Nyt on pakko avautua, kun mahdollisuus siihen on! Varmaan ihmettelette, mitä helvettiä mies seuraa äiti-ihmisille tarkoitettua palstaa, mutta kun isi-palstoja ei juurikaan ole, niin roikun sitten täällä kolmen pojan isänä.
Haluan antaa palautetta äideille, kun valitetaan usein siitä, ettei isät tee mitään ja äidin pää räjähtää kaiken työn alla. Sitä en kiistä etteikö äideillä oikeasti päät räjähdä ja isien päät täyttyvät erilaisilla asioilla. Mutta pitäisikö vaan luottaa siihen isiin enemmän! Isi sattaa yllättää ja tehdäkin ne asiat omalla tavallaan ihan yhtä hyvin.
Vaimo koittaa hallita kaiken
Vaimoni oli taannoin frendinsä kanssa istumassa iltaa ja puhelin pirisi meille kotiinpäin koko ajan. Olinko muistanut syöttää lapset? Olinko pukenut heille lämpöisesti ulos? Enhän vain liian lämpöisesti? Kuvakin piti lähettää todisteeksi. Oli varmasti rentouttava reissu tyttöjen kesken.
Alkaako se jo äidinmaidosta, että pojat kasvatetaan mammanpojiksi, niin etteivät osaa mitään tehdä ja sama jatkuu sitten parisuhteessa? Tiedä häntä, omassa parisuhteessa vaan tuntuu siltä ettei luoteta pätkääkään, että osaisin edes ne sukat valita oikein lapselle.
Ja tiedän etteivät kaikki naiset ole samanlaisia ja nalkutukselle on yleensä syy, mutta aika usein miesten kesken puhutaan siitä ettei kotona luoteta tarpeeksi, että mekin osattais nämä hommat tehdä. Me teemme ne vaan meidän tyylillä. Sitten kun teet, niin et tee oikein.. Moni sitten luovuttaa, eikä tee lainkaan.
Lue myös: Onko äidin tehtävä vain jaksaa
Äiti rentoudu vähän
Ja onko se sitten niin vakavaa, jos sukat ja vaatteet ei aina mätsää tai syödään joskus mitä sattuu?! Lapsukaiset ei siihen kuole ja se opettaa ottamaan joskus rennosti. Elämää se vain on!
Näin poikien äideille antaisin neuvon, että antakaa niiden poikien tehdä asiat omalla tavalla ja luottakaa, että osaavat tehdä asioita ja sama juttu meidän miesten kanssa. Vaikka se sitten menisikin päin honkia, ainakin ovat yrittäneet ja se on pääasia! Itseluottamus kasvaa ja aikuisena voivat sitten puolisoilleen sanoa, että anna mä hoidan. Kaikella rakkaudella naiset, ilman teitä maailma ei pyöris, mutta antakaa miehille (ja niille pojille) tilaisuus!
Voit lähettää oman kirjoituksesi Sana on vapaa julkaisuksi jonna@poikienaidit.fi tai sanna@poikienaidit.fi
TULE MUKAAN ÄITIEN JA POIKIEN TAPAHTUMIIN
KATSO TULEVAT TAPAHTUMAT
Ottakaa isät paikkanne rohkeasti. Tiedän, että ei ole helppoa ja toiset ihmiset onko kovapäisempiä kuin toiset. Itselleni on sattunut varsin kovapäinen mies, joka ei suostu jäämään statistin rooliin enkä itse ole ehkä kaikista päällepäsmäröivintä tyyppiä, joten meillä kummatkin saa tehdä omalla tavalla. Alkuun kyllä yritin ohjeistaa ja soitella tiuhaan poisollessani, mutta sieltä tuli tiukkaan sävyyn, että kyllä minä osaan enkä enää vastaa, jos soitat näistä asioista ja tiukka käsky keskittyä vain illanviettoon tms. Tämä johti lasten ensimmäisinä vuosina kieltämättä aika tulisiinkiin yhteydenottoihin, mutta lopputulos oli se, että ”sarvienkolistelu” ajanjakson jälkeen kumpikin löysi vanhempina paikkansa aika pian ja oman tilan tehdä asioita eikä enää tarvitse riidellä. Tangoon tarvitaan kaksi, joten ota tilasi, älä pelkää vaimon suuttumista. Monesti lähipiirissä olen huomannut, että tällainen paikanhaku jää ihan laiskuudenkin vuoksi. Nainen jotenkin vaistomaisesti päällepäsmäröi eikä nää vaivaa hillitä tätä vaistoa ja mies ei taas nää vaivaa taistella tilaa, helpompi sitten vetäytyä ja istua sohvalle telkkarin ääreen, kun nainen kuitenkin kulkee perässä siivoamaassa, korjaamassa tekemisiä jne. kuin ärähtää, että lopeta ja hoitaa itse joskus vaivalloinenkin homma. Tästä alkaa huono kierre. Joskus taas olen kuullut, että kun yrittää vetää rajoja näissä asioissa, toinen heittäytyy ihan mahdottomaksi; tulee henkistä tai jopa fyysistä väkivaltaa, silloin on aika hakea ammattiapua (sitäkin saa). Älkää jääkö epätyydyttäviin tilanteisiin, naiset älkääkä miehet.
Minullakin on tuollainen kovapäinen mies. Onneksi. On ihanaa, että pitää puolensa, eikä anna minun naisena pompotella ja määräillä. Enkä minä tietenkään myöskään. Tämä on mukavaa kun molemmat saa toteuttaa aidosti omanlaistaan vanhemmuutta, eikä ole vain toisen sivussa auttelemassa lastenhoidossa ja tekemässä mitä toinen käskyttää.