Voi teini-ikä. Aika, jolloin lapsi muuttuu avoimesta lapsesta lähinnä murahtavaksi, huoneeseensa lukittautuvaksi nuoreksi, jonka suurin vastus kommunikointi yrityksiin ”joojoo” tai ”ei mitään”.

Monet meistä äideistä tietää sen huolen ja pistoksen sydämessään, kun haluamme tietää mitä teinin päässään liikkuu, mutta oveen koputtaminen ja huoneeseen meno tuntuu johtavan vain suurempaan etäisyyteen.

Hyvä uutinen on, että teinit kyllä usein haluavat puhua, mutta he tarvitsevat siihen vähän apua, kokeile voisiko näistä saada vinkkiä lähestymiseen:

Lopeta suora kysyminen

Perinteinen ”mitä koulussa?” tai ”miten päivä meni?” saa teinin tuntemaan olonsa lähinnä kuulustelluksi. Nuoret avautuvat usein paremmin, kun heidän ei tarvitse ylläpitää kovin aktiivista katsekontaktia tai istua vastakkain.

Kokeile sen sijaan keskustelua vierekkäin. Esimerkiksi autossa molemmat katsovat eteenpäin, eikä paine puhumiseen kasva. Tai koiran kanssa ulkoillessa tai palloa pelatessa voi olla turvallinen hetki keskustelulle. Myös syömisen ohella voi rennosti aloittaa keskustelun.

Kysy mieluummin mitä kuin miksi

Tarkkojen yksityiskohtien kalastelu kannahtaa unohtaa. Kysy sen sijaan mielipiteitä ja syitä asioiden takana. Tämä saa pojan tuntemaan itsensä arvostetuksi ja tärkeäksi.

Kokeile esimerkiksi kysyä, mikä asia tänään koulussa oli hauskaa, tai miten sinun mielestäsi asia x olisi voitu hoitaa paremmin?

 Jaa oma tarinasi

Teini ei välttämättä avaudu, jos hän kokee olevansa ainoa joka asettaa itsensä keskustelussa likoon. Ole itse haavoittuvainen ensin, ja kerro jokin pieni, neutraali asia omasta päivästäsi tai jostain, mikä sinua on mietityttänyt. Esimerkiksi ”minua ärsytti tänään töissä todella paljon, kun kopiokone oli rikki ja sitä korjattiin enkä ehtinyt ajoissa syömään. ”Tästä pystyt keskustelua johdattelemaan hänen päiväänsä, ja onko häntä jokin asia ärsyttänyt tai kuormittanut.

Anna tilaa hiljaisuudelle

Kun olet esittänyt hyvän ja avoimen kysymyksen, malta olla myös hiljaa. Teinit tarvitsevat aikaa prosessoida ja miettiä sekä muotoilla omat vastauksensa. Älä täytä hiljaisuutta omalla puheellasi tai heti uusilla kysymyksillä.

Hengitä syvään, odota muutama sekunti. Saatat yllättyäkin siitä, mitä sieltä tulee.

Kommunikaation avaimena ei ole puhumisen pakottaminen, vaan luottamuksen ja turvallisen tilan luominen. Kun nuori tuntee, että hänen vastauksensa otetaan vastaan tuomitsematta, hän puhuu kyllä.

-Poikien Äidit toimitus-