Tämä on vähän arkakin asia, enkä kehtaa kavereilleni siitä puhua. Olen 37 vuotias ja olen jo useamman vuoden ollut täysin täysin haluton seksuaalisesti. Tämä haluttomuuteni ajoi minun ja mieheni suhteen karille ja olemme nyt eronneet.
Hieman taustaa. Olin siis noin 35 vuotta kun huomasin ensimmäisen kerran, että voisin ihan hyvin elää täysin ilman seksiä. Huomasin, että parisuhteeni kaikki seksikerrat olivat mieheni aloitteesta lähtöisin ja aloin jopa välttelemään tilanteita, missä mieheni tekisi aloitteen. Seksiä meillä oli todella harvoin.
Miehessäni ei ollut mitään vikaa missään vaiheessa, mutta huomasin itseni muuttuneen. Ikään kuin se seksuaalinen halukkuus olisi vain kadonnut minusta jonnekin.
Parisuhdeterapia ei auttanut, olen edelleen haluton
Kävimme parisuhdeterapiassa mieheni kanssa viime talvena, mutta siitä ei oikeastaan ollut apua. Minä en löytänyt syytä haluttomuudelleni, vaikka terapeutti koitti kovasti pohtia, että kohteleeko mieheni minua huonosti tai olenko epävarma kehostani. Mikään tällainen ei ollut syynä haluttomuudelleni. Parisuhdeterapian loputtua tuntui, että olin entistä enemmän hukassa ja mieheni alkoi voimaan yhä pahemmin.
Kävin myös tavallisella lääkärillä, joka lähinnä mietti, olisiko minulla alkanut jo varhaiset vaihdevuodet. Jotain testejäkin otettiin, mutta niissä kaikki vaikutti olevan ihan ok. Mitään selittävää tekijää haluttomuudelleni ei löytynyt.
Lue myös: Seksilelut myyvät nyt. Asiakkaat erottuvat hyväntuulisuudellaan
Viime keväänä mieheni sitten sanoi, että ei pysty enää elämään seksittömässä liitossa. Tämä tavalaan kevensi omaa oloani, koska ajattelin, kuinka mukavaa on olla kotona jatkossa ilman sitä seksin painetta takaravossani.
Ikävöin miestäni ja haluaisin himoita häntä jälleen
Nyt kun olemme olleet mieheni kanssa erossa koko kesän, niin ikävöin häntä todella paljon. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, mutta mieheni on pojilleni todella läheinen ja myös he ikävöivät miestäni.
Olemme jonkin verran nähneet ja huomaan, että mieheni ikävöi yhtälailla. Kaikki kärsivät tästä tilanteesta, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä?
Lue myös: Moni nainen nauttii seksistä enemmän synnytyksen jälkeen
Olen ajatellut, että esittäisin olevani taas kiinnostunut seksistä ja kaikki palaisi ennalleen. En kuitenkaan usko esityksen uppoavan mieheeni ja minusta hän ansaitsee enemmän. Hän on hyvä mies ja toivoisin hänen onneaan.
Mitä minun pitäisi tehdä? Mitä testejä vielä ottaa? Miten saada asiat korjattua?
Et ole yksin!
Olen itsekin usein hämmästellyt, kuinka joudun käyttämään omaa mielikuvitusta, jotta omat halut heräisivät edes joskus.
Miehessä ei siis ole vikaa. Päinvastoin. Hän on kyllä hyvä ja tekee enemmän kuin tarpeeksi. Hän on aina ollut romanttinen. Minä en. En ehkä osaa edes arvostaa niitä eleitä riittävästi. Olen enemmän käytännön ihminen. Kaipaan itsenäisyyttä, itsenäisiä päätöksiä ja omaa rauhaa tässä perhearjen keskellä. Tarkoitan sitä juuri, ettei se seksi olisi se joka painaa siellä niskassa. Inhoan sitä painetta! Vihasin seksiä sen vuoksi monta vuotta. Meillä oli pitkiä kausia ilman seksiä. Puoli vuottakin saattoi mennä. Asiasta riideltiin. Enemmän kävi mies sääliksi. En ryhtynyt pidemmän päälle näyttelemään. Kun alkoi tuntumaan, että makaan siinä täysin ulkopuolisena aktista ja teki mieli vaan itkeä.
