Mitkä ne on ne ruuhkavuodet?
Se olin minä joka naurahti ääneen ruuhkavuosille. Silloin aikanaan…kahden pienen lapsen äitinä. Olin silloin vielä kotiäiti ja pojatkin niin pieniä, että mitään pakollisia menoja ei oikeastaan edes ollut, neuvolaa lukuunottamatta. Aamulla heräiltiin rauhassa, puistoiltiin, käytiin kahvilassa jos siltä tuntui. Lasten isä kun tuli töistä, niin pääsin itse kuntoilemaan ja viettämään omaa aikaa niin halutessani. Yhteistä aikaakin oli yllin kyllin. Luulin kai tyhmänä, että elin jo silloin ruuhkavuosia.
Nyt neljän pojan: kahden koululaisen, yhden eskarin ja yhden päiväkoti-ikäisen työssäkäyvänä äitinä, voinkin todeta, että TÄSSÄ NE RUUHKAVUODET VASTA ONKIN! Ja huh heijaa, ne todella ovat ruuhkaisat vuodet!
Hääpäivämme kohokohta oli pusu autossa
Vietimme eilen mieheni kanssa hääpäivää. Muistin sen vasta puoliltapäivin, mutta sentään ennen miestäni. Mies tuli aamulla töistä, koko yön valvoneena ja minä valmistauduin lähtemään samaan aikaan omiin töihini. Onneksi mieheni joutui tällä kertaa viemään minut autolla ja saimme tilaisuuden olla jopa muutaman minuutin samassa paikassa, ihan hääpäivän kunniaksi.
Miten tämä tähän meni? Miten meillä on koko ajan näin järjetön kiire? Kesät ovat hieman helpompia kun isommat pojat kulkevat itsenäisesti treeneihin, mutta talvet, olemme pelkkiä taksikuskeja.
Aamulla kuskataan pienempiä tarhaan ja eskariin, työt teemme aikalailla ristiin. Illat kuskataan isompia harrastuksiin ja omat harrastukset vielä pääälle. Kiire on jatkuvaa. Eihän tämmöistä voi tajuta, ennen kun tätä elää. En kertakaikkiaan voinut edes aavistaa, että minä joutuisin joskus vielä elämään tauttomassa kiireessä ja aikataulujen sekamelskassa.
Ruuhkavuodet jatkuu ja jatkuu
Sanoi kuka mitä tahansa, niin ainakaan meillä tätä kiirettä ei voi juurikaan helpottaa tällä hetkellä. Muuta kuin jättämällä jotain pois. Mutta kenen lapsen harrastukset lopetat, jotta aika riittäisi muille lapsille? Vai lopetatko omat harrastuksesi ja sekoat kuukaudessa? Jätätkö ruuat tekemättä vai kodin siivoamatta? Oletko menemättä töihin?
Ainoa mahdollisuus on nipistää vähän kaikesta tasaisesti ja yrittää vain jaksaa. Yksi harrastus riittää yhdelle lapselle. Vanhempien omia harrastuksia ei pidä ottaa niin tosissaan, jos ei aina pääse, niin ei pääse. Töistäkin voi joskus olla palkattomalla vapaapäivällä tai tehdä vähän lyhyempää työpäivää. Kodin ei tarvitse olla tip top siisti ja pikaruokakin on välillä ihan hyvä vaihtoehto. Ehkä me selviämme näistäkin vuosista hengissä. Ehkä….
-Anonyymi kirjoittaja-
