Kiihkeät suudelmat bussissa, huumaavat humalaiset kopeloinnit taksijonossa, yllättävät polvistumiset kotiovella avaimien pyöriessä raastavan kauan lukkopesässä. Tiedättehän, kun ei vaan saa toisesta tarpeekseen ja ympäröivä maailma on yleisönä hekumallisille teatraalisille hellyydenosoituksille? Mihin helvetin syövereihin kuumaakin kuumemmat tunteet unohtuvat toista kohtaan, kun kerran ah niin ihana seksielämä vaihtuu noh niin kuivaksi kyntöpelloksi?!

Ja täällä on kuulkaas kynnetty, jo puoli vuotta ja pari kirosanaa päälle! Toki tämänkin kirjoittamisen sijaan, voisi herätellä karhua pesässä, kutitella kettua kolossa ja sivellä riisipiirakkaa voiveistä vasten, mutta kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.

Kiihkeät suudelmat, humalaiset kopeloinnit ja polvistumiset kotioven edessä johtavat useammilla pariskunnilla väistämättä söpöisen masun kasvattamiseen, onnelliseen odotukseen ja haaveisiin auvoisesta perhe-elämästä. Sitähän se onkin kaikessa ihanuudessaan ja oli myös meillä. Mutta jos mietitään puhtaasti seksielämän kannalta, on meidän parisuhteessa käynyt se kuuluisa inflaatio. Kun sivusta silmäilen tuota toista puoliskoa, on hän edelleen se tirisevän kuuma, vapisevin käsin ovea avaava laatuyksilö, jonka halusi tainnuttaa kynnykselle.

Silti Nukkumatin unohdettua osoitteemme, vaipanvaihtosulkeiset ja teini-ikäisen väsymätön tahtojen taistelu, unohtamatta pyykki-Himalajaa, iki-imurointia ja kaaoksen räjäytystä. Jossain välissä pitäisi vielä töihinkin raahautua. Voin sanoa, että veret pysäyttävä seksi ei ensimmäisenä tule mieleen, kun päivän päätteeksi kuola poskella ihmettelet lähietäisyydeltä, milloin sohvan väri on vaihtunut valkoisesta harmaaksi.

No, emme heitä kirvestä kaivoon. Kuuntelen pumpattavan Barbaran näköisenä, kuinka joillakin pareilla on seksiä edelleen jopa joka päivä ja useitakin kertoja päivässä. Milloin vilahdetaan salaa saunaan, vedetään vessaa viidennen kerran ja annetaan lasten ruutuajan paukkua. En usko. Kaikki on toki mahdollista. Siihen asti työnnän pyöreään suuhuni banaania ja haaveilen villistä tulevaisuudesta. Terveisin kateellinen ja katkera..

Lukijan kirjoituksia voi lähettää jonna@poikienaidit.fi

Jokaisella äidillä on oikeus saada äänensä kuuluviin!