• Lapseni eivät ole missään loistavia ja se harmittaa minua

    Lapseni eivät ole missään loistavia ja se harmittaa minua

    Minun lapseni eivät ole missään loistavia ja se harmittaa! Tästä en voisi nimelläni mihinkään kirjoittaa, joten avaudun tänne teille, muille äideille. Olenko ainut äiti, jonka yksikään lapsi ei ole erityisen taitava yhtään missään?

    Minulla on kolme poikaa, nuorin menee toiselle ja vanhin kutoselle. Pojat harrastavat liikuntaa ja viihtyvät treeneissä hyvin. He pärjäävät keskinkertaisesti. Pojilla menee myös koulu keskinkertaisesti, he eivät loista missään aineessa, mutta ovat sellaisia tasaisen hyviä. Kasin oppilaita.

    Lue myös: Toinen poikavauva oli pettymys koko suvulle

    Musikaalisesti tai taiteellisesti lapsillani ei ole mitään erityisiä lahjoja. Keskinkertaisia ovat näissäkin taidoissa. He ovat kaikin puolin keskinkertaisia lapsia ja se harmittaa minua.

    Muiden lapset loistaa

    Tiedän olevani todella lapsellinen, mutta olen kateellinen sisaruksilleni, joiden lapset loistavat jokainen jossain. Joku on älyttömän hyvä harrastamassaan lajissa, vanhempien silmissä kiiluu jo mestaruuspokaalit ja kansainvälinen ura. Joku soittaa kitaraa niin ihanasti, että kylmät väreet kulkevat pitkin selkää, kun lapsi soittaa sukujuhlissa kitaraansa. Yksi lukee ekaluokkalaisena romaaneja, toinen loistaa koulussa arvosanoillaan ja kolmas piirtää kuin pieni taiteilija. Sama juttu ystävieni lapsissa. Ihan jokaisella lapsella tuntuu olevan joku juttu, missä ovat super hyviä ja lahjakkaita. Useilla lapsista näitä lahjoja on monta.

    Muiden lapset loistaa, minun lapseni eivät ole missään loistavia.

    skeitti

    Tämä syö minua, koska olen itse ollut erityisen lahjakas liikunnassa, mieheni on ollut taiteellisesti niin lahjakas, että teki siitä itselleen ammatinkin. Silti meidän pojat eivät ole lahjakkaita kummassakaan näistä asioista. Olen ollut tosi hyvä koulussa, mieheni myös, silti poikamme ovat keskinkertaisia. Mistä johtuu, että he eivät ole hyviä missään?

    Lue myös: Olin raskaana tietämättäni, jouduin suoraan synnyttymään

    Ajattelin aina, että kun saan lapsia, niin he loistavat urheilukentillä ja konserteissa upeilla lahjoillaan, jotka me vanhemmat olemme heille antaneet. Ajattelin, että kun stipendejä jaetaan koulussa, niin meidän pojat ovat niitä aina lavalla hakemassa. Mutta ei! Meidän lapset ovat keskinkertaisia kaikessa mitä he tekevät. Tekeekö se minusta keskinkertaisen äidin? Miksi lahjakuutemme ei siirtynyt lapsiimme?

    taide

    Häpeän tunteitani

    Häpeän näitä tunteitani, tottakai. Eihän tämä ole hyvä asia ajatella näin edes salaa. Lapseni riittävät minulle sellaisena kuin ovat. Silti ihmettelen, että miksi ihan kaikilla muilla on niin loistavia lapsia? Miksi me olemme ainoita, joiden lapset ovat keskinkertaisia?

    Tiedän, että keskinkertaisten ihmisten elämä on usein parasta. Heiltä ei odoteta suuria, eikä paineita menestyä ole. He saavat toteuttaa itseään ja usein menestyvät hyvin halutessaan. Keskinkertaisen ihmisen elämä on usein onnellisempaa kuin muiden.

