Olen kolmen lapsen äiti, nelikymppinen nainen, ja olen ollut yhdessä mieheni kanssa yli 10 vuotta. Meillä on hyvä suhde, paljon yhteisiä muistoja, rakkautta ja naurua. Arki pyörii, lapset kasvavat, ja elämä kulkee eteenpäin. Mutta yksi asia on alkanut painaa enemmän vuosi vuodelta, nimittäin seksi. Tai oikeastaan se, kuinka usein seksiä pitäisi olla.
Mieheni haluaisi seksiä joka päivä. Jos ei kerran päivässä, niin ainakin useamman kerran viikossa. Minä taas en kaipaa sitä niin usein. Väsymys, työ, kotityöt, lasten kanssa touhuaminen ja oma tila tekevät sen, että joskus ajatus läheisyydestäkin tuntuu kuormittavalta. Vaikka rakastan miestäni syvästi. En vain pysty syttymään niin usein kuin hän toivoisi.
Lue myös: Suoraa puhetta alapäästä
Mieheni on minulle täydellinen
Mieheni ei ole ikinä painostava tai ilkeä. Päinvastoin, hän on hellä, kunnioittava ja osoittaa rakkautensa monin eri tavoin. Hän on osallistuva isä ja aviomies. Silti välillä tunnen syyllisyyttä, kun torjun hänet…taas.
Samaan aikaan harmittaa, että seksistä on tullut minulle vähän niin kuin suoritettava tehtävä, vaikka sen pitäisi olla jotain, mitä molemmat haluavat yhtä paljon. En halua teeskennellä, enkä halua myöskään että mieheni kokee olevansa jatkuvasti vailla läheisyyttä.
Mitä meidän tulisi tehdä? Kumpi joustaa?
Olemme puhuneet asiasta avoimesti, ja tiedän, ettei mieheni myöskään halua minun suostuvan seksiin silloin kun en itse sitä oikeasti halua. Mutta hänen kaipuunsa ja tarpeensa tuntuvat joskus minulle painostavilta, vaikkei se ole hänen tarkoituksensa.
En usko, että parisuhteessa pitää aina osua yksiin halujen ja rytmien suhteen, mutta missä menee raja? Meidän tilanne on ollut tällainen ja useamman vuoden ja olen jopa käynyt miettimään, että pitäisikö minun antaa miehelleni mahdollisuus avoimeen suhteeseen.
En usko olevani ainoa, joka kokee näin? Enhän?
Olen väsynyt arkeen ja työhön, jotka vievät minulta kaikki mehut. Haluan vain nukkua! Ja juuri silloin illalla mieheni on innokkaimmillaan.
Siksi kysynkin: mikä on tarpeeksi? Mikä on oikea määrä läheisyyttä ja seksiä parisuhteessa? Mihin komromissiin olette päätyneet jos halun määrä ei kohtaa?
-Anonyymi kirjoittaja-
Sana on vapaa kirjoituksia voitte lähettää tiimi/yhteys sivun alalaidasta. Julkaisemme kirjoituksesi nimettömänä.
Tarina ei kerro kuinka seksi on sujunut aikaisemmin? Itse täytin 40 kesällä ja heräsin siihen etten juurikaan tunne enää halua. Aikaisemmin seksielämäni on ollut aktiivista. Niin puolison kun itsenikin kanssa. Oliko arki hektisempää kuin ennen, työt stressaavampaa? En keksinyt muuta kun esivaihdevuodet ja nyt estrogeeni lisällä halut taas löytyneet. No mutta jos tämä ongelma on ollut jo vuosia, niin löytyiskö apu siitä että annat miehelle vastuuta enemmän perhearjesta ja halut tasaantuis, en usko että se mieskään joka ilta jaksaa seksiä ajatella jos eka hoitaa lapset ja kodin. Ainakin itse huomannut kun olen vastuuta siirtänyt puolisolle pienemmistä lapsista iltatoimet jne… se herättää minun haluja ja tosiaan teen jopa joskus aloittetta kun toinen on jo ihan valmis nukkumaan.
Usein miehille mikään ei ole tarpeeksi. Joten he tekevät lähes aina kompromissin sen mukaan, mikä naiselle on sopivasti. Joka tapauksessa, joka päiväinen seksi ei kuulosta yhtään siltä, että se olisi spontaanista tai ilotulitusta. Kyllähän siitä väkiselläkin tulee suoritus muiden kotitöiden oheen, jos tietää, että se on ikään kuin pakko hoitaa. 🫢 Seksi ilman esileikkejä tai viettelyä on puuron syöntiä. Ja käy ihan työstä. Itselle ainakin tulee halpa olo siitä, ikään kuin olisin olemassa vain sen toisen haluja varten ja yksi esine muiden joukossa.
Oletko ajatellut, onko jokin muu aika päivästä olisi se aika, jolloin haluat eniten? Onko mahdollista, että hyödynnätte sitä aikaa jotenkin? Onko teillä esileikkiä? En tarkoita sitä, mikä on juuri ennen aktia, vaan päivän mittaan tapahtuvaa?
Esimerkkinä meillä meni halut ihan ristiin. Mä olisin ollut halukas aina aamulla hyvin levänneenä. Laitoin lapset kouluun, siivoilin, tein miehellekin aamupalat. Yritin herättää toista nätisti. Mies ei jaksanut edes nousta ylös. Vaikka olikin saanutkin nukkua jo esimerkiksi 8-10 tunnin unet. Joten hän ei ollut halukas panostamaan siihen aikaan, jolloin tiesi, että minä haluaisin. Miksi siis minun olisi pitänyt valvoa ja panostaa yöaikaan, jolloin hän olisi halunnut. Mies olis halunnut aina iltaisin/öisin, jolloin olin ihan puhki päivän kuormasta. Lisäksi meillä minä tein kaiken. Me ei tehty mitään puoliksi.
On siis huomattavasti paremmat lähtökohdat, jos teidän liitossa hommat jaetaan. Tai ylipäätään rakkautta on jäljellä. Ehkä mies on myös silloin kykenevä ymmärtämään.