Anoppeja usein haukutaan avoimesti. Miniäni on kamala, mutta en ikinä haukkuisi häntä niin, että hän tai poika voisi sen nähdä. Tai kenellekään tutulle. Kunnioitan poikaani niin paljon ja miniääni, vaikka en hänestä pidäkään. Pakko kuitenkin avata jotenkin näitä ajatuksiani ja ehkä saada jotain hyviä vinkkejä teiltä muilta, että miten edetä asian kanssa tai mitä tehdä?
Miniä erottaa pojan perheestään
Kuulostaa kliseiseltä, mutta miniäni oikeasti yrittää erottaa poikani meidän perheestämme. Kaikki alkoi siitä, kun miniä tuli sukuun. Otimme hänet avoimin mielin vastaan. Ongelmat alkoivat kuitenkin hyvin pian.
Meillä on ollut tapana tavata aina lauantaisin lounaan ääressä koko perheen kanssa. Vaikka lapset ovatkin jo omillaan. Pian poikani ei enää koskaan päässyt lauantain tapaamiseen, kun miniä oli sopinut toinen toistaan turhempia kissanristiäisiä aina samalle kellonajalle, kun lounaamme oli. Joskus poikani tuli onneksi yksin, kun halusi kuitenkin käydä tapaamassa sisaruksiaan. Siitä tuli kotona aina riita. Miniä jopa käytti lausetta ”Rakastatko perhettäsi enemmän, kuin minua?”
Esimerkiksi joulut ovat olleet nyt suurempikin ongelma. Poikani vietti joulun miniän perheen luona ja toivoi seuraavana jouluna, että voisivat tulla meille. Se ei käynyt miniälle, hän kun ei suostu viettämään joulua kuin kotonaan. Olemme opettaneet poikiamme kunnioittamaan kumppaneitaan ja alleviivanneet aina sitä, että kumppani menee kaiken muun edelle. Tämä alkaa nyt kostautua meille itsellemme, kun poika menee miniän halun mukaan ja on itse onneton. Joulut vietetään nykyään ilman poikaani ja miniääni. Muut poikamme tulevat meille joka toinen joulu perheineen.
Välillä poikani on tullut meille, vaikka sanoo vaimollensa olevansa muualla. Tämä tekee minut erityisen surulliseksi, että poikani joutuu valehtelemaan kumppanilleen, jotta voi tulla meille. Tiedän tämän siitä, että yhtenäkin iltana kun poikani tuli meille saunomaan, oli hän mitä ilmeisemmin vaimolleen sanonut olevansa kavereiden kanssa saunaillassa. Ainakin näin hänen veljensä minulle kertoi.
Tilanne vain pahenee
Tilanne vain pahenee koko ajan. Miniäni on ihan kamala. Miniä ei käy meillä enää ollenkaan. Mitään erityistä riitaa ei ole koskaan edes ollut, miniä ei vain alusta asti halunnut tulla osaksi meidän perhettämme. Hän korosti koko ajan sitä, että ei kuulu meidän porukkaan, Aluksi oikeasti kovasti yritimme saada hänet viihtymään. Nyt emme jaksa enää.
Olemme suunnittelemassa etelänmatkaa ensi vuodelle perheen kanssa. Sinne lähtee kaikki poikani perheineen. Pojat ja perheet odottavat tätä kovasti. Paitsi tietysti kyseinen miniä. Hän ei lähde mukaan. Onneksi tällä kertaa poikani piti päänsä, vaikka kotona oli tullut iso mykkäkoulu, kun hän sanoi lähtevänsä meidän kanssa matkalle. Riita tästä on kestänyt jo kuukausia heidän välillään.
Heillä ei ole vielä lapsia, mutta pelkään, että kun niitä joskus tulee niin miniäni pitää lapsetkin kaukana meistä. Se tuntuu todella pahalta ajatukselta, ihan jo poikani vuoksi. Nyt harmittelen, että olen niin paljon opettanut oman kumppanin arvostamista, että olen vähän unohtanut opettaa pojilleni oman itsensä arvostamista. Poikani voi selvästi huonosti, hän ei hymyile koskaan ja hän kaipaa veljiään ja meitä vanhempia. Voi kun voisin mennä ajassa taaksepäin ja kasvattaa toisin.
Voinko tehdä enää mitään pelastaakseni tilannetta? Antakaa neuvoja ja kertokaa kokemuksia. Vai olenko ainoa, jonka miniä on kamala? Kiitos.
