• Maailma, missä pojatkin itkee

    Maailma, missä pojatkin itkee

    Maailma, missä pojatkin itkee. Yhteistyössä: Miehiä ja poikia -elokuva

    Itkeekö poikasi? Itkeekö miehesi? Entä veljesi tai isäsi? Tunteiden purkaminen itkemisen muodossa on terveellistä keholle ja mielelle. Itkiessä stressiä ja ahdistusta aiheuttavien hormonien määrä laskee ja haitallisia aineita poistuu kehosta. Itkemisen jälkeen olo on yksinkertaisesti parempi. Miksi kaikki ihmiset eivät sitten itke?

    Pojat eivät itke

    Oli aikanaan maailma, missä pojat ja miehet eivät saaneet itkeä. Jos itkivät, niin olivat nynnyjä. Sanonta ”itkeä kuin pikkutyttö” on kaikille tuttu, miksi ei ”itkeä kuin pikkulapsi”. Miltä mahtoikaan tuntua siinä maailmassa pienestä pojasta, joka satutti polvensa pyöräillessään ja itkua piti pidättää, vaikka itketti. Miltä mahtoi tuntua siitä pojasta, jolla oli jo valmiiksi isää ikävä ja siitä isästä, jolla oli poikaa ikävä, kun he hyvästelivät toisensa isän lähtiessä pitkälle työmatkalle. Kumpikaan ei itkenyt, isä tsemppasi poikaa ”no niin, olehan sitten talon mies.”. Poika olisi halunnut vain itkeä isän olkapäätä vasten.

    Maailma on muuttunut, niin kuin pitääkin. Pojat itkevät siinä missä tytötkin. Enää siitä ei lapsille huomautella, jos itku pääsee. Entä sitten miehet? Pystyykö vanhoja tottumuksiaan muuttamaan, jos ei ole vuosikymmeniin saanut itkeä ja nyt sanotaan, että itke vain. Tuleeko ne kyyneleet enää? Tulee ne ainakin Miehiä ja poikia- dokumenttielokuvan perusteella. Kävimme sen eilen Sannan kanssa katsomassa ensi-illassa ja saimme kokea koko elokuvaelämyksellisen miesten tunteita. Itkua, suurta surua ja onneakin.

    Lue myös: Näin pysyt järjissäsi energisten poikien äitinä

    Elokuvassa nähtiin myös se, että kyynelettömän katseen takanakin, voi olla myös suurta surua ja tuskaa. Kaikki eivät itke yhtä herkästi, eivät miehet, emmekä me naisetkaan. Itkun määrä on jossain määrin yksilöllistä ja voi vaihdella elämän eri tilanteissa. Ehkä suomalaiset eivät yleensäkään itke herkästi? Esimerkiksi omalla kohdallani itkin jossain vaiheessa niin paljon ja niin pitkään, että nykyään väillä tuntuu, että olen tuhlannut kyynelvarastoni loppuun. En itke enää juuri mistään. Eilen elokuvassa kuitenkin itkin, useaankin kertaan.

    Silti jokainen ihminen tuntee, aivan varmasti tuntee. Jokaiseen ihmiseen sattuu, jokaisella ihmisellä on surua ja jokainen ihminen iloitsee. Se mikä määrä kyyneliä vuodatetaan on toisarvoista. Tärkeintä on, että tunnetaan. Ehkä sen sijaan, että keskitytään poikien ja miesten kyynelten määrään, keskityttäisiin siihen, että pojat saavat tuntea. Itkua ei pidätellä, mutta sitä ei myöskään vaadita. Keskustellaan tunteista, ettei suuria patoja pääse syntymään. Tarjotaan syliä ja halausta tarpeeksi usein ja enemmänkin. Opetetaan, että tunteet ovat hyvästä, ei pahasta.

    Meidän pojat, tulevat miehet tietävät, että he voivat puhua, jos siltä tuntuu.

    Miehiä ja poikia

    Miehiä ja poikia -elokuva

    Kun menet katsomaan tätä elokuvaa, varaa mukaasi nenäliinoja. Voi olla, että itket. Voi olla, että vieressäsi istuva mieskin itkee. Miehiä ja poikia kertoo suomalaisista isistä, miehistä ja pojista sekä heidän rakkaudestaan, toiveista ja elämänmenostaan. Elokuva annetaan ääni isille ja pojille. Elokuvassa on todella surullisia ihmiskohtaloita, on pohjamudista nousua ja isän ikävää lastensa luokse. On kaikkea sitä, mitä meille tässä yhteiskunnassa aika harvoin näytetään ja kerrotaan. Elokuvasta en halua liikaa paljastaa, mutta haluan sen kertoa, että siellä on meille poikien äideille aika monta tärppiä tähän elämään. Voit käydä bongaamassa ne sieltä itse.

    Lue myös: Toksinen ihminen on paljon muuta kuin sukupuoli

    Kun elokuva lähenee loppuaan ja sen loppuhuipennus tulee, itkin paljonkin. Niin itki Sannakin. Siinä kohdassa ei poikien äitinä voi jäädä kylmäksi. Me tehdään hurjasti Poikien Äideissäkin töitä poikien hyväksi, mutta tehdäänkö silti tarpeeksi. Pidetäänkö me tarpeeksi pojista huolta ja heidän puolia tässä muuttuvassa yhteiskunnassa? Voitaisiinko me yhdessä tehdä vielä jotain enemmän?

    Elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja Joonas Berghäll on ollut pitkään poikien ja miesten puolestapuhuja, antaen heille äänen asioista joista ei juurikaan keskustella. Tuoreen onnellisuusraportin mukaan Suomi on maailman onnellisin maa. Tämä dokumentti paljastaa hyvinvointivaltiomme toisenkin puolen. Samalla osoittaen, että miehet kokevat tunteet siinä missä naisetkin.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart