Saako minulla olla suosikki lapsenlapsi?
Minulla on useita lastenlapsia, joiden kanssa olen viettänyt paljon aikaa. Viime aikoina olen kuitenkin tuntenut itseni hyvin väsyneeksi ja en jaksaisi jatkuvia vierailuja. Tyttäreni ja poikani eivät tajua tätä ja tunkevat luokseni harva se viikko lastenlapset mukanaan. Älkää ymmärtäkö väärin, olen rakastava mummo ja tykkään touhuta lasten kanssa, mutta liika on liikaa. En tunne oloani hyväksi, joten tarvitsisin lepoa. He eivät vienoja vihjailujani tunnu ottavan kuuleviin korviinsa.
Mummolla on suosikki lapsenlapsi
Lisäksi halua tunnustaa erään asian, mikä on vaivannut myös minun mieltäni. Nimittäin sen, että minulla on suosikkilapsi lastenlasten joukossa. Tämä lapsi on rauhallinen ja osaa jo keskustella kanssani. Me pelaamme korttipelejä, joista aina muistuu mieleen ukin kanssa pelatut korttipelit. Lastenlasten ukki kuoli muutama vuosi sitten. tämän lapsen kanssa meillä on aina tosi hauskat ja hyvät keskustelut, toisin kun osan muista lapsista kanssa, joiden kanssa oleminen on kaikkea muuta kuin rauhallista. He riehuvat ja eivät tottele minua. Kun he ovat täällä, on se yhtä kaaosta kaaoksen perään. Mummo ei jaksa.
Lue myös: Olin raskaana tietämättäni ja jouduin suoraan synnyttämään
Tämä yhden lapsen otan todella mieluusti tänne seuraksi ja olen joskus sanonutkin omille lapsilleni, että jos joku saa tänne tulla on se hän. Kyllähän minä tiedän, ettei niin saisi ajatella tai sanoa, mutta kun asia on vain yksinkertaisuudessaan näin. Jos en jaksa riehumista ja törttöilyä niin en vain jaksa. Siitä on vedetty herne nenään ja ymmärrän kyllä miksi.
Lastenlapsille en tätä tietenkään suoraan sano, mutta joskus on tullut sanottua, että mummo ei jaksa riehumista, että olen mielummin yksin. Ristiriitaista tästä tekee se, että kauhulla luen aina juttuja hirviömummoista ja en todellakaan halua sellainen olla, mutta olen tässä aika pattitilanteessa. Jos olisin paremmissa voimissa, jaksaisin riehumista paremmin, mutta nyt kaipaan vain rauhallista oleilua. Kaikki lapsenlapset saavat tottakai tulla luokseni silloin tällöin, kunhan sen vain omat lapset ymmärtäisivät. He tietysti ajattelevat, että mummoa täytyy käydä tervehtimässä usein, jotta minusta ei tuntuisi yksinäiseltä.
Lue myös: Miniäni on kamala
Onko täällä muita mummoja, jotka käyvät läpi tälläistä vai olenko ainut? Miten esitän asian lapsilleni niin, etteivät he loukkaantuisi? Tähän mennessä se ei ole onnistunut…
