Niin se hujahti vaan peruskoulu ja pieni pellavapäinen poikani on muuttunut harvahampaisesta ekaluokkalaisesta, pitkäksi ja komeaksi ysiluokkalaiseksi. Peruskoulu päättyy, mutta mitä nyt?
Poika ei ole koskaan ollut mikään huippu oppilas. Ala-asteella vielä pärjäsi ok, mutta yläasteella homma alkoi lipsumaan. Eikä tämä korona ole asiaa auttanut.
Yläaste rimaa hipoen läpi
Koulussa poika on käyttäynyt kohtalaisen hyvin tai ainakaan kotiin ei ole sellaista viestiä kantautunut, että ei käyttäytyisi. Hän on kai kaiketi aika huomaamaton koulussa. Siksi kukaan ei varmaan huomaakaan, että poika ei ole oppinut yläasteella oikeastaan mitään.
En ole minäkään erityisesti ollut huolissani vanhempana, peiliinkin pitää katsoa. Numerot eivät ole olleet kovin hyviä, mutta koulusta ei mitään palautetta ole tullut. Olen kaiketi vain ajatellut, että ei me kaikki koulussa loisteta. Harmittaa vietävästi, että koulun suunnalta ei ole huomattu ottaa yhteyttä ja olisimme voineet yhdessä auttaa poikaani ajoissa. Ainakin yrittää.
Peruskoulu on päättymässä ja istuin pojan kanssa alas. Koulukirjat olivat täynnä piirrustuksia, ei niin kovin iloisia. Mitään tehtäviä ei oltu tehty. Huolestuimme pojan isän kanssa ja otimme yhteyttä kouluun. Näyttää siltä, ettei poika ole tehnyt lähestulkoot mitään koko ysiluokan aikana Miten tämä on mahdollista?
Numerot olivat vitosta, kutosta ja seiskaa, ei niin huonoja, että kukaan olisi tajunnut, että poika on jo tipahtanut kärryiltä. Kuitenkin niin huonoja, että jatko-opinnoista voi vain haaveilla.
Mitä nyt? Peruskoulu päättyy, mutta suunnitelmaa ei ole
Kysyisin, että mitä nyt? Mitä te muut ysiluokkalaisten äidit teette poikanne suhteen, joka ei pysty lähtemään jatko-opiskelemaan lukioon tai ammattikouluun suoraan ysiltä? Tuon ikäinen ei vielä voi töihinkään mennä. Onko olemassa mitään kymppiluokkaa tai vastaavaa missä voisi vielä arvosanoja yrittää nostaa?
Pojan motivaatio on nolla, koulu ja opiskelu ei kiinnosta. Usko koko koulutusjärjestelmään selvästi horjuu. Hänellä on tunne, että oli kuin ilmaa koko yläasteen. Kukaan ei edes huomannut olisiko hän ollut paikalla vai ei. Ketään ei kiinnostanut kokeen reunaan piirretyt surulliset kuvat tai se, että koevastaukset oli suoraan netistä kopioitu. Tuntuu, että päästettiin vaan luokalta luokalle, jotta saadaan pois silmistä.
Miten motivoida poikaa ja nousta tästä yhdessä ylöspäin? Syyllistämistä en nyt kaipaa, teen sitä itselleni jo tarpeeksi jokaisena päivänä. Tarvitsen vertaistukea ja neuvoja, ymmärrystä ja olkapäätä.
Sana on vapaa -kirjoituksia voi lähettää osoitteeseen jonna@poikienaidit.fi. Julkaisemme sen halutessasi nimettömänä.