Me päästiin lopulta yli siitä. Asuttiin hetki erillään. Käytiin pohjalla ja noustiin taas. Puhuminen ja taas puhuminen. Sitä ei voi koskaan olla liikaa. Nyt minusta tuntuu, että on puhuttu niin juurta jaksain tää liitto, ettei enää kauheana ole niitä puhumattomia aiheita. Tämä koskee myös seksiä. Kaikesta on puhuttu. Fantasiat on jaettu satoja kertoja. Joka kerta hieman erilaisia. Ja ymmärretty, ettei ne mielikuvitusmiehet/-naiset huononna meidän liittoa vaan päinvastoin.
Me selvittiin! Uskon, että tahdolla muutkin voi selvitä.
Miten on ollut edellisissä suhteissa? Jos haluttomuus on ollut vain tämän suhteen ongelma, niin voin kertoa oman kokemukseni. Elin vuosia suhteessa, jossa kaikki oli muuten hyvin, mutta olin myös täysin haluton kumppaniani kohtaan. Vuosia pidin itseäni viallisena ja ajattelin olevani vain tämmöinen. Erosin lopulta itse, koska tiesin mieheni kärsivän tilanteesta. Kun tapasin uuden miehen, niin kaikki halut tuli ryöppynä takaisin. Minussa ei ollut mitään vikaa. En vain halunnut häntä, jotain puuttui. Olen erittäin seksuaalinen ihminen ja nykyisen kumppanin kanssa kyllä seksiä haluan paljon. Nyt nokka kohti uusia tuulia , älä jää menneeseen rämpimään.
Käskemällä ei halut syty. Mitä enemmän pakotat itseäsi haluamaan, sitä kauemmas halut menevät. Vaikuttaa, että olet hyväksynyt itsesi. Hyväksyt myös miehesi seksintarpeen. Voisitteko harkita vapaata suhdetta?
Haluatko haluta seksiä seksin vai miehesi vuoksi? Syttyykö halusi koskaan yksin ollessasi? Olisiko kiva haluta jotakuta toista miestä?
Netistä löytyy tietoa aseksuaaleista. Ehkä saat sieltä vertaistukea.
Haluaisin itsekin haluta miestäni, mutta olen ymmärtänyt yhden asian naisista viime vuosien aikana eli naisilla saman ihmisen kanssa seksin harrastaminen ei vaan kiinnosta samalla tavalla kuin miehillä. Karkeasti sanottuna miehet ovat onnellisia kum vaan saavat seksiä (oli se sama ihminen vuosikaudet tai ei) mutta naiset tarvivat enemmän vaihtelua. Itselläni on seksihalut kyllä tallessa edelleen mutta seksi ei kiinnosta oman miehen kanssa vaikka hän tekisi mitä. Vaikka hän olisi miten ihana/leikkisä/seksikäs/auttavainen kotitöissä tai mitä vaan, ei vaan kiinnosta! Suhteen alussa kiinnosti kyllä jopa monta kertaa päivässä, miehessä mikään ei ole muuttunut huonompaan suuntaan, itse olen vain kyllästynyt samaan seksikumppaniin joka kerta
Mulla hormonaalinen ehkäisy vei haluja jo nuorempanakin. Jätin ne pois ja lyonnolisen kierron kautta löytyi halutkin. Toki myös vaatii edelleen työtä jos ei huvita eli panostusta parisuhteeseen, skumppalasi lasten mentyä nukkumaan yms.