    Silti minua harmittaa, koska minun lapsista ei pitänyt tulla keskinkertaisia, vaan tähtiä!

    Kommentit

    1. Avatar
      Tuula

      Tunteitaan ei voi valita. Mutta kuten sanoit Keskinkertaiset ovat onnellisimpia. Ja oletko ajatellut, että lapsesi saattavat olla hyviä kavereita, joukkueen koossa pitävä voima tai erityisen tärkeitä jollekin, jolla ei ole muita? Lahjakkuutta on monenlaista.

    2. Avatar
      Sanna

      Tavallaan tiedän tunteen. Toinen lapseni loistaa lähes kaikessa mihin ryhtyy, toinen ei ole loistava missään vaan keskinkertainen kaikessa. Keskinkertaisia lapsia ja aikuisia seuratessa olen kiinnittänyt huomiota sosiaaliseen lahjakkuuteen ja tapaan toimia eri tilanteissa. Nämä tyypit tuntuvat pärjäävän kaikenlaisissa ryhmissä. Ovat aivan parhaita järjestämään tapahtumia, valmentamaan toisia ja ennen kaikkea saamaan muut loistamaan.
      Vilkaiseppa lapsiasi tarkemmin harrastuksissaan, jokainen ”tähti” tarvitsee luottohenkilön joka saa parhaat puolet esiin. Ehkä sinun lapsesi ovat juuri näitä mahdollistajia.

    3. Avatar
      Miranda

      Tekstisi sai karvani nousemaan pystyyn. Toivoin, että tekstisi olisi ollut vitsi. Mutta ei.

      Lapsesi ovat yksilöitä, eivät voittopokaalejasi tai statussymbolejasi, joilla voit päteä omassa kuplassasi.

      Lapsesi ovat ilmeisen onnellisia, tyytyväisiä ja motivoituneita – kunhan et nyt vain ole vääntelemässä naamaasi kentän laidalla.
      Lapsesi eivät rakenna elämäänsä yhden kortin varaan ollessaan tasaisia monessa asiassa. Alakouluikä on vasta kypsymistä, ja kaikki suuri kypsyy hiljaa. Moni vanhempi vaihtaisi kanssasi paikkaa koska tahansa.

      Minä olen yksi niistä, jolle lapsesi puhuu/kirjoittaa tästä asiasta yläkoulussa tai lukiossa. Vanhempieni ulkokultaiset arvot on muuten puhutteleva otsikko – ja sen perässä kolme sivua analyysia, jota lukiessa sielu jäätyy. Kun sydämen sivistys puuttuu, puuttuu kaikki muukin.

    4. Avatar
      Anne

      Ymmärrän harmituksesi. Minua harmittaa kun tyttäreni ei suhtaudu koulunkäyntiin tai lukemiseen samalla innolla kuin minä aikoinani. Hänelle on ihan sama, miten kokeet menee. Saattaa jättää vastaamatta helppoihin kysymyksiin, kun ne on tylsiä. Hän myös liikkuu mielellään, mutta ei välttämättä halua kilpailla. Tämä on kova pala minulle, joka olen aina valmis kisaamaan. Ja kyllä minua harmittaa tuttavan samanikäinen tyttö, joka menestyy liikunnassa, musiikissa ja koulussa, vaikkei vanhemmat varsinaisesti kehukkaan. Minä olen suorituskeskeinen ihminen ja olen lasten myötä joutunut opettelemaan erilaista ajatuksenjuoksua. Helppoa se ei ole. Lapset ovat ihania, mutta heillä on omat mielenkiinnon kohteensa. Poikani on lahjakas suunsoitossa ja pyörällä sladittamisessa. Täytyy vaan toivoa, että kumpikaan ei saa häntä ongelmiin isompana. Tällä saralla mulle riittäis se keskinkertainenkin. Mutta tsemppiä, yritä hylätä sinulle luontaiset menestymisen mittarit. Tulevaisuudessa tarvittavat taidot voi olla jotain ihan muuta.

    Vastaa