• Vieraannuttaminen: Exäni vei lapseni

    Vieraannuttaminen: Exäni vei lapseni

    Olen masennuksen partaalla ja voin tällä hetkellä todella huonosti. Vaimoni jätti minut ja muutti toiselle paikkakunnalle lasten kanssa. Minulta ei kysytty mitään. Nyt on alkanut selkeä lasten vieraannuttaminen. Saimme aluksi sovittua tapaamiset niin, että lapset tulevat minun luokseni joka toinen viikonloppu. Työni takia en pysty lapsia ottamaan vuoroviikoin, koska teen reissutyötä. Tämä jo oli kova pala, koska tapaamisväli on pitkä ja ikävöin lapsia kovasti.

    Nyt kuitenkin viimeisen parin kuukauden aikana exä on alkanut käymään hankalaksi eikä ole halunnut päästää lapsia luokseni. En tiedä missä vika. Hän väittää, että olisi nyt parempi ettei lapset vaihda paikkaa tämän epidemian vuoksi. Oman työni vuoksi joudun liikkumaan paikasta toiseen ja ihmiskontakteja tulee. Ymmärrän kyllä, että huoli on kova, mutta en kai nyt voi olla lapsista kuukausitolkulla erossa… Tämähän voi jatkua vaikka kuinka pitkään!

    Lue myös: Olin raskaana tietämättäni ja jouduin suoraan synnyttämään. Ihmepoika Ilmarin syntymätarina

    vieraannuttaminen

    Mustasukkaisuus syynä vieraannuttamiseen

    Vielä on onneksi itsellä töitä riittänyt, koska ala on sellainen, että työt ei todennäköisesti lopu. Asiahan olisi täysin eri, jos joutuisin tekemään etätöitä. Tai toisaalta, en kyllä tiedä onko tämä nyt vain kiusantekoa, koska menin omaa tyhmyyttä mainitsemaan, että olen netin kautta tutustunut erääseen naiseen. Lapset ovat selkeästi alkaneet reagoimaan, koska kun vielä pääsivät minun luokseni, he olivat kerta kerralta jotenkin enemmä etäisiä.

    Meillähän siis oli todella paljon mustasukkaisuus ongelmaa vaimon puolesta, johon loppupeleissä meidän suhde sitten kaatuikin. Hän väitti, että käyn vieraissa työreissuillani. Tämähän ei pidä paikkaansa ja ihan käsi sydämmellä voi sanoa, etten koskaan ole häntä pettänyt. Päinvastoin vaimo viihtyi liikaakin somessa kirjoittelemassa ties kenelle ja aina jos kehtasinkin kysellä kenelle kirjoittelee sain vain tuhahtelua niskoille.

    Lue myös: Isin vuodatus

    Pelkään, etten saa enää nähdä lapsiani

    Vaimoni oli todella kontrolloiva ja minä kilttinä ihmisenä alistuin hänen tahtoonsa useinkin. Tilanne vain paheni vuosien saatossa ja tuntui etten enää jaksa. Yritin monta kertaa puhua hänelle asiasta ja ehdottaa terapiaa, mutta hän ei suostunut ja sanoi, että mene sinä, kun sinulla on niin vaikeaa.

    Minä aloin ehdottelemaan sitten eroa ja sanoin, etten jaksa tätä enää. Vaimo suuttui ja otti ja lähti. Nyt pelkään, että hän aikoo vieraannuttaa lapset minusta. Pelko on suuri ja olen lukenut paljon juttuja vieraannuttamisesta. Yritän nyt loppuun asti hoitaa tätä niin, että saisimme keskenämme sovittua asiat, mutta pahoin pelkään, että joudumme nyt viemään asian käräjille. Pelottaa ja masentaa saanko nähdä enää lapsia vai käykö tässä nyt niin, että vaimo saa vahvana ihmisenä kaikki vakuuttumaan siitä, etten ole sovelias isä lapsille, vaikka osaan pitää hyvää huolta lapsista aina kun he ovat minun luonani.

    Onko teillä hyviä neuvoja, mitä minun pitäisi tehdä tai miten pitää puoliani?