Onko ferritiini eli varastorauta mitattu? Alaviite taitaa olla 10 tai 30 yksikköä, omat halut palasivat kun arvo oli ehkä noin 60. Optimihan jotta ihminen jaksaa elää täysipainoista elämää olisi yli 100.
Saatko orgasmin yhdynnässä? Mitä jos antaisit itsellesi orgasmin, keinojahan on monia(vibraattori, suihku ilman suihkupäätä, klitoriskiihotin jne,), ja jos mahdollista niin antaisit miehen katsoa, orgasmin jälkeen olet taatusti kostea ja yhdyntä siihen päälle kruunaa kokemuksen! Kokeile ja harjoittele itsesi kanssa, turha häveliäisyys pois ja mies mukaan!
,
Aika turha kommentti, jos halu seksiin puuttuu kokonaan, niin tuollaisilla neuvoilla ei saa aikaan muuta kuin ahdistusta.
…ethän käytä hormonaalista ehkäisyä?
Itselläni meni vuosikymmen ymmärtää, että kesken suhteiden alkanut haluttomuus ei johtunutkaan alkuhuuman hälvenemisestä tms vaan siirtymisestä hormonaaliseen ehkäisyyn. Sama kävi ehkäisypillereiden, laastarin, kaoselin ja renkaan kanssa.
Lopetin ja halut palautuivat pikkuhiljaa normaaleiksi puolessa vuodessa. Tosin liikaa oli jo mennyt rikki eikä 4v seksittömänä jatkunutta parisuhdetta enää saa pelastettua, eikä minua sänkyyn miesystäväni kanssa. Mutta enää syynä ei ole seksuaalinen haluttomuus vaan haluttomuus avopuolisoani kohtaan.. Surullista.
Toivottavasti löydät halusi uudelleen miehestä riippumatta.
Hei. Ihan ekana tarkasta tosiaan mitä lääkkeitä käytössä. Aivoista johtuu kaikki. Jotkut lääkkeet ja hormonit vie ne halut. Ymmärrän sinua 100%. Tosi vaikea olo kun ei tunne halua. Onko sulla esim. mielialalääke, verenpaine, sokeri, ehkäisypillerit tms. Käytössä? Ne vaikuttaa siihen paljon. Mulla menossa samanlainen tilanne just nyt. Lääkärin kanssa nyt etsitään mikä lääke tälläkertaa vie halut pois. Odotellu jo 4kk, ja mulla tuore suhde ja yhtäkkiä loppui halut kun alotin sokeri ja verenpaine lääkkeen. Sitä ennen huh oli kuumaa joka päivä. Vaikea asia. Vastaile mulle, niin yritetään yhdessä löytää vastaus. Nainen 40.
Hei,
Olen vajaa kolmekymppinen, hormonaalista ehkäisyä ja mielialalääkkeitä käyttävä nainen, ja mulla on vahvasti myös seksihalut kateissa. Ovat olleet yhtä lailla jo muutaman vuoden ajan, välillä halut ovat palanneet ja jotkut miehet ovat saaneet todella pannun kuumaksi, mutta parisuhteisiin niiden miesten kanssa ei koskaan ole menty. Olen itsekin tässä koittanut eritellä ja etsiä syitä haluttomuuteen, mutta ihminen on älyttömän monimutkainen psykologinen labyrintti ja syiden poissulkeminen yhtä taistelua. Olen siis vain yrittänyt hyväksyä itseni tällaisena ja unohtaa sen alle 25 v minäni, joka halusi, hyvinkin paljon ja usein. Toki fysiologisiakin syitä löytyy, miksi en välttämättä halua enää samaan malliin, kuten yhdynnän sattuminen. Nykyisen mieheni kanssa pohdimme alkuun aloittaa vapaalla suhteella, mutta koska kumpikaan ei kestänyt ajatusta toisen random seksisuhteista, niin päädyttiin sitoutumaan toisiimme. Mies on todella viriili. Elän itsekin liikaa joka päivä ajatellen vain sitä, että kuinka välttyisin mieheni alotteilta jottei hän tulisi torjutuksi, pitäisikö mun yrittää olla mieliksi vaikken itse ole halukas ja kuinka paljon hän pystyy nauttimaan kun mä olen vain puoliksi jos sitäkään mukana. Seksistä on tullut kirosana.
