You are currently viewing Poikani ei kelpaa tyttöystävän vanhemmille

Poikani ei kelpaa tyttöystävän vanhemmille

Sydäntäni painaa asia, josta en ole voinut kenellekään aikaisemmin puhua. Olen äiti, joka seuraa sivusta, kuinka hänen poikansa ei tunnu kelpaavan tyttöystävän vanhemmille ja se sattuu minua enemmän kuin voisi ikinä kuvitella.

Poikani on nuori aikuinen. Hän on kohtelias, huomaavainen ja ahkera. Ei täydellinen, kuten ei kukaan meistä muistakaan, mutta hyvä ja lämminsydäminen ihminen. Hän on löytänyt rinnalleen mukavan tytön, josta hän todella tykkää ja minäkin olen ollut iloinen siitä, että heillä on hyvä yhteys.

Lue myös: Kirje tulevalle miniälleni

Tyttöystävän vanhemmat ovat olevinaan parempaa väkeä

Tyttöystävän vanhempien käytös on ollut alusta asti viileää. Poikaani ei kutsuta mukaan perhejuhliin, hänestä ei puhuta somessa (aivan kuin ei olisi olemassakaan) ja pahin juttu kaikessa on se, että tyttöystävän vanhemmat puhuvat aina tyttärelleen ”Sitten kun te ette enää ole yhdessä”. Olen kuullut tämän poikani tyttöystävältä itseltään.

En väitä, että jokaisen on pakko tykätä kaikista, mutta minusta on väärin kohdella nuorta, vielä epävarmaa ihmisen raakiletta noin inhottavasti. Aivan kuin poikani olisi jollain tavalla alempiarvoinen.

Poikani ei ole rikas, eikä rikkaasta perheestä. Poikani on opiskellut perus duunarin ammatin ja yksi veikkaukseni on, että tämä on akateemiselle suvulle väärä asia. Tähän antaa viitteitä se, että poikani aikana on puhuttu siitä kuinka kaikki fiksut ihmiset kouluttautuu pitkälle. Pohdittu, miten hän voi elää mukavasti duunarina ym.

Mitä voisin tehdä?

Äitinä tekee kipeää seurata sivusta, kuinka poikani joutuu pettymään jatkuvasti. Hän ei sano sitä ääneen, mutta tiedän, että hän yrittää miellyttää, olla näkymätön, sovitella. Minä katson vierestä, kerta toisensa jälkeen, ja mietin, että kuinka monta kertaa ihminen jaksaa yrittää tulla hyväksytyksi ennen kuin luovuttaa?

En voi tehdä valintaa hänen puolestaan. Enkä halua puuttua asioihin, joita nuoret käyvät läpi omalla tavallaan. Mutta jos tämä kirjoitus tavoittaa edes yhden vanhemman, joka tunnistaa itsessään tämän torjuvan käytöksen, pyydän: katsokaa nuorenne kumppania uudestaan. Ihmisinä. Ei statuksen, varallisuuden tai menneisyyden kautta.

-Anonyymi kirjoittaja-

Vastaa