You are currently viewing Miniäni on kamala

Miniäni on kamala

Anoppeja usein haukutaan avoimesti. Miniäni on kamala, mutta en ikinä haukkuisi häntä niin, että hän tai poika voisi sen nähdä. Tai kenellekään tutulle. Kunnioitan poikaani niin paljon ja miniääni, vaikka en hänestä pidäkään. Pakko kuitenkin avata jotenkin näitä ajatuksiani ja ehkä saada jotain hyviä vinkkejä teiltä muilta, että miten edetä asian kanssa tai mitä tehdä?

Miniä erottaa pojan perheestään

Kuulostaa kliseiseltä, mutta miniäni oikeasti yrittää erottaa poikani meidän perheestämme. Kaikki alkoi siitä, kun miniä tuli sukuun. Otimme hänet avoimin mielin vastaan. Ongelmat alkoivat kuitenkin hyvin pian.

Meillä on ollut tapana tavata aina lauantaisin lounaan ääressä koko perheen kanssa. Vaikka lapset ovatkin jo omillaan. Pian poikani ei enää koskaan päässyt lauantain tapaamiseen, kun miniä oli sopinut toinen toistaan turhempia kissanristiäisiä aina samalle kellonajalle, kun lounaamme oli. Joskus poikani tuli onneksi yksin, kun halusi kuitenkin käydä tapaamassa sisaruksiaan. Siitä tuli kotona aina riita. Miniä jopa käytti lausetta “Rakastatko perhettäsi enemmän, kuin minua?”

Esimerkiksi joulut ovat olleet nyt suurempikin ongelma. Poikani vietti joulun miniän perheen luona ja toivoi seuraavana jouluna, että voisivat tulla meille. Se ei käynyt miniälle, hän kun ei suostu viettämään joulua kuin kotonaan. Olemme opettaneet poikiamme kunnioittamaan kumppaneitaan ja alleviivanneet aina sitä, että kumppani menee kaiken muun edelle. Tämä alkaa nyt kostautua meille itsellemme, kun poika menee miniän halun mukaan ja on itse onneton. Joulut vietetään nykyään ilman poikaani ja miniääni. Muut poikamme tulevat meille joka toinen joulu perheineen.

Välillä poikani on tullut meille, vaikka sanoo vaimollensa olevansa muualla. Tämä tekee minut erityisen surulliseksi, että poikani joutuu valehtelemaan kumppanilleen, jotta voi tulla meille. Tiedän tämän siitä, että yhtenäkin iltana kun poikani tuli meille saunomaan, oli hän mitä ilmeisemmin vaimolleen sanonut olevansa kavereiden kanssa saunaillassa. Ainakin näin hänen veljensä minulle kertoi.

kuvituskuva

Tilanne vain pahenee

Tilanne vain pahenee koko ajan. Miniäni on ihan kamala. Miniä ei käy meillä enää ollenkaan. Mitään erityistä riitaa ei ole koskaan edes ollut, miniä ei vain alusta asti halunnut tulla osaksi meidän perhettämme. Hän korosti koko ajan sitä, että ei kuulu meidän porukkaan, Aluksi oikeasti kovasti yritimme saada hänet viihtymään. Nyt emme jaksa enää.

Olemme suunnittelemassa etelänmatkaa ensi vuodelle perheen kanssa. Sinne lähtee kaikki poikani perheineen. Pojat ja perheet odottavat tätä kovasti. Paitsi tietysti kyseinen miniä. Hän ei lähde mukaan. Onneksi tällä kertaa poikani piti päänsä, vaikka kotona oli tullut iso mykkäkoulu, kun hän sanoi lähtevänsä meidän kanssa matkalle. Riita tästä on kestänyt jo kuukausia heidän välillään.

Heillä ei ole vielä lapsia, mutta pelkään, että kun niitä joskus tulee niin miniäni pitää lapsetkin kaukana meistä. Se tuntuu todella pahalta ajatukselta, ihan jo poikani vuoksi. Nyt harmittelen, että olen niin paljon opettanut oman kumppanin arvostamista, että olen vähän unohtanut opettaa pojilleni oman itsensä arvostamista. Poikani voi selvästi huonosti, hän ei hymyile koskaan ja hän kaipaa veljiään ja meitä vanhempia. Voi kun voisin mennä ajassa taaksepäin ja kasvattaa toisin.

Voinko tehdä enää mitään pelastaakseni tilannetta? Antakaa neuvoja ja kertokaa kokemuksia. Vai olenko ainoa, jonka miniä on kamala? Kiitos.

Kommentit

  1. Elina

    Minä poikani äitinä keskustelisin hänen kanssaan parisuhteesta. Jos näkisin, että poikani on onneton, keskustelun kautta yrittäisin selvittää hänen omia tuntojaan ja kokemuksiaan. Jos onnellinen suhteessaan hyvä, mutta jos ei ole, niin kannustaisin tekemään ratkaisuja itsensä parhaaksi. Saattaahan olla, että poika pysyy suhteessa kasvatuksesta takia ja keskustelun kautta voisi ns. oikaista omia mahdollisia kasvatusvirheitä. Puhumalla asioilla on tapana selvitä, suuntaan tai toiseen.