Aiemmin porno, kirjojen ja elokuvien ja sarjojen seksi kohtaukset saattoivat kiihottaa äärimmilleen. Nykyään hyvä jos tunnen ikinä mistään pienintäkään värähdystä.
Tämä saattaa kuulostaa joidenkin mielestä hieman radikaalilta, mutta mitä jos antaisit miehesi käydä escorttien luona? Pääsisit itse miellyttämisen paineesta ja mies saisi sellaista seksiä kun haluaa. Maksullisiin naisiin on myös täysin järjetöntä ihastua, joten sekin pelko olisi pois. Paljon hyviä puolia, jos ei tule mustasukkaiseksi.
Olin tulossa kommentoimaan ihan samaa, eli tämä sama, seksipalvelut, toimi meillä tosi hyvin aikana jolloin minulla oli hirveästi töitä ja jouduin olemaan kotoa poissakin työmatkojen takia. Tiesin että mieheni kaipasi jo ennestäänkin enemmän/useammin seksiä kuin minä, niin sitten itse ehdotin hänelle että hän voisi käydä ilotytön luona jos ”paine” alkaa kasvamaan liikaa. Ei siinä ole mitään hävittävää, eikä hävettävää, ainakaan kokeilla!
Mies kävi reilun kuukauden aikana kahden tai kolmen eri escortin luona ja ainakin yksi oli kuulemma maininnut että hänellä on ollut useampikin asiakas ns. ”vaimon lähettämänä”. Huomasin selvästi että mieheni voi ja jaksoi paremmin, minusta tuntuu että suhteemme muutenkin entisestään vahvistui. Mies oli tottakai tosi kiitollinen ja osoitti kyllä tätä myös minulle 🙂 Tästä on jo kohta pari vuotta aikaa, miehellä on edelleen ”lupa” käydä ns. hoidettavana tarvittaessa. En koskaan kokenut että tämä olisi minulta tai meiltä jotenkin pois, mutta ymmärrän tietty että kaikki eivät välttämättä ajattele samoin kuin me.
Ihastumisesta samaa mieltä, yhtä hyvin voisi pelätä että mies ihastuu vaikka kaupan kassaan, työkaveriin tai keneen tahansa, ei maksullisiin naisiin ymmärtääkseni yleensä romanssien perässä mennä 🙂
Haluan kumota harhan, että haluttomuus olisi vain naisen ominaisuus, ja että nainen kaipaisi vaihtelua muista miehistä, kuten yllä on kommentoitu.
Olen itse melkein neljänkymmenen oleva hoikka ja urheilullinen nainen. Tämä kuulostaa aina omaankin korvaan oudolta aloitukselta, mutta ikäisekseni olen viehättävä – näin sanotaan.
parisuhteessani seksi väheni ensimmäisen vuoden jälkeen ja entisestään toisena vuonna.
En halua syytellä kumppaniani tai painostaa häntä, mutta alan sairastumaan, kadottamaan itseluottamukseni ja masennun. Koen, ettei puolisoni halua minua naisena ja se vaikuttaa seksuaalisuuteeni.
Meillä on kaikki muuten hyvin ja on ihana tulla kotiin. Hän on huomaavainen, olemme läheisiä ja kotityöt on meillä aina jakautuneet tasaisesti, molempien mielestä.
Itken usein, koska pelkään puolisoni haluavan jotain toista, koska en koe itseäni enää mieheni silmissä viehättäväksi. On vaikeaa pitää itsestään enää huolta puolisoa varten vaan treenaan vain pahaa oloani pois ja että jaksaisin olla reippaasti kotona. Tämä kaikki satuttaa minua.
