Kyllähän te äidit tiedätte sen, kun sanotte keskenkasvuiselle pojallenne jotain ja matkalla teidän äänihuulilta pojan korviin sen viestin sisältö jotenkin mystisesti muuttuu. Välillä vähän vähemmän ja välillä sitten vähän enemmän. Meillä osa pojista on erityisen taitavia kuulemaan ihan mitä haluavat.
Onko teillä törmätty näihin tilanteisiin, joissa sinä sanot jotain ja poika on kuullut sen erilailla?
Äiti: Ota itsellesi kaapista jotain terveellistä välipalaa.
Poika: Ota itsellesi kaapista limua, keksejä ja imeskelee sokeripaloja.
Äiti: Ulkoilethan sitten vähintään puolituntia tänään?
Poika: Istu TASAN puolituntia ulkona ja pelaa kännykällä.
Äiti: Pukisitko päällesi pikaisesti?
Poika: Pue vauhdilla yksi vaatekappale ja jähmettyy sen jälkeen lukemaan Aku Ankkaa.
Äiti: Hei, ei saa töniä veljeä. Älä koske enää veljeen!
Poika: Hei, tönäise tai vähintään irvistä vielä kerran veljelle kun kukaan ei näe.
Äiti: Kerää legosi lattialta.
Poika: Nosta muutama lego ja ala rakentelemaan.
Äiti: Sisällä ei saa juosta.
Poika: Kävele pikakävelyä ja ota salaa juoksuaskelia kun äiti siirtyy pois näköetäisyydeltä.
Äiti: Siivoa huoneesi kiitos.
Poika: Työnnä jalalla kaikki sängyn alle ja nosta kasoiksi penkeille.
Äiti: Laita takki naulakkoon.
Poika: Heitä takki naulakon suuntaan äläkä jää katsomaan jääkö se siihen roikkumaan vai tippuuko lattialle.
Äiti: Sanon tämän nyt viimeisen kerran. Ei, et missään nimessä saa nyt jäätelöä.
Poika: Odota 5 minuttia ja kysy sitten uudestaan saisitko nyt sitä jäätelöä.
Äiti: Ei et saa pelata K 16 peliä, koska sinulla ei ole siihen vielä ikää.
Poika: Kyllä, olen maailman kamalin äiti ja varmasti myös universumin ainoa äiti joka pitää kiinni pelien ikärajoista ihan vain kiusatakseni sinua poikani. Koska niin kovasti nautin siitä kun saan tapella kanssasi arkisista asioista. Se tuottaa minulle suurta mielihyvää.
Äiti: Peliaika on nyt ohi!
Poika: –
