Minun lapseni eivät ole missään loistavia ja se harmittaa! Tästä en voisi nimelläni mihinkään kirjoittaa, joten avaudun tänne teille, muille äideille. Olenko ainut äiti, jonka yksikään lapsi ei ole erityisen taitava yhtään missään?
Minulla on kolme poikaa, nuorin menee toiselle ja vanhin kutoselle. Pojat harrastavat liikuntaa ja viihtyvät treeneissä hyvin. He pärjäävät keskinkertaisesti. Pojilla menee myös koulu keskinkertaisesti, he eivät loista missään aineessa, mutta ovat sellaisia tasaisen hyviä. Kasin oppilaita.
Lue myös: Toinen poikavauva oli pettymys koko suvulle
Musikaalisesti tai taiteellisesti lapsillani ei ole mitään erityisiä lahjoja. Keskinkertaisia ovat näissäkin taidoissa. He ovat kaikin puolin keskinkertaisia lapsia ja se harmittaa minua.
Muiden lapset loistaa
Tiedän olevani todella lapsellinen, mutta olen kateellinen sisaruksilleni, joiden lapset loistavat jokainen jossain. Joku on älyttömän hyvä harrastamassaan lajissa, vanhempien silmissä kiiluu jo mestaruuspokaalit ja kansainvälinen ura. Joku soittaa kitaraa niin ihanasti, että kylmät väreet kulkevat pitkin selkää, kun lapsi soittaa sukujuhlissa kitaraansa. Yksi lukee ekaluokkalaisena romaaneja, toinen loistaa koulussa arvosanoillaan ja kolmas piirtää kuin pieni taiteilija. Sama juttu ystävieni lapsissa. Ihan jokaisella lapsella tuntuu olevan joku juttu, missä ovat super hyviä ja lahjakkaita. Useilla lapsista näitä lahjoja on monta.
Muiden lapset loistaa, minun lapseni eivät ole missään loistavia.
Tämä syö minua, koska olen itse ollut erityisen lahjakas liikunnassa, mieheni on ollut taiteellisesti niin lahjakas, että teki siitä itselleen ammatinkin. Silti meidän pojat eivät ole lahjakkaita kummassakaan näistä asioista. Olen ollut tosi hyvä koulussa, mieheni myös, silti poikamme ovat keskinkertaisia. Mistä johtuu, että he eivät ole hyviä missään?
Lue myös: Olin raskaana tietämättäni, jouduin suoraan synnyttymään
Ajattelin aina, että kun saan lapsia, niin he loistavat urheilukentillä ja konserteissa upeilla lahjoillaan, jotka me vanhemmat olemme heille antaneet. Ajattelin, että kun stipendejä jaetaan koulussa, niin meidän pojat ovat niitä aina lavalla hakemassa. Mutta ei! Meidän lapset ovat keskinkertaisia kaikessa mitä he tekevät. Tekeekö se minusta keskinkertaisen äidin? Miksi lahjakuutemme ei siirtynyt lapsiimme?
Häpeän tunteitani
Häpeän näitä tunteitani, tottakai. Eihän tämä ole hyvä asia ajatella näin edes salaa. Lapseni riittävät minulle sellaisena kuin ovat. Silti ihmettelen, että miksi ihan kaikilla muilla on niin loistavia lapsia? Miksi me olemme ainoita, joiden lapset ovat keskinkertaisia?
Tiedän, että keskinkertaisten ihmisten elämä on usein parasta. Heiltä ei odoteta suuria, eikä paineita menestyä ole. He saavat toteuttaa itseään ja usein menestyvät hyvin halutessaan. Keskinkertaisen ihmisen elämä on usein onnellisempaa kuin muiden.
Silti minua harmittaa, koska minun lapsista ei pitänyt tulla keskinkertaisia, vaan tähtiä!
