Aina puhutaan työperäisestä väsymyksestä, mutta entä ihan vaan väsymys? Puhutaan masennuksesta, mutta entä ihan vaan huono päivä? Ja sitten se oma suosikki: Olet äiti, se oli oma valintasi. Olen myös ihminen, minulla on lupa olla väsynyt, elää pienessä kaaoksessa, itkeä ja nauraa.
Kyllä olen äiti ja äitiys oli oma valintani. Mutta tarkoittaako se sitä, etten minä saisi olla toisinaan väsynyt tai surullinen? Täytyykö minun jaksaa hymyssä suin jokainen päivä vain koska valitsin äitiyden?
Rakastan äidin roolia. Sitä kun pienet kädet kietoutuvat kaulani ympärille ja pieni poski painautuu omaani vasten. Rakastan myös niitä tahtojen taisteluja mitkä käydään kun taaperoni ei haluaisi pukea takkia, ennen ulos menoa. Tiedän että jokainen niistä kasvattaa häntä ihmisenä. Rakastan hänen luovuuttaan, kuinka hän suojelee keinuhevosen kuulos omilla kuulosuojaimillaan, kun pikkuveli vauvalla on pahaa aikaa. Tai vauvan hymyä joka auttaa jokaista päivää kun tuntuu, ettei jaksaisi enää.
Lue myös: Äiti, tunnistatko itsestäsi tunnelukkoja? – Tässä merkit
Mutta siltikin kotini on toisinaan sotkuinen. Tiskit odottavat tekijäänsä, puhtaat vaatteet ovat valloittaneet kodinhoitohuoneen tason, imuri odottaa komerossa käyttäjäänsä ja villakoirien vallankumous yltyy etenkin näin oikeankin koiran omistajana. Leluja on levällään enemmän kuin lelukauppa omistaa, eikä aina tiedä mihin uskaltaa lasten huoneessa astua.
OLENKO HUONO IHMINEN?
Kun en pysty siihen mihin joskus pystyin? Kun en olekaan kone jollaiseen ihmiset tottuivat ennen lasten syntymää. Olen kysynyt tätä tuhannesti itseltäni. Ja hävennyt kun vieraita onkin tullut ilman että olen ehtinyt varautumaan kunnon siivouksella. Mutta sitten tajuan pysähtyä. Katson kaunista luovaa esikoistani jolla on ollut koko päivän hauskaa pienistä kiukutteluista huolimatta. Kuopustani joka nukkuu sylissäni tietämättömänä mistään. Eikä sotku haittaa enää, sillä se aika joka ennen meni siivoukseen menee nyt lapsiini. Pieni kaaos vastaan lasten onni ja hymy, niin ei kauaa tarvinnut miettiä kumpi vie voiton.
Olen vain ihminen, minulla on lupa olla väsynyt, elää pienessä kaaoksessa, itkeä ja nauraa. Olen äiti, mutta se ei tarkoita että minun pitäisi kyetä mahdottomaan. Riittää että olen tyytyväinen elämäämme. Pysähdy siis ja katso ympärillesi. Mieti mitä näet ja tee omat ratkaisusi, viis muista. Se on minun onneni salaisuus. Entä sinun?
-Kirjoittaja: Heidi Niemelä-