Maria kertoo poikansa tarinan päättäväisellä äänellä. Poika oli lapsena herkkä, iloinen ja urheilullinen ja sai hymypoika palkintojakin koulusta. Kaikki muuttui 15-vuotiaana, kun päihteet tulivat mukaan elämään ja tänä päivänä myös vankilakierre. “Hän oli aina huonolla tuulella, ei kiinnostunut enää yhteisestä tekemisestä. Hauskasta pojasta tuli huonotuulinen”, Maria kuvitteli kaiken johtuvan tietokonepeleistä, mutta luuli väärin.
Maria kertoo, että pojalla epäiltiin ADHD:ta, ja poika itse sanoi, että päihteet auttoivat oloon. ”Olisi ehkä pitänyt huomata jo aiemmin, kun mikään ei poikaa kiinnostanut. Poika ei halunnut esimerkiksi lähteä perheen kanssa mihinkään”. Syyksi selvisi myöhemmin, että poika ei halunnut mukaan, koska silloin ei olisi voinut silloin käyttää päihteitä.
Poika jäi kiinni huumeiden käytöstä
Kun poika jäi kiinni 20-vuotiaana huumeiden käytöstä, oli amfetamiini astunut juuri mukaan kuvioihin kannabiksen lisäksi. Alkoholia poika käytti vain vähän.
Koulu jäi kesken, ammatillinen opiskelu meni plörinäksi, ja poika oli usein huonotuulinen.
Poika ei vielä varastellut, mutta muut ongelmat kasautuivat. “Poliisi soitti minulle ja kertoi, että poikani oli rikkonut peliautomaatin, kun ei voittanut. En voinut uskoa, että meidän perheessä tapahtuu tällaista!”, Maria miettii. Marian perhe on tavallinen ja rakastava perhe, mutta päihteet muuttivat kaiken.
Maria ja perhe yrittivät saada pojan hoitoon, mutta poika kieltäytyi ja myöhemmin katosi kotoa kokonaan. Poika soitti joskus kadulta, että kaikki on hyvin. Jouluna poika palasi kotiin.
Katkaisuhoidot ja kuntien tarjoamat ohjelmat eivät tuottaneet tulosta. “Toipumiskeskeinen hoito ei ole onnistunut, koska kuntien tarjoama palvelu on rajoittunutta. Päihderiippuvainen valitsee mieluummin itse korvaushoidon, koska siinä saa lääkettä. Yhteiskunnan pitäisi tukea toipumista, eikä vain lääkitä.”, Maria toteaa.
Vankilakierre – ja toivo
Maria kertoo poikansa joutuneen vankilaan 24-vuotiaana näpistyksistä, varastelusta ja psykoosien aikaan tehdyistä väkivaltarikoksista. “Suomessa itsemääräämisoikeus on älyttömän vahva. Hoitopaikoissa ei voi kieltää lähtemästä kaduille. Se on aivan älytöntä”, puuskahtaa Maria.
Poika on nyt 34-vuotias ja vankilassa. Kun pojalla ei ole psykoosi päällä, hän ymmärtää tekojensa vakavuuden ja katuu tekojansa. Tänä päivänä poikaa ei voida ottaa enää jouluna kotiin.
“Nyt kun hän on vankilassa, helpottaa hetkeksi. Tietää, että poika on edes pois kadulta. Mutta ikävä sitä omaa poikaa on koko ajan.”, Maria toteaa.
Marian mielestä läheisryhmät, kuten Kondis.net, ovat auttaneet heitä ymmärtämään läheisriippuvuutta ja saaneet tukea vaikeisiin päätöksiin.
Maria haluaa välittää viestin muille vanhemmille: “Puhukaa kaikesta, pitäkää linjat auki. Jos tilanne on päällä, niin rahahanat kiinni. Lupaatte3 auttaa, kun lapsi on valmis hoitoon. Älä tukahduta rakkauttasi, mutta aseta tiukat rajat.”
Maria päättää haastattelun hiljaisella, mutta voimakkaalla toivolla. ”Vielä jaksan toivoa, että jotain tapahtuu ja tämä olisi pojan viimeinen vankilakierros. Mutta en tiedä kuinka kauan jaksan enää toivoa.”
Olethan huomannut lakialoiteen Hoitoa – Ei hylkämistä . Se on täysin sitoutumaton kansalaisaloite. Ei rahoitusta, vain äitien yhdessä käynnistämä yritys mikä auttaa lapsia ja perheitä. 🫵 ALLEKIRJOITA vielä tarvitaan ääniä, jotta sinun lapsesi saa apua jos sitä tulevaisuudessa tarvitsee – koska kukaan ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu!
-Poikien Äidit toimitus-