Olen ollut asiasta puolisolleni rehellinen. Sanonut, etten vielä anna periksi, mutten tiedä kuinka kauan jaksan, koska olen sairastumassa.
on vaikeaa nähdä itsensä sellaisena kuin on, koska aiemmin en ole kokenut ulkonäköpaineita, joita suhde on tuonut itselleni.
Olemme keskustelleet läheisyyden tuomisesta suhteeseemme ilman seksiä, koska se alkaa olemaan itsellenikin arka paikka, koen puolison suostuvan seksiin vain velvollisuudesta ja se tuntuu pahalta. Hän on mielestäni komea, hassu, saa minut hyvälle tuulelle ja ihana viettää myös perheiden kanssa yhdessä aikaa.
Toivon, että voisimme päästä tästä yhdessä ja kokea voivamme hyvin, vahvistaa toisiamme ja kasvattaa rakkauttamme, mutta alan tarvitsemaan jo puolisoni apua, jotten sairastuisi. Kieltäytyminen satuttaa, ellei yhdessä voida sopia vaihtoehdoista kuinka toinen voisi edelleen kokea itsensä halutuksi. Painostaminen tappaa viimeisetkin halut, joten koin sen tehottomaksi. Hän vain sulkeutui entisestään.
Kuin olisin itse tämän aloituksen kirjoittanut.
Itselläni ei ole mitään lääkityksiä eikä minkäänlaista ehkäisyä ollut käytössä viiteen vuoteen, silloin minut steriloitiin.
Ferritiini on 11, joten siitäkö johtunee oma haluttomuus? Vai siitä että olen ylipainoinen, enkä pidä itseäni haluttavana. Tosin samanlainen haluttomuus oli aikoinaan ex-mieheni kanssa, silloin olin ihanne painossa ja ferritiini oletettavasti huomattavasti korkeampi. Ja koko ihminen alkoi jopa ällöttää, joten haluttomuus sen kuin lisääntyi ja halusin eron.
Nykyisen mieheni kanssa meillä oli alkujaan ihan hyvin seksiä. Aika pian aloimme perustaa perhettä ja lapsi syntyi. Synnytys tehtiin hätäsektiolla ja sen aiheuttamat jälkivaivat, mm. kiinnikkeet vatsanpeitteillä on aiheuttanut valtavia kipuja yhdynnässä ja ihan vaan vatsalihasliikkeitä tehdessä.
Mieheni alkoholin käyttö on ollut myös yksi suuri syy omaan haluttomuuteen. En halua että minua tullaan lähestymään ja räpeltämään vain tuhdissa humalassa.
Tämän vuoden ajan mies on ollut juomatta ja huomaan että kaipaan häneltä nyt läheisyyttä, mutta en vieläkään seksiä. En ole siis kaivannut edes sitä läheisyyttä pitkään aikaan.
Enkä kaipaa seksiä kenenkään muunkaan tai itseni kanssa. Huomaan että saattaa helposti mennä parikin kuukautta etten tunne halua ollenkaan. Seksiä meillä on ollut viimeksi mieheni kanssa yli vuosi sitten. Ja voitte vaan kuvitella miten se vaikuttaa parisuhteeseen. Olen myös ehdottanut miehelleni vaikeina aikoina että käy tyydyttämässä tarpeensa jossain, että saan itse olla rauhassa ilman sitä painostamista. Hän ei ole siihen kuitenkaan suostuvainen.
Kärsin tästä haluttomuudesta todella paljon, koska kuitenkin rakastan miestäni enkä haluaisi erota siitä syystä. Mutta en ihmettelisi vaikka hän eron pian ottaisikin. Olemme olleet yhdessä pian 14 vuotta ja siitä ajasta ainakin kymmenen vuotta tyyliin kerta vuodessa riittää…