Kaipaisin vertaistukea ja ehdotuksia, mitä tehdä. Nyt 10-vuotiaan lapsen univaikeudet jatkuneet pian neljä vuotta.
Vaikeudet alkoivat kun eskari-iän kuohuissa hän alkoi pelätä pimeää ja sitä, ettei uni tule. Kuoleman pelkoa puhui myös. Oli hätääntynyt, ahdistunut ja pyöri hikisenä sängyssään tunteja.
Monia keinoja on kokeiltu!
Kaikkea, ihan kaikkea,koitettu kuraattorin ja terveyden- ja varhaiskasvatushenkilöstön ohjauksesta. Elimelliset syyt suljettu pois, psykologi ei koe edelleenkään tarvetta nähdä lasta, jonossa olemme. Muutoin arjessa lapsi on aina perustyytyväinen, iloinen hassuttelija, tykätty kaveri, tunnollinen koululainen.
Vuodet vierineet ja paniikinomainen unen odottelu jäänyt pois, mutta lapsi nukkuu edelleen pääsääntöisesti vanhemman vieressä, koska sillä tavalla perhe nukkuu paremmin. Yökyläillessään ottaa melatoniinin eikä ole rajoittanut näin kaverisuhteita.
Nyt koulun ja arjen alettua ongelma on noussut enemmän pinnalle. Nyt ongelmana myös pysyä unessa. Spasmit välillä niin voimakkaita, että herää niihin ja koko kroppa on nukkumisen hetken ylikuormittuneessa tilassa.
Rutiineista tämä ei nyt ole kiinni
Rutiinit kunnossa, samoin puheyhteys ja tunneside lapseen. Niitä on viilattu ja höylätty pitkin kaikki nämä vuodet.
Uniongelmia on kaikilla. Mutta ne ovat vaiheita. Mitä on tämä?
-Anonyymi kirjoittaja-
Ps. Kerro neuvosi kommenttikenttään jotta neuvot jäävät avuksi niillekin, jotka myöhemmin eksyvät kirjoitukseen hakukoneiden kautta.
Sana on vapaa kirjoituksia voi lähettää tiimi/yhteys sivun alalaidasta. Julkaisemme ne nimettömänä.
