• Ydinperheellinen, kadehditko viikko-viikko elämää?

    Useamman vuoden viikko-viikko arkea eläneenä olen törmännyt mielenkiintoiseen ilmiöön. Osa ydinperheellisistä tuntuu kadehtivan vuoroviikko-järjestelmää. Elämä voi vaikuttaa ulospäin helpommalta, kun lapset eivät ole aina kotona. Väittäisin kuitenkin, että harva hankkii lapsia ajatuksena ja tavoitteenaan viettää heidän kanssaan vain puolet ajasta. Viikko-viikko-vanhemmuus ei ole tavoite, jonka saavuttaneita kannattaisi kadehtia.

    IKÄVÄ

    Olen instagramissa muutamaan kertaan avautunut viikko-viikon kamaluudesta ja ihanuudesta. On kausia, jolloin puhelin soi lapsettomina viikkoina joka ilta. Soittaja on poikani, joka soittaa itkuisia ikävä-puheluita. Oma pahan olon tunne noiden puheluiden aikana on valtava. Kerään kuitenkin itseni ja tsemppaan poikaa. En voi alkaa itkemään hänen edessään, vaan vasta puhelun jälkeen. Minullakin on ikävä lapsiani, kun olen heistä erossa. Ikävän tunne on molemminpuolinen.

    Lapsillani on kaikki hyvin isänsä luona. Olen kiitollinen, että me molemmat lasten isän kanssa suhtaudumme järkevästi lapsen ikävään. On ollut päiviä, jolloin olen ajanut iltamyöhällä hakemaan ikävöivän lapsen viereeni nukkumaan. Vaikka lapsi ikävöi, se ei tarkoita, että hänellä olisi toisessa kodissa huono olla. Se ei myöskään ole merkki siitä, ettei hän pitäisi toisesta vanhemmastaan yhtä paljon kuin toisesta. Hän pitää molemmista yhtä paljon ja haluaisi olla molempien kanssa. Lapsi ei halua valita vanhempiensa välillä, eikä hänen lähtökohtaisesti pitäisikään.

    YHTÄ JUHLAA

    Aikuisten reissuja, juhlia, hyviä yöunia ja hitaita aamuja. Tältä saattaa elämäni välillä viikko-viikko arjen vuoksi vaikuttaa ja toki se sitä osittain onkin. En kuitenkaan haluaisi näin olevan. Aika kuluu vauhdilla ja lapset kasvavat silmissä. Haluaisin viettää jokaisen hetken lasteni kanssa. Olen poikieni elämässä läsnä vain puolet heidän elämästään ja se kirpaisee.

    Viikko-viikko tilanne ei koskaan ollut tavoitteeni. Elämässäni asiat vain menivät niin, että ydinperhettä ei saatu pidettyä kasassa ja asian kanssa on elettävä. En voi sille mitään, että minulla ei ole lapsia joka toinen viikko ja äiti-ihmisenä saan siten viettää kohtuuttomaltakin tuntuvan paljon aikuisten aikaa. Minun tai kenenkään juhliminen, oma aika tai matkustaminen ei ole kenenkään muun elämästä pois. Niistä tai mistään muustakaan toisen elämän asiasta on turha muiden pahoittaa mieltänsä tai kokea kateutta.

    VUORISTORATA ARKI

    Viikko-viikko systeemissä viikko on lyhyt. Kun alat juuri saada arjen lasten kanssa pyörimään, tuleekin vaihtopäivä. Hetkessä koti on taas tyhjä. Arki tuntuu usein raskaalta, koska se on yhtä pakkaamista ja arjen kasassa pitelyä. Juuri kun saat sen kasaan, siitä lähtee taas sisältö toiseen kotiin ja pitää taas viikoksi vaihtaa toiseen moodiin. Koen, että elämä olisi tasaisempaa, jos siihen ei tulisi niin suunnatonta ja jatkuvaa aaltoliikettä lapsettoman ja lapsellisen arjen välille. Olisi selkeämpää, jos lapset olisivat aina tässä.

    ARVOSTELU

    Olen saanut suoria ja epäsuoria kommentteja elämäni helppoudesta, koska minulla on lapset vain puolet ajasta. Nämä kommentit satuttavat. Kukaan muu kuin minä itse ei tiedä taustoja, jotka ovat johtaneet tilanteeseen. Minä en ole yhtään vähempää äiti kuin ydinperheen äitikään. Minä haluaisin olla ydinperheen äiti, mutta minä en voi. Asia vaatii itseltäni jatkuvaa henkistä työtä.

    Ylipäänsä kenenkään ihmisen elämän helppouden tai vaikeuden kommentoinnissa ollaan vaarallisilla vesillä. Jokaisen ihmisen elämä on yhtä haastavaa ja yhtä vaikeaa. Yhtä vähän kuin ymmärrän viikko-viikko arkea elävien ihmisten arvostelua, ymmärrän yksin elävien tai lapsettomien ihmisten elämän arvostelua. Jokainen kyllä täyttää elämänsä tilanteensa mukaan niin, että se tuntuu täydeltä. Väittääkö muka joku lapsen saanut, että ei ollut koskaan rankkaa ennen lapsia. Jokaisella on omat taakkansa. Toisilla taakkaa on enemmän kuin toisella, mutta aivan varmasti jokaisen taakka tuntuu omassa elämässä tarpeeksi painavalta.

