Tämä on kirje tulevalle miniälleni
Rakas tuleva miniäni,
en tunne sinua vielä, mutta haluan silti jo nyt jakaa sinulle nämä ajatukseni.
Tulee päivä, jolloin tämä ihana pieni ja suloinen poikani onkin sinun. Hän on kyllä aina minun poikani, mutta tulevaisuudessa otat paikkani monessakin asiassa. Vielä joskus kätesi kosketus korvaa minun käteni, se olet sinä joka antaa hänelle hyvän yön pusun ja jonka kanssa hän jakaa unelmansa sekä haaveensa.
Toivon, että nyt, kauan ennen sitä, vanhempasi opettavat sinut rakastamaan itseäsi ja ottamaan vastuun omasta elämästäsi. En halua, että odotat poikani olevan uljas prinssisi, joka pelastaa sinut pahalta maailmalta. En halua myöskään poikani olettavan, että sinun tehtäväsi on tehdä hänet onnelliseksi. Tästä syystä minä lupaan kasvattaa poikani niin, että hän tietää olevansa vastuussa omasta onnestaan.
Lue myös: Hyvän anopin tunnusmerkit
Toivon, että kohtelet poikaani tasavertaisesti. Opetan sen taidon myös omalle pojalleni. Toivon, että kotinne on teidän molempien yhteinen levähdyspaikka. Mikäli saatte lapsia ja minä lapsenlapsia, toivon, että kasvatatte lapset yhdessä tasapuolisesti rakastaen, hoivaten ja suojellen. Kasvatan poikani niin, että hän voi ja osaa olla tasavertainen vanhempi sinun kanssasi.
En voi luvata sinulle etteikö poikani joskus satuttaisi sinua, etkä sinäkään voi luvata, ettet satuttaisi poikaani. Mutta lupaan, että kasvatan poikani kunnioittamaan naisia ja seisomaan omilla jaloillaan vahvana sekä suoraselkäisenä miehenä, virheineen kaikkineen. Lupaan, että poikani ei pidä sinua äitinään, vaan tietää, että ainoa äiti, joka hänellä koskaan tulee olemaan, on täällä.
Joskus vielä sinä ja minä rakastamme samaa miestä koko sydämestämme. Molemmat omalla tavallamme. Emme kilpaile, emme vertaile, emme kadehdi. Vaan rakastamme ja saamme rakkautta takaisin, maailman ihanimmalta pojalta. <3
-Tuleva anoppisi-
Jep, miniän ja äidin kosketuksessa on aikamoinen ero. Kakkoseksi jää mamma.
Miniältä saa erilaista rakkautta kuin äidiltä. Ei kumpikaan voi korvata toistaan. On näin varsin lyhytnäköistä arvottaa sijoja kahdelle eri tarpeita täyttävälle ihmiselle, jotka eivät ole vaihtoehtoisia keskenään. Jos miniä kilpailee asiassa ja haluaa kokea olevansa ykkönen, on hän jos ei vääränlainen, niin kasvatettu toisin kuin kirjoittajan kirjeessä toivotaan.
Millä varmuudella pojan kumppani on nainen? Anteeksi jos sohin ampiaispesää, mutta eikö olisi parempi kirjoittaa kumppani tai puoliso?!
Kovia ovat lupauksesi. Toivottavasti kaikki menee niin kuin Strömsössä 🙂
Toiveajattelua! Minä ainakin meinaan olla ihan kauhea anoppi! Paitsi tietysti, jos poikani osaa valita vielä paremman naisen kuin minä olen. Vaan tuskinpa sellaisia edes on olemassa. Ihan shittiä tuollaiset etukäteiskirjeet.
Tässä tää taas nähdään, suomalaisuus, kommenttien perusteella. Minusta kirjoitit kauniisti ja näin kyllä, mitä ajat takaa: Toivot parasta niin kuin jokainen äiti lapselleen toivoo. Ikävää, että ihmiset aina ja poikkeuksetta tuntuvat vääntävän sanoja ja etsivän rivien välistä silloinkin kun ei ole mitään etsittävää. Paljastavat kenties loukkaantuessaan tällaisesta oman epäonnistuneisuutensa 😉 Tsemppiä sinulle ja kaikkea hyvää!
Ihana teksti!
Mahtava kirje!! Kyyneleet tuli silmiin! <3 voi pienet pojat älkää kasvako liian nopeasti! <3 🙂
Niinpä, surulla täällä odotan heinäkuuta, kun meidän pienin täyttää kolme. Nyyh.
Voih niin iso mutta pieni. <3 Vuodet vierivät kyllä niin hujauksessa! 😮
<3 ihana.
Hieno kirjoitus. Kunpa pystyisi edes osan nuista välittämään omilleen. ☺
Aivan ihana kirjoitus! ♡
Ihan minun ajatuksia. Oikeastaan ihan yllätyin, että joku muukin on ajatellut tätä kirje asiaa. Minun kauan odotettu Poikanen on vasta 10kk, mutta olen ajatellut kirjoittaa miniälleni (olkoon se sitten kumpaa sukupuolta tahansa) kirjeen.
Minulla oli anoppi,joka ei ollut aina niin helppo. Myös hänellä oli ollut anoppi, joka ei ollut aina helppo. Silti molemmat naiset olivat suurisydämisiä ja kasvattivat vain poikia. Anopiltani haluan Poikasen elämään sen hassuttelun, välittävän rakkauden ja hyväksynnän, oli töppäillyt miten paljon tahansa. Anopillani oli laaja sydän kaikista elämän valinnoista huolimatta.Hänellä oli 4 poikaa ja omien sanojensa mukaan 7 miniää ..Ja kaikki olivat hautajaisissa.????
Toivottavasti minä pystyn olemaan myös yhtä jalomielinen.
Ihana kirje, kyyneleet valui. Eniten ehkä siksi, että noinham se on, sitten joskus (pian 10 v päästä) sitä joutuu äitinä väistymäön pojan viereltä sylittelijänä.
Aina voidaan olla sylinä pojillemme, ei se ikää katso. 🙂