Osaako muut samaistua ajatukseen, kun joulu lähenee ja suurinosa tuntuu viettävän joulua oman perheen ja lapsuuden perheen kanssa, mutta itsellä tulee lähinnä tuska kun joulu ei mene niin?

Tekemisissä mutta ei läheisissä

Ollaan kyllä tekemissä sisarusteni kanssa, heillä jo vanhempia lapsia, kun meillä 2v 5v ja 7v lapset. Synttäreillä nähdään, joskus joku lapsista hoidossa sisaruksillani kun käyn kuntosalilla tai vaikka kaupassa. Ja välillä viestiä laitellaan, mutta jotenkin puuttuu se sellainen ihana ja lämmin suhde. Varsinkin nyt joulun aikaan korostuu, että ei me saman pöydän ääreen keräännytä ja sitten illalla pelata lautapelejä ja juoda glögiä ja katsota kun lapset leikkii uusilla leluilla.

Ollaan kyllä usein jouluna oltu yhdessä, mutta jotenkin se tuntuu vähän teennäiseltä se ruokailu, että ollaan muka yhtä suurta perhettä. Kyllähän siinä juttua tulee, mutta se sellainen lämpö ja rakkaus puuttuu. Ja jotenkin tästä on ehkä sitten muille kateellinen, kun kuuntelee tarinoita ja katsoo kuvia, kuinka on omien lasten ja sisarusten ja vanhempien kanssa viettänyt pyhät.

Yksinäisyyden tunne

Vaikka on oma perhe ja puoliso, jotenkin tulee silti yksinäinen ja ulkopuolinen olo perheeni kanssa. Minun isoveljet ovat keskenään läheisiä ja viettää juhlapyhät tiiviisti ja käy reissaamassa ja kaikkea. Sitten meidän perhe vähän on ”pakollinen paha”.

Onko muilla tällaista vastaavaa, vai meneekö joulu ihan vaan omissa nurkissa eikä sen enempää surkuttele asiaa? Vai onko muut viettämässä juuri sitä ihanaa ja ”täydellistä” perhejoulua porukalla?