Sydäntäni painaa asia, josta en ole voinut kenellekään aikaisemmin puhua. Olen äiti, joka seuraa sivusta, kuinka hänen poikansa ei tunnu kelpaavan tyttöystävän vanhemmille ja se sattuu minua enemmän kuin voisi ikinä kuvitella.
Poikani on nuori aikuinen. Hän on kohtelias, huomaavainen ja ahkera. Ei täydellinen, kuten ei kukaan meistä muistakaan, mutta hyvä ja lämminsydäminen ihminen. Hän on löytänyt rinnalleen mukavan tytön, josta hän todella tykkää ja minäkin olen ollut iloinen siitä, että heillä on hyvä yhteys.
Lue myös: Kirje tulevalle miniälleni
Tyttöystävän vanhemmat ovat olevinaan parempaa väkeä
Tyttöystävän vanhempien käytös on ollut alusta asti viileää. Poikaani ei kutsuta mukaan perhejuhliin, hänestä ei puhuta somessa (aivan kuin ei olisi olemassakaan) ja pahin juttu kaikessa on se, että tyttöystävän vanhemmat puhuvat aina tyttärelleen ”Sitten kun te ette enää ole yhdessä”. Olen kuullut tämän poikani tyttöystävältä itseltään.
En väitä, että jokaisen on pakko tykätä kaikista, mutta minusta on väärin kohdella nuorta, vielä epävarmaa ihmisen raakiletta noin inhottavasti. Aivan kuin poikani olisi jollain tavalla alempiarvoinen.
Poikani ei ole rikas, eikä rikkaasta perheestä. Poikani on opiskellut perus duunarin ammatin ja yksi veikkaukseni on, että tämä on akateemiselle suvulle väärä asia. Tähän antaa viitteitä se, että poikani aikana on puhuttu siitä kuinka kaikki fiksut ihmiset kouluttautuu pitkälle. Pohdittu, miten hän voi elää mukavasti duunarina ym.
Mitä voisin tehdä?
Äitinä tekee kipeää seurata sivusta, kuinka poikani joutuu pettymään jatkuvasti. Hän ei sano sitä ääneen, mutta tiedän, että hän yrittää miellyttää, olla näkymätön, sovitella. Minä katson vierestä, kerta toisensa jälkeen, ja mietin, että kuinka monta kertaa ihminen jaksaa yrittää tulla hyväksytyksi ennen kuin luovuttaa?
En voi tehdä valintaa hänen puolestaan. Enkä halua puuttua asioihin, joita nuoret käyvät läpi omalla tavallaan. Mutta jos tämä kirjoitus tavoittaa edes yhden vanhemman, joka tunnistaa itsessään tämän torjuvan käytöksen, pyydän: katsokaa nuorenne kumppania uudestaan. Ihmisinä. Ei statuksen, varallisuuden tai menneisyyden kautta.
-Anonyymi kirjoittaja-
Rakkaus ketää kaiken, jos on tarkoitett❤️
Kylläpä on inhottavaa itseensä käpertynyttä ja tavallaan rasistista väkeä. Jos heidän tyttärensä ei ole toisenlainen ja puhu eri lailla, pane vanhemmilleen kampoihin ja ole niin vahva, että saisi heidän ajatusmaailmansa kääntymään, niin veikkaan, ettei tuosta mitään tule. Tuollainen on traumaattista ja jättää jäljet. Tiedän omasta kokemuksesta, kun opistotasoisena toimistotöitä tekevänä nuorena naisena koitin tapailla vastavalmistunutta opettajapoikaa. Koska myös hän oli samaa mieltä vanhempiensa kanssa, suhde loppui aika nopeasti. Minua alkoi ärsyttää koko tyyppi. Silti muistan ikuisesti ne sanat, joilla vihjailtiin sillä, etten riitä.
Poikasi vanhemmat ovat todennäköisesti pyrkyreitä, joiden mieleen ovat vain rikkaat ja koulutetut. Näin he voisivat kehuskella tuttavilleen tyttärensä kumppanin saavutuksilla.
Poikanne tarvitsee vahvistusta ja tukea itsetuntonsa kohentamiseen tuollaisen henkisen väkivallan johdosta. Olen pahoillani ja järkyttynyt tämän pojan äidin tarinasta. Paska homma, että eteen osui tuollainen omahyväinen ”rasistinen” sakki!
Tekoäly vie korkeakoulutetuilta kohta suuren osan töistä. Nyt nimenomaan kannattas opiskella duunariksi, jos aikoo itsensä jatkossa elättää
Kiitos että otit asian esiin. Olen itse kokenut saman oman poikani kohdalla. Ahkera mutta ei varakkaasta perheestä koska olen ollut lasteni yksinhuoltaja.
Tuollaista yhteiskunnallista käytöstä on ollut ihmiskunnan aamunkoitosta saakka ja ilmiö on globaali. Jos rakkaus on tarpeeksi vahvaa niin se voittaa sosiaaliset esteet . Tai jos nuoret eroavat, pojalle löytyy rakastavampi ihminen kumppaniksi . Jos sosiaalista statusta haluaa nostaa, niin kirja käteen 😄.