Miten kaverisuhteet hoituu maalla?
7v. pojalla 10km kouluun, kulkee koulutaksilla. Omalla reitillä ei muita luokkalaisia ole. Välitunnilla leikkivät aina koko luokka/monta luokkaa yhdessä hippaa tms. Ip kerhossa leikkivät kaikki yhdessä/on ohjattua toimintaa.
Oma kaveri vielä puuttuu
Poika ei ole löytänyt ns. ”omaa” kaveria vielä. (kaksi parasta kaveria päikystä/esikoulusta muuttivat nyt kesän aikana muualle). Kaikki muut pojat omalla luokalla harrastaa jääkiekkoa, joka ei ole mun pojan juttu ollenkaan, kokeiltu ollaan. Tämä tietty omalla tavalla jättää myös ulkopuolelle kaikesta jääkiekkopuheista koululla.
Oma poika harrastaa jalista, ja käy pari kertaa viikossa. Ei tunne joukkueesta ketään ennestään, ja vaikka tyytyväinen onkin niin ei oikein sielläkään ole onnistunut luomaan kaverisuhteita. Jos on aikaa leikkiä jotain niin seisoo enemmän vaan vieressä katsomassa mitä muut tekee.
Pari kertaa meille on tullut luokka-kaveri kylään, mutta silloin on ollut minun aloite, ei pojan, ja olen joutunut hakemaan klo 12 tai 13 kun koulu loppuu, koska kaveri joko ei ole samassa taksissa tai ei ole ip kerhossa.
Hätäilenkö kavereiden kanssa?
Onko 7v:llä edes tarvetta nähdä kavereita koulun ulkopuolella? Joka päivä on muitten lasten kanssa koulussa ja ip kerhossa ja pari kertaa viikossa harkoissa. Onko tarvetta olla yksi/muutama läheisempi kaveri vai riittääkö että on ”kaikkien kaveri” ja ”aina mukana”.
Poika ei itse siis vaikuta kärsivän tästä, ja on aina iloinen ja tyytyväinen. Leikkii kotona paljon siskon kanssa, vanhempia serkkuja löytyy läheltä jotka välillä käyvät leikkimässä ja myös perhetuttuja käyvät aina joskus joilla samanikäiset lapset.
Itse olen kaupunkilainen ja tottunut siihen että ovikelloa aina tultiin pimputtamaan että pääseekö ulos. Pienestä saakka tottunut siihen et aina oli muita lapsia ja kavereita ympärillä. Minäkin olin aina kaikkien kaveri mutta aina on ollut se yksi/kaksi bestistä kenen kanssa oli enemmän.
Miten teillä hoituu kaverisuhteet koulun ulkopuolella?
-Anonyymi kirjoittaja-
