Läski, lihava, löllyrä… Kätevää olla läski, kun ei edes huomaa, että on raskaana… Muun muassa näitä olen saanut kuulla. Viimeisen lauseen ollessani viimeisellä kolmanneksella raskaana ja vieraan ihmisen suusta. Kyllä, oikeasti!! Ylipainoinen odottaja tiedostaa kyllä itsekin, että ylipainoa on reippaasti enemmän kuin olisi suotavaa. Olen aina ollut jojoilija painoni suhteen ja vaikka onnistun laihduttamaan jopa lähelle sitä ihannepainoani painoindeksin mukaan, sorrun taas lyömään LÄSKIKSI. Heikko mieli murtuu paineen alla.
Lue myös: 7 pojan äiti vastaa 7:ään kysymykseen
Mikä siinä on niin vaikeeta? Tämän kysymyksen eteen olen joutunut usein. Kysyjänä yleensä joku hoikka ihminen, joka ei ymmärrä, mitä on, kun pää ei kestä jatkaa laihduttamisen kivikkoisella tiellä. Nyt, kun olen viimeisilläni raskaana, olen antanut itselleni luvan romahtaa huolella. Ja se kyllä näkyy! Jostain pitäisi löytää taas se tahdonvoima ottaa itseään niskasta kiinni, kun vauva on syntynyt. Juuri nyt en vaan jaksa stressata. Peilikuva ei todellakaan miellytä ja neuvolassa painoa tarkkaillaan haukkana. Ymmärrän kyllä syyn. Minun kohdallani tarvitsisin tähän varmaan päälääkärin apua, enkä syyllistämistä ja painon jatkuvaa vahtaamista. Ihmisen mieli on omituinen.
Lue myös Apua löysin poikani huoneesta kondomin
Siirtyvätkö huonot elämäntavat myös lapselle?
Raskausajan diabetekseltä olen jostain ihmeen syystä välttynyt. Näillä elämäntavoilla se diabetes kyllä sieltä vielä pamahtaa ennemmin tai myöhemmin. Jotain tulisi tehdä. Tällä hetkellä olen kuitenkin vain hyvällä syyllä läski. On siinä ihmisillä sitten ihmeteltävää, kun liikun kaupungilla vauvan kanssa, että mistä tuo nyt tuohon putkahti! En ole kaikille tutuille ja tutuntutuille mainostanut raskautta, tietty ovat voineet kuulla siitä jotain muuta kautta. Harvempi vaan tulee onnittelemaan. Kaikki luulevat vain, että taas se on lihonut…
Lue myös: Enkelipoikani
Totta puhuen tulevalle vauvalle haluaisin opettaa kyllä terveitä elämäntapoja, ettei hän joutuisi tälläisten asioiden kanssa omassa elämässä tasapainoilemaan. Ihmisten ilkeät sanat satuttaa. Miten saan hänelle tarpeeksi itseluottamusta ja myös sitä mielenlujuutta opetettua? Kun en itsekään siihen pysty. Sen kyllä aion ainakin opettaa, että meitä ihmisiä on erilaisia ja erikokoisia ja kaikkia tulisi kunnioittaa. Ilkeät kommentit voi jättää sanomatta. Niistä ei ole kenellekään hyötyä. Vauva on poika, joten hänestä ei ainakaan tule ylipainoista odottajaa. Hänestä tulee mies, joka arvostaa erikokoisia naisia. Siitä pidän huolta!
Olin normipainoinen kun tein ensimmäisen raskaustestin. Raskauden aikana ei kiloja juurikaan kertynyt, vaikka söin neuvolan tädin mukaan – sitä mikä pysyy sisällä (pizzaa, suolaista, mäkkäri). Painoa kertyi raskauden aikana vajaa 1kg!
Mutta annas olla kun aloitin imetyksen! Sitten niitä kiloja kertyi 1kg/vko, vaikka tässä vaiheessa olin jo korjannut ruokavalioni terveellisempään suuntaan. Noin 25kg kertyi imetyksen aikana ihan tosta vaan enkä pystynyt sitä mitenkään estämään.
Seuraavan raskauden aikana ei kiloja taaskaan kertynyt, taisin jopa laihtua. Mutta imetys toi taas 20kg lisää…neljä raskautta ja jokaisesta noin 20 kg imetyksen tuomia kiloja. Toki yritin aina laihduttaa raskauksien välillä ja onnistuinkin muutamia kiloja pudottamaan, mutta kyllä tuommoinen 40kg jäi eikä millään lähde pois…
T: ennen lapsia normipainoinen, lasten jälkeen ylipainoinen