You are currently viewing Äitini, lasten mummo, ei käy meillä koskaan kylässä
photo: Christian Bowen

Äitini, lasten mummo, ei käy meillä koskaan kylässä

Mitä tehdä, kun äitini, lasten mummo, ei käy meillä lainkaan kylässä?

Olen siis kolmen lapsen äiti, lapseni ovat pieniä ja olen nyt työelämästä poissa hoitamassa meidän lapsia kotona. Aikaisemmin mieheni oli kotona lasten kanssa, nyt haluan itse olla vuorostani kotona.

Tilanteemme on se, että miehen vanhemmat asuvat toisessa maassa ja heitä näemme todella vähän. He ovat lapsillemmekin paljon vieraampia isovanhempia. Minun isäni ja äitini on eronnut, isäni asuu pohjoisessa ja äitini ihan meidän lähellämme. Lapset näkevät äitiäni eli mummoaan joka viikko, mutta se tapahtuu aina äitini kodissa. Eli minä käyn siellä lasten kanssa paljon.

Tila ja tekeminen ei mummon luona riitä

Mutta itse ongelmaan. Äitini asuu pienessä yksiössä ja siellä vieraileminen kolmen vilkkaan lapsen kanssa on lähinnä helvettiä. Asunnossa on paljon lasiesineitä ja tavaraa mitä pitää koko ajan varoa. Vierailut äitini luona on raskaita kun joudun kävelemään lasten perässä ja katsomaan etteivät hajota mitään. Mitään lapsille sopivaa virikettä siellä ei ole.

Tiedän, että äitini on yksinäinen ja siksi siellä paljon käymmekin. Äitini on todella tärkeä lapsilleni ja joka viikkoiset tapaamiset ovat kaikille tärkeitä. Mutta minua on alkanut todella paljon stressaamaan äidilleni meno, koska liikkuvaisten lasten kanssa se on tosi hankala paikka vierailla. Olen välillä saanut äidin suostuteltua meidän kanssa ulkoilemaan, mutta se on hyvin harvinaista. Äitini ei ole mikään ulkoilma ihminen.

Kaikista helpointa olisikin jos äitini tulisi joskus meille kylään. Hän ei käy meillä oikeastaan ollenkaan kylässä. Synttärit ja joulut ovat harvinaisia poikkeuksia.

Olen vihjannut ja sanonut suoraankin äidilleni, että josko hän tulisi ensi kerralla meille. Äitini kiertää aina aiheen, vaihtaa puheenaihetta ja lopuksi sanoo lapsille, että tulkaahan taas ensi viikolla jooko?

En tiedä mitä tehdä?

mummo
photo: Teodor Drobota

En haluaisi pahoittaa äitini mieltä

En haluaisi pahoittaa äitini mieltä. Kuten sanoin, hän on yksinäinen ja vierailumme ovat hänelle tärkeitä. En pysty kylmästi toteamaan, että jos hän ei tule meille niin tapaamiset jäävät sitten kokonaan pois. Olen yrittänyt pohtia mikä voisi olla syynä sille ettei äitini viihdy meillä. Onko meillä liian sotkuista? Äitini on todella tarkka tavaroistaan ja voi tottakai olla, että meidän lapsiperhe kaaos ahdistaa häntä. Vai onko meillä joku muu asia mistä hän ei pidä?

Haluaisin ehkä eniten nyt kuulla erilaisia ajatuksia siitä miksi äitini ei halua meille? En keksi mistä se voisi johtua. Ihan suoraan en voi tällä tavalla sitä häneltä kysyä, koska ei hän ole ikinä suoraan sanonut ettei meille haluaisi. Kysymys voisi loukata äitiäni.

Ja olisiko jotain ideoita miten nämä näkemiset voisi hoitaa niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä?

Kommentit

  1. Härkää sarvista

    Mikä on pahin mahdollinen skenaario, mitä voisi tapahtua, jos sanoisit ääneen seuraavan:
    Äiti, musta olis tosi kiva jos voisit välillä tulla meille. Lapset tarviivat leikkitilaa ja tekemistä, ja joudun koko ajan täällä ollessa pelkäämään, ettei mitään rikota ja mun kaikki energia menee siihen. Haluttaisi sua kovasti nähdä, mutta olis meille tosi paljon helpompaa olla meillä. Voisitko tulla ens viikolla meille tai nähdäänkö vaikka ulkona? Täällä sun luona voidaan nähdä ilman lapsia.

    Mitä luulet, mistä tuossa hän voisi loukkaantua? Ja onko se sun vika, jos loukkaantuu?

  2. Kyllästynyt

    Sanoisin että jotkut ovat luonnostaan ns. kotihiiriä ja heille ei ole luonnollista käydä kyläilemässä ja puistoilemassa edes vaikka olisi lapsenlapsista kyse.

    Omalla kohdalla tilanne sama. Meidän pitää mennä ja isovanhemmat käyvät lähinnä synttäreillä. Kerrotaan kuinka on ikävä ja äiti ei tuo lasta mummun tykö, mutta sitten itse ei viitsitä käydä kylässä. Olen suoraan sanonut asiasta ja niin mielestäni pitäisikin. Mitäpä se kiertely auttaa. Aikuinen ihminen on itse vastuussa miten asian sitten haluaa ottaa.

    Lapseni on toivonut yhteistä aikaa isovanhempien kanssa esim. puistoilun merkeissä, mutta tämä ei ole vielä koskaan päässyt toteutumaan. Yhdesti kun itse olin mukana ja järjestin ja pyysin sain lapseni mummun puistoon lapsenlapsensa kanssa. Ei koskaan yksin heidän järjestämänään. Vedotaan “No kun nyt on semmoista että ei mummu ja pappa ehdi.” Aikaa kyllä oikeasti olisi jos sitä haluttaisi olevan, mutta kaikki ns. aikuisten jutut menee aina edelle vaikka puistoilusta olisi jo puhuttu viikkoja ennen. Itseäni surettaa lapsen puolesta joka on jo lakannut kyselemästä isovanhempia puistoon, varmaan kun jo suojelee itseään pettymyksiltä.

Vastaa