Kun sanon ääneen ystävilleni, että voisin helposti elää ilman seksiä, saan usein hämmentyneitä katseita. Moni tuntuu ajattelevan, että pitkässä parisuhteessa seksin pitäisi aina olla tärkeä osa yhteistä elämää. Minulle asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen.
Olen elänyt pitkään samassa parisuhteessa, meillä on mieheni kanssa yhdessä kolme lasta. Vuosien varrella olemme kokeneet yhdessä ilot, surut, kiireiset lapsivuodet, valvotut yöt, arjen pyörityksen ja lukemattomat yhteiset päätökset. Kaiken tämän keskellä olen huomannut, että läheisyys merkitsee minulle paljon enemmän kuin seksi. Arvostan sitä, että voimme jutella avoimesti, nauraa yhdessä, halata toisiamme ja tietää, että toinen on aina rinnalla. Mielestäni meillä on todella hyvä suhde, ja se olisi sitä varmasti myös ilman seksiä.
Äitiys muutti suhdettani omaan kehooni
Lasten syntymän jälkeen oma jaksaminen meni usein kaiken muun edelle. Kun päivät täyttyivät työstä, kodista ja lasten tarpeista, illalla kaipasin ennen kaikkea lepoa, sitä ettei kukaan ole iholla. Minä en kokenut sitä ongelmaksi, vaan luonnolliseksi osaksi elämää. Silti ympäristö tuntui viestivän, että seksin vähentyminen olisi merkki siitä, että parisuhteessa on jotain vialla. Mieheni ei ole sanonut vähäisestä seksin tarpeestani mitään, hänelle en ehkä uskalla edes paljastaa, että pärjäisin ilmankin.
En usko, että onnellisen liiton mittari on se, kuinka usein harrastetaan seksiä. Minusta tärkeämpää on keskinäinen kunnioitus, luottamus ja se, että molemmat saavat olla omia itsejään ilman jatkuvia odotuksia. Jokaisella ihmisellä on erilainen seksuaalinen halu, eikä ketään pitäisi arvostella sen perusteella, haluaako seksiä paljon, vähän vai ei juuri lainkaan.
Tiedän hyvin, että monille seksi on tärkeä tapa osoittaa rakkautta ja läheisyyttä. En vähättele sitä millään tavalla. Haluan kuitenkin muistuttaa, että ihmiset ovat erilaisia. Minulle rakkaus näkyy arjen teoissa: siinä, että puolisoni keittää aamukahvin, kysyy miten päiväni on sujunut tai ottaa minut syliin ilman mitään odotuksia. Ne hetket tuntuvat usein paljon merkityksellisemmiltä kuin seksi.
Molempien tarpeet huomioiden
Tottakai tässä on sekin puoli, että mikä määrä seksiä miehelleni on ok? Aihetta on vaikea nostaa esiin mieheni kanssa, koska totuus on se, että itse voisin mennä nolla linjalla. Meillä mies tekee oikeastaan aina aloitteen ja tulee torjutuksi usein. Se viestittäisi minulle sitä, että hän voisi tykätä runsaammasta seksielämästä, mutta on niin kiltti, että ei ota sitä ikinä puheeksi. Emme siis erityisesti keskustele aiheesta. En tiedä pitäisikö?
Toivon, että yhteiskunnassa puhuttaisiin avoimemmin myös siitä, ettei seksin vähäinen merkitys tee ihmisestä kylmää, huonoa puolisoa tai epäonnistunutta ihmistä. Liian usein annetaan ymmärtää, että hyvä parisuhde edellyttää aktiivista seksielämää. Todellisuudessa jokainen suhde on erilainen, ja vain sen osapuolet voivat määritellä, mikä toimii juuri heille.
Meidän pitkä liittomme ei ole kestänyt seksin määrän vuoksi, vaan siksi, että olemme oppineet kuuntelemaan toisiamme ja hyväksymään toisemme sellaisina kuin olemme. Rakkaus on vuosien aikana muuttanut muotoaan. Se on rauhallisempaa, turvallisempaa ja syvempää kuin nuoruuden intohimo. Minulle juuri se on kaikkein arvokkainta.
Siksi voin sanoa rehellisesti, että voisin helposti elää ilman seksiä. En siksi, etten rakastaisi puolisoani, vaan juuri siksi, että rakkautemme perustuu paljon vahvemmalle pohjalle kuin fyysiselle läheisyydelle. Toivon, että yhä useampi uskaltaisi sanoa tämän ääneen ilman pelkoa siitä, että hänen parisuhteensa tai ihmisarvonsa asetetaan kyseenalaiseksi.
Onko täällä kohtalotovereita ja miten olette ottaneet aiheen puheeksi kumppaninne kanssa? Miten siinä kävi?
-Anonyymi kirjoittaja-
Sana on vapaa kirjoituksia voi lähettää yhteys-sivun alalaidasta. Julkaisemme ne nimettömänä.