    Terveisin,

    Yksinäinen isä

    Kommentit

    1. Avatar
      Niko

      Saman tien asianajajaan yhteyttä. Mitä kauemmin oot erossa lapsista, sitä vaikeempi on saada hyvää ratkaisua. Follo-sovittelussa varmaan saatte hyvän ratkaisun ja jos ei auta niin haet uhkasakkoa

    2. Avatar
      Anna

      Auttaisiko se asiaa että pitäisitte useammin yhteyttä videopuheluilla ja tavallisilla puheluilla tai jos vaikka vanhempi lapsi jonka kanssa voi pelata videopeliä netissä ja samalla puhua tekisitte niin? Meillä toinen vanhemmista asuu toisella puolella maailmaa mutta läheisyyttä pidetään yllä kommunikoimalla kaikilla käytettävissä olevilla tavoilla. Voisi olla myös kiva joku postilähetys lapsille.

    3. Avatar
      Hellu

      Moikka! Sydäntäsärkevä tilanne…Ymmärrän tavallaan koronahuolen, mutta kertomasi perusteella syyt ovat muualla.

      Kunpa osaisinkin neuvoa, mitä tehdä. Se mitä voit tehdä, on pitää lapsiin yhteyttä kiinteästi puhelimitse, videopuheluin ym.

      Erokriisi kestää hetken ennenkuin asettuu. Ex-vaimosi varmaan kokee itsensä hylätyksi, ja sairaaloisen mustasukkainen sai todennäköisesti vahvistusta epäilyilleen, kun kerroit tavanneesi uuden ihmisen,vaikka olitkin uskollinen suhteessa ollessasi.

      Varmasti ex-vaimossasi on hyvää, koska hänet valitsit ja perheen perustit. Yritä tavoittaa hänen hyvä puolensa, vetoa siihen ja lasten etuun.

      Sydämestäni toivon, että saat huoletta olla isänä lapsillesi!

    4. Avatar
      Liisa Korhonen

      Eikö ole ymmärrettävää, että äiti haluaa itse pitää huolta lapsistaan tällaisena kriisiaikana. Voisiko isä jotenkin vakuutella äidille, että sekä hän että naisystävä noudattavat huolellisesti koronaohjeistuksia? Voi olla, että lasten äiti ei enää juurikaan ajattele isän näkökulmasta tai miltä isästä tuntuu, eron jälkeen irtaantuu myös henkisesti entisestä puolisosta. Ehkä isä voisi olla muutenkin enemmän lasten arjessa mukana, työn vaihtaminen pois reissutyöstä helpottaisi tätä. Äiti ei kuitenkaan tätä järjestä, isän pitäisi ehkä vaan itse priorisoida lasten kanssa olemista monen muun asian edelle. Lapset sitten jo itsenäisestikin alkaisivat tupsahdella isän luokse, koska haluavat tämän seuraan.

    5. Avatar
      Miia

      Se toinenkin puoli…
      Usein lähivanhempaa syyllistetään vieraannuttamisesta, mutta kun alamme tarkastella tilannetta uudemman kerran, saattaa vaakakuppi kääntyä.
      Ei kukaan voi vaatia exän jatkavan loputtomiin elämää vain lasten takia samalla paikkakunnalla toisen vanhemman kanssa. Työt ja uusi elämä vie myös toista osapuolta ja siihen on oltava oikeus.
      Meillä isä ei koskaan suostunut tapaamaan lapsia heidän ehdoillaan. Lapset tuli aina kuljettaa isän ovelle ja noutaa sieltä, matkaa 380km suuntaansa. Lapset väsyivät siihen, että viikonloppu oli pelkkää matkustamista, eikä isä ollut aidosti läsnä edes sitä yhtä täyttä päivää, kun lapset olivat hänen luonaan.
      Yhtä ainoaa kertaa isä ei pyynnöistä, eikä aneluista huolimatta tullut tapaamaan poikia heidän kotikaupunkiinsa, vaikka tätä mahdollisuutta tarjottiin.
      Tilanne johti lopulta siihen, ettei kumpikaan lapsista halunnut enää lähteä isäänsä tapaamaan. Isän asiasta syyllistävät puhelinsoitot murrosikäisille, eivät parantaneet tilannetta lainkaan.
      Nyt lapset jo aikuisia ja välit isään kovin etäiset. Olisiko isän sittenkin kannattanut myös itse nähdä edes kerran houkan vaivaa itsekin lastensa eteen?

    Vastaa