  2. NM

    Mieheni äidillä on myös tapana sunnuntaisin saada perhe koolle. Minulla on aina ollut tapana sunnuntaisin maata koko päivä yökkärissä. Minusta kumpikin olemme oikeutettuja tapoihimme toisen loukkaantumatta. Mieheni menee välillä äidilleen sunnuntaina ja välillä makaa kanssani, vapaaehtoisesti kumpiakin. Myöskin joulut vietämme eri paikoissa, kumpikin siellä missä haluaa, eli omilla vanhemmillaan. Yhteisten lapsien tullen tiedän loukkaantumisia tulevan tapahtumaan. Kuulostaa epäterveeltä salata käyntejä teillä, voisitte jutella terveistä rajoista..

  3. Tuuli

    Ymmärrän kantasi. olet empaattinen ihminen, joka haluaa pitää perheen koossa ja että kaikilla olisi keskenään hyvät yhteydet. Asia ei ole ihan yksiselkoinen. Toisaalta aikuisella ihmisellä on oikeus elää omaa elämäänsä eikä ole huonoa käytöstä, jos poikasi ei haluakaan esimerkiksi osallistua sinun ja puolisosi yhteiseen joulun viettoon. Kysymys on myös siitä, että tavallaan sinulla ja puolisollasi olisi hyvä olla myös oma kahden keskinen elämä niin, että kykenette suunnuíttelemaan pyhien ja joulun sekä lomien viettoa pelkästään keskenänne. Lapsethan voivat tulla käymään erillisenä päivänä, kun se sopii molemmille osapuolille. Periaate on, että aikuisella ihmisellä on oma elämä ja oma avioliitto.

    Huono homma on se, että jos miniäsi eristäisi poikasi sinusta, mutta alkaisi suosia omia vanhempiaan. Oma läheiseni toimii näin. Sekään ei ole tervettä. Sinun varmaan kannattaisi keskustella asiasta ihmisten kanssa, joilla on erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä. perusasia mielestäni kuitenkin on, että poikasi avioliitto ja se yhteiselämä ei ole enää sinun asiasi. Ehkä voit miettiä keinoja, joilla esittäisit vähemmän vaativia yhteisiä tapaamisia? Esimerkiksi illalliskutsut tms? Yhteinen lomamatka on aika iso vaatimus.

    Voi myös olla, että et tunne tätä miniääsi riittävän hyvin yksilönä. Ikään kuin ajattelet häntä sen kautta, että hän on poikasi vaimo ja hänen tulisi poikasi kautta jatkaa teidän perhe-elämäänne. Ehkä voisit itsekin yrittää toisenlaisia seurustelun ja yhdessäolon tapoja? Yritä tutustua poikasi miniään. Yksilönä, omana itsenään ja sinä omana itsenäsi. Nyt ikään kuin kaikki tapahtuu sinun ja miehesi avioliiton ja perhe-elämän jatkeena.

    Voi esimerkiksi olla, että miniälläsi ei ole ollut niin hyvät ja läeiset perhesuhteet omiin vanhempiinsa. Hän ei ehkä pidä luontevana yhtäkkiä tulla perheeseenne roolin sisällä. Olisi helpompaa, jos voisit yrittää opetella tutustumaan miniääsi.

    Et ehkä pidä vastauksestani. Nämä ovat vain ajatuksia, enhän tunne tilannettanne. Joka tapauksessa, olisi hyödyllistä pyrkiä joustavuuteen omassa ajattelussa. Ehkä voisit koittaa miettiä tilannetta ja asennettasi siltä kannalta, että ehkä et ole asiassa se oikeassa oleva. Miettiä, että mitä sinä voisit tehdä, jotta voisit tutustua miniääsi. Nyt on mahdollista, että otteesi pojastasi on niin tiukka, että hänen mahdollisuutensa hyvän avioliiton ja perheelämän rakentamiseen ei onnistu.

  4. Jone

    Samankaltainen tilanne täälläkin. Joskaa mitään “perherituaaleja” meillä ei ole, vaan toivoisimme että poikamme kävisi vähän useammin kotonaan. Tyttöystävän kanssa tai ilman. Tyttökaveria meillä kohdeltu hyvin, mutta jostain syystä ei enää käy, ja epäilys on että estää poikaammekin käymästä. Ikävää jos poika on tossun alla, ja tasa-arvo ei toimi, kun kulkevat kuitenkin tytön vanhemmilla usein.

  5. Kokemusta on

    Tällaisista asioista kannattaisi yrittää keskustella avoimesti poikasi ja myös miniäsi kanssa. Pojalla on oikeus myös omaan elämään, ja perhesuhteet usein muuttuvat, kun elämään tulee kumppani. Oletko kysynyt, miten miniäsi tilanteen kokee? Voiko olla, että on tapahtunut tai olet ajattelematta sanonut jotakin sellaista, ettei miniä halua olla osa tätä teidän tiivistä kokonaisuuttanne? Anoppi-miniä suhteet ovat monimutkaisia, ehkä miniä kokee, että astut hänen varpailleen tai pidät pojastasi liian tiukasti kiinni?

Vastaa