Entä jos etävanhempana on äiti? Usein minulta kysellään, miksi olen etä-äiti. Etä-äiti ikäänkuin heitetään susille, raadellaan. Etkö rakasta lapsiasi? Ihan kuin olisin jotenkin huonompi äiti näin. Rakastan lapsiani aivan yhtä paljon kuin “lähiäiti”. En ole yhtään huonompi äiti, vaikka teimmekin aikoinaan tämän kipeän ratkaisun poikiemme isän kanssa. Usein se menee toisinpäin.
Miksi päädyimme tähän ratkaisuun? Puhtaasti siitä syystä, että meidän perheelle se oli paras ratkaisu. Lasten elämä oli niin sidoksissa silloiseen kotiimme, että heitä ei sieltä haluttu lähteä repimään uuteen ympäristöön. Koulu ja harrastukset olivat lähellä ja minun palkkani ei yksinkertaisesti riittänyt yksin jäämään sinne asumaan, joten teimme päätöksen, että mies jää lasten kanssa.
Samoihin aikoihin sain vielä työtarjouksen toisesta kaupungista. Se oli tarjous, josta en vaan voinut kieltäytyä. Tai olin jo kieltäytymässä, koska ajatus siitä, että joutuisin olemaan erossa lapsista pidempiä aikoja oli aivan sietämätön. Harkittuani ja punnittuani asiaa, tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin.
Lue myös: Äidin uudenvuodenlupaus pojalle
Loppu hyvin, kaikki hyvin
Pojat ottivat eron melko hyvin, koska huomasivat, että me isän kanssa saimme hoidettua asiat niin sovussa, kuin se vaan on mahdollista. Alkuun ikävä oli ajoittain todella kova molemmin puolin. Pojat kävivät luonani, joka toinen viikonloppu, joskus harvemmin, koska harrastukset veivät viikonlopuista sen verran aikaa, että vierailuja minun luonani oli pakko siirtää.
Etävanhempana on todella rankkaa, mutta siihenkin tottuu ajan kanssa. Iltaisin kaipaan eniten poikiani, kun kiire lakkaa. Me soittelemme päivittäin. Joskus puhelut ovat lyhyitä, kun pojat ovat kavereiden kanssa menossa tai harrastuksissa. Silti soittelen heille ahkerasti ja pojatkin minulle. Videopuhelut ovat parhaita. Lomilla näemme useammin ja pyrin järjestämään vapaata itselleni samoihin aikoihin.
Tiedän, että kaikille tälläinen järjestely ei sovi. Näin ajattelin itsekin alussa, että tulenko tätä kestämään. Pojilla on kuitenkin hyvä olla isänsä luona, joten minulla ei ole tullut kertaakaan huolta siitä, etteikö heistä pidettäisi huolta. Hyvät ja avoimet välit mahdollistavat tämän järjestelyn. Jos isän kanssa ei sujuisi, enkä pystyisi häneen luottamaan, olisin varmasti tehnyt toisin.
Pojat tietävät, että rakastan heitä kovasti ja välimatkasta huolimatta meillä on läheiset välit. He voivat kertoa minulle mitä vain. Veljesten välisiä riitojakin on selvitetty joskus videopuheluiden kautta. Tsemppiä kaikille etä-äideille ja -isille tai ehkäpä tuleville sellaisille. Alku on rankkaa, mutta kaikesta selviää!
Lue myös: Olin raskaana tietämättäni ja jouduin suoraan synnyttämään. Ihmepoika Ilmarin syntymätarina
