Tarvitsisin neuvoja tilanteeseen, joka kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on meille arjessa yllättävän hankala: päiväkodista lähteminen. Me ollaan ihan tavallinen perhe, kolmevuotias poika, sisarukset, isä ja äiti. Lapsella on kaikki hyvin, hän on iloinen, sosiaalinen ja rakastettu, eikä arjessa muuten ole mitään erityisiä haasteita.
Jäin itse kotiin noin vuosi sitten, mutta lapsi on jatkanut päiväkodissa käymistä hieman lyhyemmillä päivillä. Päivittäinen rytmi on muuten tasainen ja ennakoitava, mutta päiväkodista lähtötilanteet ovat tosi vaikeita. Lapsi ei haluaisi lähteä kotiin, ja jokainen hakukerta venyy ja muuttuu helposti taisteluksi.
Päiväkoti esitti huolensa
Olen kokeillut erilaisia keinoja helpottaakseni siirtymää. Aluksi yritin houkutella lasta pienillä palkinnoilla, kuten tarroilla, herkuilla tai yllätyksillä. Nämä toimivat ehkä hetken, mutta menettivät nopeasti tehonsa. Viimeksi yritin jopa jäätelöä houkuttimeksi, mutta sekään ei enää vaikuttanut. Tilanne päättyi lopulta siihen, että useamman kehotuksen jälkeen jouduin kantamaan lapsen autoon. Tästä päiväkoti ilmaisi huolensa, koska tilanne vaikutti heidän näkökulmastaan liian voimakkaalta. Lapselle ei sattunut, mutta tilanne jäi silti vaivaamaan itseäni.
Olemme keskustelleet asiasta lapsen kanssa jälkikäteen, ja olen yrittänyt selittää rauhallisesti, miksi tilanteessa toimittiin niin kuin toimittiin. Neuvolasta saimme vinkin tarrakalenterista, jossa useammasta onnistuneesta lähdöstä saisi isomman palkinnon. Sekään ei kuitenkaan ole tuonut pysyvää apua, motivaatio tuntuu katoavan nopeasti, oli palkinto mikä tahansa.
Päiväkodissa on myös yritetty ennakoida lähtöä kertomalla lapselle etukäteen, että kohta on kotiinlähdön aika, jotta hän ehtisi valmistautua. Joskus olen antanut hänen leikkiä loppuun rauhassa, joskus taas kokeillut nopeampaa siirtymää, mutta mikään tapa ei tunnu toimivan johdonmukaisesti.
Miten voimme toimia?
En koe, että lapsi olisi hemmoteltu. Meillä on selkeät rajat ja rutiinit, ja niitä noudatetaan arjessa. Silti juuri tämä tilanne toistuu hankalana, eikä vaikuta olevan riippuvainen päivästä tai hakijasta. Lapsi ei yksinkertaisesti halua lähteä päiväkodista.
Olisin todella kiitollinen kaikista vinkeistä tai kokemuksista. Miten voisin tehdä näistä lähtötilanteista sujuvampia ja vähemmän kuormittavia meille kaikille? Kiitos.
-Anonyymi kirjoittaja-
Nimettömiä kirjoituksia voi lähettää YHTEYS sivun alalaidasta. Julkaisemme ne nimettömänä.
Kun lapselle on kerrottu etukäteen, että kohta sinua tullaan hakemaan kotiin, päiväkodista ulos ”klikkaaminen” päikky- tai daisysovelluksesta voisi olla merkki, nyt pitää lähteä. Jos/kun lapsi ei halua, vanhempi voi hänet kantaa vaikka huutavana. Aikuiset päättävät lähtöajan, ei lapsi. Pikkuhiljaa lapsi tottuu tähän ja venkoilu jää pois. Toki vanhempi kehuu ja sanoittaa tapahtumaa lapselle. Huomaan että sinua harmittaa, mutta nyt oli hakuaika. Huomenna pääset jatkamaan leikkejä hoitoon. Toistoja varmasti vaaditaan useita, lapsi ei rikki mene vaikkei kaikesta päätäkkään tai kaikki ole kivaa hänen mielestään.
Moi.
Minä olen toiminut samalla tavalla. Jos lapsi ei useamman kehoituksen jälkeen usko, niin sitten juurikin kaapataan syliin ja lähdetään. Lapsella on oikeus päättää tietyistä asioista, mutta vanhemmat päättävävät milloin päiväkoti päivä alkaa ja loppuu.
Kannattaa kysyä lapsen päiväkodista mikä heidän mielestään teidän lähdöstä teki ”voimakkaan”? Sekä mitä ratkaisuja he ehdottaisivat kun ennakointi ja lahjonta ei toimi, eikä lasta saa kantaa pois päiväkodista?