Tämä on ihan järkyttävää, olen 46 vuotias, minulla on kaksi aikuista poikaa ja sain eilen tietää, että olen raskaana. Olen ihan shokissa, miehelleni en ole edes uskaltanut vielä kertoa.
Mitä minä teen?
Elän nyt mukavaa elämää
Minulla on nyt mielestäni ihan täydellinen elämä. Lapset ovat isoja, asuvat kuitenkin vielä kotona joten saan pitää heitä lähelläni. Olen poikien isän kanssa edelleen yhdessä ja olemme onnellisia. Elämäämme on tullut viime vuosina paljon uutta matkustamisen ja uusien harrastusten myötä.
Elän nyt sellaista elämää mistä pitkään vain haaveilin. Poikani valvottivat paljon vauvana, toinen heistä oli todella haastava leikki-ikäinen ja meiltä vanhemmilta on vaadittu aikanaan paljon jaksamista. Teineinä pojat olivat jo ihanan helppoja ja siitä lähtien meidän elämä onkin ollut aivan ihanaa.
Kunnes tämä pommi tippui syliin.
Lue myös: Olin raskaana tietämättäni ja jouduin suoraan synnyttämään
En halua lisää lapsia
Voin rehellisesti sanoa, että en halua lisää lapsia. Nämä kaksi poikaa ovat kaikki mitä olen aina halunnut. En halua enää lähteä siihen vauvarumbaan ja puistattaa ajatus itsestäni koulun vanhempainilloissa sekä muskarin kevätnäytöksesissä. Olin ajatellut niitä juttuja seuraavaksi lastenlasten kanssa.
En kuitenkaan haluaisi tehdä aborttia, koska se on mielestäni kamala teko. Olen yrittänyt etsiä tietoa adoptiosta, tuntuisi hassulta antaa oma lapsi pois. Todennäköisesti peruisin sen kun vauva syntyisi.
Haluaisin nyt kuulla kaiken ihanan mitä olet kokenut kun olet saanut lapsen vielä kypsällä iällä? Kerro millaista se on ollut ja miten olet siitä selvinnyt. Saat toki kertoa myös ei niin kivoja muistoja, mutta ehkä enemmän haen tässä nyt niitä positiivisia tarinoita.
Kiitos.
-Anonyymi kirjoittaja-
Sana on vapaa kirjoituksia voit lähettää tämän sivun alalaidasta, Julkaisemme ne anonyyminä.
Hei!
Ei ole itsellä kokemusta kyseisestä tilanteesta, mutta kiinnostaa kovin itseäni paljon. 🙂
Uskon että kaikki sujuisi teillä hyvin, isommista sisaruksista löytyisi myös tutut ja turvalliset lapsen vahdit! 😉
Uskon että viimeistään kun lapsi syntyy, tulee tunne että näin tämän pitikin mennä!
Kaikesta huolimatta, siunausta ja paljon tsemppiä!
Hei.
Sain itsekin 3. lapsen 46-vuotiaana. Etona tilanteeseesi oli, että lapsi oli toivottu ivf-hoidon seuraksena syntynyt. Olen typeryyksissäni teettänyt sterilisaation aiemmin, yh-äidin puuskassani.
Tässäkin iässä raskaus voi mennä hyvin – minullakin oli. Ainoastaan raskausdiabeteksen sain, senkin kanssa sujui hyvin. Positiivisena erona aikaisempiin raskauksiin se, että osaa ottaa rennommin. Kolmas lapsi on ainoa, kenen kanssa olen ottanut esimerkiksi päikkäreitä. Aikaisemmilla kerroilla lapset unet tarkoittivat minulle aikaa siivota, laittaa ruokaa, lukea ehkä päivän lehdet… Nyt ei ollut kiire minnekään eikä myöskään muiden äitien some-päivitykset tai muut vaikuttaneet mihinkään. Yövalvominen otti kovemmalle, mutta onneksi lapsi oli aika perustyytyväinen. Ympäristöstä en kokenut oikein mitään paheksuntaa, mutta tiedän myös olevani ikäistäni nuoremman näköinen. Jälkeenpäin moni on sanonut, ettei uskonut minun olevan ’näin’ vanha.
Tsemppiä sinulle, mihin ratkaisuun päädytkään. Tahdoin vain sanoa, että tälläkin iällä onnistuu hollat ihan ok.
Minä tulin myös raskaaksi 46-vuotiaana. Aluksi olin kamalassa shokissa ja usko pois en myöskään halunnut lisää lapsia kuuden koliikkipojan jälkeen. Nuorin poikamme oli tuolloin 9v. Päädyimme kuitenkin mieheni kanssa siihen, että aborttia emme tee, vaikka raskauden sujuminenkin pelotti. Minulla oli raskausajan diabetes. Raskaus oli kuitenkin valehtelematta elämäni parasta aikaa, laihduin ja olin elämäni kunnossa. Nyt meillä on 3.5v. ihana, iloinen pikkuneiti, joka tuo vanhemmilleen suunnatonta iloa joka päivä. Ja se vauva-aika…nukkui ja söi. Uskomaton ja tyytyväinen vauva. Kaikkea hyvää sinun odotukseen.
