• Onko äidin tehtävä vain jaksaa?

    Täällä on ollut kirjoituksia masennuksesta ja tuntuu, että masennusta on paljon ympärillä. Itsellä ei masennusta ole, mutta halusin kirjoittaa aiheesta, joka koskettaa varmasti meitä kaikkia äitejä. Äitiyden tuomista paineista, jotka varmasti myös edesauttavat masennuksen syntyyn. Äidin paineet saattavat olla valtavat.

    väsynyt äiti

     

    Äidin paineet musertavat

    Itse koen äitinä jumalattomia paineita, milloin kasaantuvista pyykeistä, milloin työn ja kodin yhdistämisestä. Siitä, etten kerkeä lapsen vanhempainiltaan, laskujen määrästä, mutta myös ulkonäöstäni ja hyvinvoinnistani. Lista on loputon. Miten ihmeessä pystyn nämä kaikki mahduttamaan elämääni ja niihin tunteihin, mitä vuorokaudessa on? Ne eivät riitä, eivät sitten millään. Minä en riitä. Äidin on vain jaksettava..

    Mitä enemmän otat elämääsi uusia elementtejä, aika niille jokaiselle supistuu tai aikaa ei kaikessa yksinkertaisuudessaan jää. Vaikka kuinka haluaisin mahduttaa ne kaikki minulle tärkeät asiat elämääni. Koko ajan on oltava saatavilla joka suuntaan. Nykytekniikka mahdollistaa sen ja kieltämättä tekisi mieli sulkeutua joskus jonnekin kauas erämökkiin ja polttaa nuotiolla jokaikisen härvelin, joka minut altistaa kiireelle.

    Oletteko koskaan miettineet, miten suuren palapelin palasia siirtelettekään päivittäin, jotta arki sujuisi mahdollisimman kivuttomasti? Hienoa työtä teette jokaikinen ja ei mikään ihme, jos pää tuntuu välillä räjähtävän. On niin paljon muistettavaa. On todella noloa unohtaa lasten kavereiden syntymäpäivät tai päiväkodin vanhempainilta. Kuljen muistilaput otsassa kiinni, mutta silti saatan unohtaa.

    Lue myös: Rikki hakattu nainen

    Arki usein äidin harteilla

    Meillä arjen askareita jaetaan ja mies ottaa osaa. Silti tuntuu, että suurimmaksi osaksi minä vetelen naruista, koska minulla on vain parempi muisti ja arjen organisointi onnistuu näin helpommin. Minä jakelen miehelle hommia, jotka hän hoitaa mallikkaasti. Toisaalta tuntuu ettei hän aina ymmärrä, kuinka paljon minun päässäni raksuttaa päivittäin ja hän ihmettelee, kuinka väsynyt olen aina.

    Elän ehkä kiireisimpiä aikoja elämässäni. Vuodet vierivät kuitenkin nopeasti ja yhtäkkiä huomaankin lasten lähdettyä kotoa, kuinka tyhjäksi elämä muuttuu. Nyt se lohduttaa, että kiireisimpiä aikoja seuraa seesteisemmät ajat ja aivot saavat levätä ehkä vielä joskus. Elämän voi silloin täyttää erilaisilla asioilla. Toisaalta, kuinka sitä tuleekaan kaivattua näitäkin aikoja. Nyt en ehkä sitä niin ymmärrä, mutta koittaa sekin päivä, kun katselen tyhjää kotia ja muistelen sitä ihanaa hullunmyllyä. Pitäisi osata vain elää hetkessä, mutta voi, kuinka vaikeaa se on kaiken keskellä. Joka päivä pitäisi seistä peilin edessä ja sanoa itselle, minä riitän!

    Voit lähettää oman kirjoituksesi Sana on vapaa julkaisuksi jonna@poikienaidit.fi tai sanna@poikienaidit.fi

    TULE MUKAAN ÄITIEN JA POIKIEN TAPAHTUMIIN

    KATSO TULEVAT TAPAHTUMAT

    Kommentit

    1. Voin sanoa, minä en riitä enkä jaksa. Taloudessa on lisäkseni 2 vuotias ja 44 vuotias lapsi. Nuorempi kyllä auttaa ja tohottaa kuin ikäisensä. Tuo 44 vuotias taantui naimisiinmenon jälkeen parivuotiaaksi. Likavaatteet ympäriinsä, astiat pitkin pöytiä (on tiskikone), välinpitämättömyys arjen askareihin. Kaikki on siis lisäksi harteillani, työni, sairauteni ja lapsen hoidon päälle. 44- vuotias odottaa minun tekevän kaiken maatessaan luuri kourassa sohvalla. Kehtaa vielä kinuta aviollisiavelvotteita iltaisin kun haluan hetken omaa aikaa ennen nukkumaan alkamista. Tai sitten herättää.. En jaksa olla äiti kahdelle, valinta on tehtävä ja isompi saa lähteä vaikka oman äitinsä luokse palveltavaksi.

      1. Jonna

        Eikö tällaisia merkkejä ole ollut ilmassa ennen yhteistä lasta? Onko miehen käytös muuttunut merkittävästi kun tulitte vanhemmiksi? Tsemppiä jaksamiseen sinne, ei kuulosta kivalta tilanteelta ollenkaan 🙁

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart