Hiukan ehkä haikea fiilis tätä kirjoitellessa, mutta olen vihdoin tullut siihen päätökseen etten halua lapsia. Päätöstä en ole tehnyt hetken mielenjohteesta vaan tätä on puntaroitu jo kauan. Olen aina tykännyt lapsista, mutta kaikki se suunnaton vastuu ja elämän totaalimuutos suoraan sanoen pelottaa! Lapsettomuus on minun valintani.
Siskollani on lapsia ja heidän elämää vierestä seuranneena, päätökseni on vain kirkastunut. Kaikki se ilo ja onni lapsista, sitä on ihanaa seurata näin siskon roolista, mutta kolikon kääntöpuolella on paljon asioita, mitkä minua kauhistuttavat. Heidän arki on usein kaaosta ja siskoni on joskus äärimmäisen väsynyt. Kylässä on kiva käydä ja lasten kanssa hauska touhuta, mutta ah, se vapaus, kun laitan oven perässäni kiinni..
Odota oikeaa miestä
Olen kuullut tuhat ja yksi kertaa lauseen: odota vain, kun se oikea mies löytyy. Kyllä mieli muuttuu! No, oikea mies löytyi ja kappas, kun hänellä on samat ajatukset kuin minulla. Luulin pitkään, että mieheni haluaa lapsia, koska hänkin on siskoni lasten seurassa se hupsu hassuttelija, josta kaikki lapset tykkäävät, ja johon lapset aina liimautuvat. Kun uskalsin ottaa asian esille mieheni kanssa, yllätyin. Hänellä olikin samat ajatukset kuin minulla. Hän ei vain ollut uskaltanut ottaa asiaa esille minun kanssani, koska hänkin oletti, että minä olen lapsi-ihminen ja haluan ehdottomasti omia lapsia.
Meille riittää oikein hyvin tällainen sedän ja tädin rooli. Saamme hoitaa siskoni lapsia mielin määrin, mutta meillä on vapaus elää omaa elämäämme, kuten haluamme. En koe, että jäisin mistään paitsi. Uskon, että läheiset välit lapsiin säilyy koko elämämme. Joskus kuulee puhuttavan, että sitten vanhana ei kukaan käy kylässä ja on todella yksinäistä. Minä uskon, että siskoni lapset vierailevat myös meidän luona ja niin se vain on, että joka tapauksessa vanhus kokee yksinäisyyttä, vaikka olisikin suuri suku. Suuri lapsimäärä ei tarkoita välttämättä sitä, että joka päivä on joku kylässä.
Lue myös: Miten osaan elää ilman poikiani
Lapsettomuus ei ole aina valinta
Minusta on kuitenkin mukava seurata erilaisia lapsiin liittyviä palstoja ja yhteisöjä, koska kuitenkin pidän lapsista ja tätinä koen tiettyjä velvollisuuksiakin olla perillä lasten kasvusta ja kasvatuksesta. Minun valintani on kuitenkin lapsettomuus ja seison ylpeänä sen takana. Raskasta se on silti kuunnella ainaista ihmettelyä, miksi teillä ei ole vielä lapsia. Se on kysymys, jonka voisi jättää kysymättä. Ajattelen vain niitä lapsettomia, joille se ei ole valinta vaan karu totuus. Miltä heistä tuntuu, en voi arvatakaan…
Kuuntele Poikien äitien podcast