Sain nelikymppisenä kuopukseni, mies oli 45. Muut lapset olivat teini-iässä. Tämä iltatähti on nyt 3-vuotias ja parasta, mitä meille olisi ikinä voinut tapahtua, vaikka vahinkoraskaus olikin. Nuorennuttiin ainakin kymmenen vuotta ja ollaan jaksettukin paremmin kuin nuorempana. Nyt vanhemmuudesta nauttii vielä enemmän kuin silloin, kun itse oli nuori. Tajuaa ajan kuluvan. Pieni lapsi tuo valtavan paljon iloa ja sisältöä elämään. Eikä lapsi estä matkustelemasta. Itselläni raskaus oli aikaisempia helpompi ja palauduinkin hyvin. Tsemppiä!
Hei ,itse kans haluaisin vielä yhden lapsen,ilä 45v. KIERUKKA ON VIELÄ . ONKO TÄMÄ RISKI?
Hei!
Itse sain kuopukseni 40-vuotiaana. Minulla on myös kaksi poikaa ja ikää eroa nuorempaan tuli 13v, joten ei ihan yhtä paljon kuin sinulla.
Pienen lapsen vanhemmuus yli 40v on aivan erilaista kuin nuorempana. Itsellä on kokemusta jo niin paljon ettei ihan turhista asioista stressaa. Me olemme nuorimmaisen kanssa esimerkiksi matkustelleet ympäri maailmaa jo ihan vauvaikäisestä asti. Tietysti son myös haasteensa, mitta minä ajattelen, että nuori/pueni lapsi pitää minutkin nuorena, kun täytyy pysyä ajanhermolla lapsen touhuista. Minulla ei ole kyllä pahaa sanottavaa lapsen hankkimisesta myöhemmällä iällä.
Olin samassa tilanteessa 43-vuotiaana. Olin jo tosi vahvasti abortin kannalla, kun aloin miettiä etten voisi tehdä sitä. Mieleen hiipi ajatukset, että olisihan sekin hienoa, että saisi vielä kerran kokea vauva-ajan ja lapsuuden, nyt vanhempana ja viisaampana äitinä. Suru oli suuri, kun ultrassa selvisi, että raskaus olikin mennyt kesken rv 9+2. Yritimme sen jälkeen lasta vielä 1,6 v ja raskauduin aina nopeasti, mutta kuuden keskenmenon jälkeen totesimme, että ei tainnut sittenkään olla tarkoitus. Yli 40-vuotiailla on keskenmenon riski tosella suuri eli sinullakin on aika pieni todennäköisyys, että saisit vauvan syliin asti.
Itse sain nuorimmaisemme ollessani 46v.Se raskaus oli aivan tavanomainen.Normisti olin töissä äitiysloman alkuun saakka.
Vauva-ajasta nautimme aivan eri tavalla,kuin aikaisemmin.Tyttö oli kohtuullisen hyvä nukkumaan ja itse osasimme ottaa kaiken levollisemmin ja nauttien.Vanhemmille pojille pienokainen toi aivan uuden ”elämyksen” ja kohtaamisen.Voi sitä halausten ja pusujen määrää.Aivan nyyttivauva-aika menee kuitenkin niin nopeasti.Emme kadu kyllä päiväkään tätä.Olkaa vaan avoimia ja rohkeita uudelle mahdollisuudelle,virtaa kyllä riittää ja isommat sisarukset mukaan vauvatouhuun.Rikas kokemus.
Sain 43,5v iässä kuopuksen. Esikoinen oli 11v vanhempi. Järkytys se oli sillä tälläista ei suunniteltu ja sitten mietin kaikkia raskauden riskejä. Olin valmis keskeytykseen kävin jo lääkärilläkin mutta mies oli innoissaan ja itsekin alkujärkytyksen jälkeen tajusin että mun unelma muutamien vuosien takaa tulee nyt!
Raskaus ja kaikki sen jälkeen mennyt hienosti. Aivan ihanaa 4v aikaa eletään nyt. Lapsen kanssa voi matkustaa ja tehdä samoja asioita kuin ilman lasta. Välillä naurattaa kun kaverit kipuilee esivaihdevuosien ja vaihdevuosien kanssa miettivät osa mummoksi tulemista, itse rakentelen Briojunarataa ja juoksen vesisotaa pihalla. Välillä huomaan ihmisissä kateuttakin. Nuorentaako lapsi? Minua luullaan 10v nuoremmaksi. Kyllä tämä vaan on aikaa mistä olen superiloinen ja onnellinen!
Kannattaa jutella nyt miehen kanssa. Minusta päätöksen pitää olla yhteinen päätös. Lapsi vaikuttaa kummankin elämään, vaikka sinä sitä lasta kannat.
Minusta on väärin tehdä ensin päätös itse ja sitten vasta kertoa miehelle.