    Olen itsekin syyllistynyt ajattelemaan jonkun toisen elämän olevan helpompaa kuin minun. En ole tässä(kään) asiassa sen puhtoisempi kuin muut. Haluan vain kirjoittaa siitä ja pyrkiä parempaan ajatteluun.

    Kaikesta kirjoittamastani huolimatta olen kuullut myös joidenkin nauttivan viikko-viikko systeemistä ja se heille sallittakoon.

    Nauttikaa helteistä ja heinäkuun ensimmäisestä viikonlopusta, niin minäkin aion <3

     

    Näytä tämä julkaisu Instagramissa

     

    Henkilön Susanna Koivisto (@susannanko) jakama julkaisu

    Kommentit

    1. Sen oikean vaimo

      En ole koskaan kadehtinut eroperheitä tai viikko-viikkosysteemillä palloteltavia lapsia. Olen onnellinen mieheni kanssa yhdessä lapsiamme hoitaessa ja me molemmat vanhemmat saamme myös tarvittaessa ”omaa aikaa”. Harvemmin tarvitaan, viihdytään perheenä yhdessä ja harrastetaan yms yhdessä. Luvattiin aikoinaan olevamme yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa. Ei se elämä aina helppoa ole ollut mutta tahto ei ole loppunut ja yhdessä ollaan vahvoina päästy eteenpäin. Liian monet eroavat liian helposti ja sitten on perheissä sinun, minun, meidän ja kenen lapset nämä nyt ovatkaan, kuka päivän, kuka viikon, kuka aina. Lapset sekaisin kuin senäkellot, tavarat väärissä paikoissa, kiristetään ja uhkaillaan, kosteaan exälle menneitä lasten välityksellä. Tehdään uudelle puolisolle heti lapsi tai pari ja show jatkuu, lauma vaan kasvaa. Huolettaa miten omat lapset löytävät sen oikean, pysyvän kumppanin kun suuri osa lastemme ikäluokan lapsista on näitä juurettomia heittopusseja, ei kenenkään lapsia, ei kenenkään rakastamia, jotka eivät oikeaa kestävää syvään rakkauteen pohjautuvaa parisuhdetta ole koskaan nähneet.

      1. susannanko

        Kiitos kommentista. Pahimmillaan viikko-viikko-homma voi olla kuvailemasi kaltaista. Kuitenkaan monissa tapauksissa ei aivan noin mene. Onnistuessaan viikko-viikko-elämä voi tarjota lapsille ja vanhemmille vähintään yhtä hyvän elämän, ellei paremman, kuin ydinperhe. Olen samaa mieltä siitä, että nykyään erotaan helpommin ja ehkä vähän kevyemmin perustein kuin ennen. Itse olen vahvasti ydinperhetaustainen, joten siksikin yritin aikoinaan pitää ydinperhettä kasassa viimeiseen asti. Onneksi kuitenkin uskalsin tehdä eropäätöksen, joskus se on oikea ratkaisu. Olen myös kuullut osalta eroperheissä kasvaneilta aikuisilta hyviä kokemuksia onnellisesta lapsuudesta 🙂 Minun mielestä tärkeintä näissä eroperheissä on aikuisten hyvät välit, jotka ovat lasten etu. Aihe on laaja ja varmasti jokaisen perheen kohdalla homma on myös yksilöllistä.

    2. Niina

      Loistava kirjoitus! Itsekin viikko-viikko elämää elävänä samaistun kirjoitukseesi täysin. Minulle joskus sanottiin, että ihminen joka ei tällaista arkea ole koskaan elänyt, ei voi ikinä käsittää miltä se tuntuu vaikka sitä kuinka yrittäisi selittää.

      1. susannanko

        Niinpä. Yleensäkään kenenkään toisen elämää on vaikea käsittää ilman, että sitä itse elää.. Ihana kuulla, että pystyit samaistumaan tähän mun näkökulmaan! 🙂

    3. Jo aikuisten äiti

      Tästä annetaan liian usein ruusuinen kuvitelma. Mikäli vanhemmat ovat äärimmäisen huonoissa väleissä, lasten muutto viikko-viikko välein edestakaisin on yhtä h*vettiä. Kun toisella on aivan toisesta äärilaidasta toimita verrattuna toiseen kotiin. Esim toisella vanhempi menee ja tulee ihan niin kuin lapsia ei olisi. Jääkaapissa on vain purkkiruokaa ja muita kaupan eineksiä. Nukkuma-ajoista ei välitetä, ei mistään, jatkuvasti vaihtuvat uuden seurustelukumppanit ja heidän lapset esitellään ”sisarpuoliksi”.

      Nämä viikko viikko muutot pitäis olla vain ja ainoastaan niissä tilanteissa, jossa vanhemmat kykenevät oikeasti pistämään lasten edun oman ”kiimansa” edelle. Siis koti pysyy lapsilla ja vanhemmat muuttaa viikon välein…

      1. susannanko

        Samaa mieltä, että viikko-viikon toimivuuden edellytys on hyvät välit.. Huonot välit heijastuu lapsiin oli sitten vaihto-rytmi mikä tahansa.

    Vastaa