla läsnä, auttaa ja suojella. En halua hänen kokevan, että hänen pitää piilotella tai elää kaksoiselämää kotona.
Saisinko kokemuksia muilta
Kirjoitan tässä nyt muille äideille, oletteko te olleet tässä samassa tilanteessa? Miten te toimitte?
Kaipaan kokemuksianne ja ajatuksianne. Ei siksi, että haluaisin määritellä poikani puolesta hänen identiteettiään, vaan siksi, että haluan olla hänelle paras mahdollinen äiti. Ja koska olemme olleet aina niin läheisiä, niin en halua menettää sitä yhteyttä tämän vuoksi.
Ja jos tätä sattuu lukemaan joku nuori, niin olisi kiva kuulla miten sinä toivoisit tällaisessa tilanteessa äitisi toimivan?
Kiitos kaikille jo etukäteen
-Anonyymi kirjoittaja-
Sana on vapaa -kirjoituksia voi lähettää yhteys sivun alalaidasta. Julkaisemme ne halutessasi anonyyminä.
Minäpä vastaan tähän ja samalla ehkä muidenkin homopoikien puolesta. Siitä lähtien kun aloin pikkuhiljalleen tajuta, ja lopulta hyväksyä sen että taidankin olla homo, oli suurin pelkoni että vanhempani saisivat tietää. Äitini -kuten hieman useammin naiset yleensäkin – joskus jopa sanoikin tai vihjaisi että voin puhua avoimesti seksuaalisuuteenkin liittyvistä asioista. Hän varmaan jo tuolloin aavisti, ehkä oli aavistanut jo aiemmin että hänen poikansa saattaa olla homo. Se ei varmaan ollut kovin vaikeaa koska en ollut kiinnistunut tytöistä-vaikka leikkikavereina niitä joitain olikin, niin parisuhdemielessä en ollut kiinnostunut lainkaan. Myöhemmin kaikki harvat kaverit olivat ja ovat edelleenkin poikia(miehiä). Ei olisi tullut mieleenikään kertoa vanhemmilleni, ei isälle, ei äidille eikä muillekaan että olen homo. Miksi sen olisin tehnyt? Mitä se olisi auttanut? Huoleni ja murheeni eivät sillä olisi keventyneet, heille vain tullut lisää murehdittavaa. Ja näin jatkuu edelleen, sanaakaan en ole sanonut, vaikka olen jo yli 40-vuotias. Keskeytän aiheeseen liittyävt keskustelut heti, samoin kuin aiemmin. Se että äitini tietäisi asian ei helpottaisi minua muttei häntäkään. Mitä hän voisi siitä ymmärtää? Koen että asia kuuluu vain itseni ja mahdollisen kumppanini välille, ei muille. En edes viitsisi alkaa puhumaan aiheesta, siitä mitä miesten kesken sängyssä tapahtuu. Mitä äidilläni on sen asian kanssa tekemistä? Ei hän sitä naisena ja äitinä voi ymmärtää. Se on liian intiimiä, ja miesten välinen juttu, miksi kummassa sellaista pitäisi lähteä jakamaan lähisukulaisten kanssa? Ei sellaisia puhuta omien vanhempien kanssa. Paras olla huolimatta äitien tuollaisia asioita. Naiset noin yleensä ymmärtävät homoja paremmin koska mielenkiinnon kohde, miehet, on sama. Heterot sensijaan eivät ymmärrä, koska he ovat kiinnostuneet naisista. Toivoisin vain että äiti olisi äiti, ei utelisi -ja siten ahdistaisi minua tai muitakaan liian intiimeillä kysymyksillä.