Aika… Voi, kunpa aikaa vastaan voisi taistella… Tai kääntää kelloja taaksepäin. Poikani on yhtäkkiä lyhyessä ajassa hujahtanut pituutta hurjasti ja muutenkin miehistynyt. Mihin pienen pieni suloinen poikani katosi?
Murrosikä on nyt kynnyksellä ja sen kyllä huomaa! Lyhyessä ajassa on tapahtunut hurja muutos hänen käytöksessään ja alan olemaan jo hiukan huolissani. Kamalaa vääntöä harva se päivä, ja äiti on aina tietenkin se rage mutsi… Kiroillakin on alkanut. Olen yksinhuoltaja, joka tuo pienen lisämausteen, koska isä ei ole mukana elämässämme.
Lue myös: Apua, löysin poikani huoneesta kondomin! Teinipojan seksielämä
Pojan isähahmo on ukki
Isähahmona on toiminut onneksi isäni, joka onkin loistava isähahmo ja ukki onkin pojalle kovin tärkeä. Harmiksemme ukki on nyt huonossa kunnossa, mutta toiveissa on, että hän kuntoutuisi taas lähes entiselleen. Ikääkään ei vielä ole niin paljon. Tämäkin on tietysti vaikuttanut poikaan, koska varmasti pelkää, että menettää ukinkin.
Kovasti yritän jutella hänelle eri asioista ja pysyä rauhallisena, vaikka poika koetteleekin hermojani ja olen väsynyt. Nyt hän on joutunut hiukan huonoon seuraankin ja pyörii yläasteen myötä erilaisissa porukoissa kuin aiemmin ala-asteella. Iltaisin ei tule, kun on kotiintuloaika ja ei vastaa puhelimeen. Sen verran on kuitenkin järkeä päässä, että tulee ihmisten aikaan vielä. Mutta huolestuttaa, että tekee vielä jonkin katoamistempun. Näistä kun saa jatkuvasti Facebookissa lukea, kun lapsi kadonnut. Se olisi aivan kamalaa. Sen vuoksi olen ehkä hiukan antanut periksi.
Äidiltä vaaditaan nyt paljon
Mutta tiedän kuitenkin, että nyt jos koskaan äidin pitää pysyä tiukkana ja rauhallisena. Isäni tilanne vain painaa ja väsyttää. Mutta vertaistukea tarvitsen tilanteeseeni. Sen vuoksi tässä kirjoittelenkin teille nimettömänä. Kaikki vinkit murrosiän kynnyksellä olevan pojan kasvatukseen nyt tarvitsen, vaikka tietysti itsekin osaan maalaisjärkeä käyttää. Kaikkia hyviä vinkkejä ei vain kasvatusoppaista saa. Josko joku ihana olisi ollut samanlaisessa tilanteessa ja selvinnyt siitä voittajana.
Sisimmässäni tiedän, että poika on saanut hyvät eväät elämään ja olen hänet parhaani mukaan kasvattanut ja kertonut, mikä on oikein ja mikä väärin. Hän sen varmasti erottaa, mutta väärä seura saa tuon ikäisen tekemään kaikenlaista ajattelematta. Täytyykö tässä vaan ristiä sormet ja varpaat ja toivoa, että sisimmässään poika tekee kuitenkin oikein?
Näin he kasvavat aikuisiksi. Se on monilla vaikeaa, mutta sen kautta on vain mentävä. Kun olet hyvät eväät jo aiemmin antanut matkalle, hän hyötyy niistä kiperissä tilanteissa. Ymmärrän sen huolen ja sydän syrjällään- olon, mutta nyt sinulta vaaditaan vain hiljaista rakkautesi osoittamista ja tukea. Muistuta että nuori on tärkeä ja hyvä ja että kotiin voi aina tulla. Myöhään kotiin tuleva teini ei kaipaa räyhäämistä ja syyllistämistä äidin kuoliaaksi huolesta saattamista, vaan helpottuneen huokauksen eteisessä “ihana kun tulit, olin huolissani”. Tsemppiä! Se kestää jokusen vuoden.
Mä jäin iskän kanssa 3-vuotiaana,ja tein melkein kaikki maailman virheet, mitä en ikinä toivo kenenkään teinin tekevän. Iskäs ei ollu vika, on maailman paras,mitään en ois halunnu et ois tehny toisin ❤️ nyt omat kaks vanhinta murrosiässä, ja täytyy sanoo et kädet kyynerpäitä myöden ristissä, et tekevät fiksumpia valintoja, mulla uus puoliso matkassa, ja muutenki onneks tukiverkostoa. Ainut mitä voin vinkkinä sanoa, niin ihan hirveesti rakkautta, ja sen rakkauden näyttämistä, vaik tuntuu välil et seinille puhuu. Välittämistä, läsnäoloa, kehuja ja tsemppii. Sitä mä uskoisin et nuoret haluu. Joustoa, mutta myös tiettyjen rajojen kiinni pitämistä ? Ihan hirveesti myötäelämistä täältä sulle, i feel you ??
Ei sinun tarvitse yksin huokailla. Minulla on ystävät lapsineen juuri samassa tilanteessa. Ystävän poika alkoi pyöriä sakissa jossa oli olutta tarjolla. Teki ystävä sitten lasun kullannupustaan, ja käytti myös poliisin juttusilla. Reagointi ajoissa on tärkeää. Pojalla on myös vaikeaa herätä ajoissa kouluun, ja äidin on tietysti pakko lähteä töihin aamulla. Ystävä sai lasun avulla herättäjän pojalle, joka vie myös kouluun. Käytä yhteiskunnan tukiverkot hyödyksi kun niitä vielä on. Ystävä muuten vinkkasi minulle tulevaa varten, että hänellä on nettipaketti jossa saa netin suljettua jälkikasvulta illalla. Tsemppiä
Meillä teinistyvät pojat ovat aina ottaneet irtiottoa vanhemmistaan, eniten se joka on pienempänä halunnut halata ja toistuvasti sanonut “äiti rakas” on ollut aivan kauhea suustaan välillä ja koskea ei saa. Mutta se vain on psykologisesti aivan normaalia kehitystä ja kasvua, näin hän erkanee vanhempien kodista ja on valmis perustamaan oman kodin, rakastamaan jotakuta tyttöä täydestä sydämestään. Napanuora katkeaa luonnollisesti. Silti, murrosiän myrskyissäkin, teinit tekee yhdessä, osallistuvat kotihommiin (joskus nuristen) ja lähtevät mökille. Annetaan heille tilaa kasvaa ja kehittyä, heistä tulee upeita aikuisia vielä. Ei näitä voi ikuisesti vauvana pitää ja tukahduttaa.