Minulle luottamus on kaikki kaikessa. OIen painottanut sitä aina lapselleni. Minun ja 16 vuotiaan poikani välinen suhde on rakentunut yhteiselle ymmärrykselle ja luottamukselle. Mutta nyt se luottamus on rikki. Menetin luottamuksen poikaani, joka piti kotibileet ilman lupaani.
Kotibileet ilman minun lupaani
Olimme miesystäväni kanssa poissa kaupungista, ja teini-ikäinen lapsemme päätti järjestää kotibileet, täysin meidän tietämättämme ja ilman lupaa. Naapurien viestit lauantai-iltana saivat sydämeni jättämään lyönnin väliin. ”Kuuluu musiikkia, paljon nuoria liikkuu pihassa, onko kaikki kunnossa?”
Kun palasimme kotiin kohtasimme humalaisia nuoria ja sotkua. Poikani oli häpeissään edessäni. Minulta ei oltu kysytty lupaa, ei annettu ennakkovaroitusta ja se satutti enemmän kuin mikään koskaan.
Siskoni mielestä ylireagoin tilannetta. Hän sanoo, että nuorten kuuluu kokeilla ja joskus pettää se luottamus. Minulle tämä on ylitsepääsemättömän kamala tunne. Poikani on ollut aina uskottuni, olen luottanut häneen enemmän kuin kehenkään ihmiseen koskaan elämässäni. Olemme asuneet pitkään ihan kaksin, ja meillä on erityinen suhde.
Lue myös: Teinipojan elämä pähkinänkuoressa (humoristisesti)
Onko luottamus pilalla ikuisesti?
Olimme puhuneet monesti poikani kanssa vastuusta, sopineet rajoista ja uskoin, että hän kantaisi vastuunsa. Mutta tämä teko rikkoi sen yhteisen pohjan, jota olimme rakentaneet vuosia.
Miksi näin tapahtui, miksi poikani ei arvostanut meidän luottamusta enää? ? Oliko kyse hyväksynnän hakemisesta, tylsyydestä vai kenties halusta kokeilla rajoja?
Olemme nyt tilanteessa, jossa luottamus pitää rakentaa uudelleen. En tiedä onko se edes mahdollista? Nuoret tekee virheitä, ymmärrän hyvin sen, mutta meillä oli jotain niin erityistä, ja se meni nyt rikki.
Miten päästä tästä eteenpäin ja rakentaa suhde poikani kanssa uudelleen?
-Anonyymi kirjoittaja-
Eniten tässä pistää silmään äidin toistelu hänen ja pojan erityisestä suhteesta. Vaikuttaa, että äiti ja poika ovat olleet liikaa kiinni toisissaan. Milloin miesystävä tuli mukaan kuvaan? Kokiko poika tulleensa hylätyksi ja siksi kapinoi?
Lapsen ja nuoren tehtävä on kasvaa irti vanhemmistaan ja tulla omaksi itsekseen. Pojan toiminta oli väärin mutta ikätasoista ja ymmärrettävää.
Äiti voisi nyt rakentaa tervettä ätipoika suhdetta ilman turhaa hypetystä suhteen ainutkertaisuudesta.
Ei kannata riehaantua yhdestä virheestä.
Lapsesi on vielä lapsi. Hän on tehnyt ennenkin virheitä, hän tulee niitä tekemään jatkossakin. Alkaa olla hänen aikansa irtaantua osin sinusta ja tehdä niitä virheitä myös itse.
Hän on lapsi, sun ihana rakas lapsesi. Kertomasi mukaan sulla on myös todella lämmin suhde häneen. Nauti siitä.
Lapsella pitää olla lupa epäonnistua. Sun tehtävä on tukea ja opettaa häntä, kertoa että tämä ei ollut ok eikä saa toistua, mutta muistuttaa että olet aina tukena kun hän sitä tarvitsee.
Tärkeintä on että hän on olemassa, eikä tee pahaa toisille, pärjää ja viihtyy elämässä eikä ole liian ankara itselleen. Parasta on, jos voit olla se turvaverkko jota jokainen meistä joskus kaipaa.