Testaajat: Oskari 10v, Verneri ja Viljami 8v
Puhelimet, nuo tarpeelliset, mutta samaan aikaan ärsyttävät härpäkkeet. Ne tuntuvat kasvaneen käteen (joskus myös äidillä). Heitin haasteen pojille; osaisivatko olla viikon ilman puhelimia. Ei viestejä, ei soittelua, ei pelaamista, ei mitään.
Oskari soittaa, viestittelee, pelaa silloin tällöin ja katselee videoita. Puhelin on edullisimmasta päästä. Hän ottaa puhelimen kouluun mukaan, kun kulkee pyörällä. Viljami ja Verneri käyttävät puhelimia satunnaisesti soitteluun, viestittelyyn ja videoiden katseluun. Vilkkaat kaksoset onnistuvat silloin tällöin hävittämään puhelimensa. Ne löytyvät joskus jopa lelulaatikosta. He eivät vie yleensä puhelimia kouluun. Vernerillä ja Viljamilla on perus puhelimet.
Testiryhmällä on säännöt ja määritelty aika puhelimen käytölle. Yleensä he noudattavat näitä sääntöjä, mutta joskus venyttävät äidin pinnaa ja katselevat niitä salaa. Pari kertaa he ovat jääneet kiinni siitä, että ovat kiikuttaneet puhelimet salaa huoneeseen, kun olisi pitänyt käydä nukkumaan. Voitte tietenkin kuvitella äidin reaktion…
Pojat naureskelivat haasteelle. Olisi kuulemma todella helppoa olla viikko ilman puhelinta, mutta kuinkas kävikään?
Lue myös: Ruokaa ilman lihaa ja pojat eivät huomanneet mitään
Miten sujui viikko ilman puhelimia?
Maanantai
Viikko lähti käyntiin hyvin. Maanantai-aamuna ei tarvittu puhelimia ennen aamutoimia, mutta ensimmäinen tenkkapoo tuli Oskarille juuri ennen kouluun lähtöä. “Äiti, saanko lainata sun puhelinta, soitan kaverille monelta nähdään?”. Poikien piti kuitenkin selviytyä viikosta ilman puhelmia, joten ei muuta kuin jalkaa toisen eteen ja tapaamispaikalle.
Oskari kulkee koulumatkan syksyisin ja keväisin pyörällä tai kävellen ja talvella koulukyydillä. Kerran poika kaatui pyörällä matkalla kouluun ja loukkasi polvensa niin, että polkeminen tuntui ikävälle. Onneksi puhelin oli mukana ja äiti kotona, joten ei muuta kuin tarkistamaan polven kunto ja poika sekä pyörä kyytiin ja koululle.
Viljami ja Verneri eivät tarvitse puhelinta aamuisin, koska menevät kyydillä kouluun pitkän koulumatkan vuoksi ja näkevät kaverit pysäkillä. Puhelimet ovat heillä muutenkin usein kiinni, joten haaste oli heille kuulemma “lastenleikkiä”.
Tiistai
Tiistaina alkoi jo hiukan puhelimen poissaolo tuntua Oskarilla: “Äiti, tosi hankalaa, kun ei voi tarkistaa treeniaikatauluja ja ilmoittautumisia puhelimesta. Totta, nykyään informaatio ja ilmoittautumiset tapahtuvat sovellusten kautta ja Oskari hoitaa ne usein jo itse. Soitteluun ja kavereiden kanssa viestittelyyn ei vielä tiistaina puhelinta kaivattu. Yhteydenpito onnistui koulussa ja siellä sovittiin monelta nähdään ja missä. Aivan kuten äidinkin lapsuudessa.
Verneri ja Viljami eivät edelleenkään olleet moksiskaan puhelimien puutteesta. Silti pojat vienosti kysäisivät ohimennen, josko saisivat äidin puhelinta lainata, ihan vain hetkeksi. Jospa äiti olisi jo haasteen unohtanut. Vastaus oli tietenkin jyrkkä ei!
Keskiviikko
Keskiviikkona alkoi jo ärsyyntyminen tilanteeseen näkyä. Oskari oli kuullut kavereilta kotimatkalla, että lempparitubettaja oli julkaissut jonkun todella hyvän videon. No, se olisi pitänyt saada katsoa heti, mutta pienen keskustelun jälkeen ei avattu tietokonetta, vaan oltiin haasteen vuoksi täysin ilman nettiä.
Viljami ja Verneri olivat edelleen vailla huolen häivää. Myönsivät kuitenkin, että koulussa olivat vilkaisseet kaverin puhelinta, kun olivat kotiin lähdössä. No, annettakoon tämä vielä anteeksi.
Torstai
Torstai sujui oikein mallikkaasti kaikilta pojilta, ainakin omien sanojensa mukaan. Varmuudella ei voi tietenkään sanoa, jos ovat kavereiden puhelimia katselleet. Äiti tuntee kuitenkin poikansa ja huomaa, jos yritetään huijata.
Perjantai
Perjantaina Oskaria ärsytti, koska kaverin mukaan WhatsApp -ryhmässä oli käyty hauska keskustelu, joka meni nyt Oskarilta ohi.
Verneri ja Viljami olisivat halunneet pelata puhelimilla ja kärttivät äidin puhelinta. Haasteesta muistuttaminen sai heidät kuitenkin toisiin aatoksiin. Äidin lupaama ylläripalkinto houkutteli enemmän.
Viikonloppu
Haasteen viimeiset päivät olivat selkeästi koko poppoolla haastavimmat, koska loppu häämötti jo. Silti pojat purivat hammasta ja selvisivät viikonlopun yli hienosti. Kaverit tulivat ovelta hakemaan ja pojat menivät vastavuoroisesti kavereille. Tätä kyllä tehdään muutenkin, vaikka puhelimet ovat käytössä. Viikon aikana, sitä tehtiin kuitenkin useammin.
Onnistuiko haaste?
Lopputulemana viikko oli onnistunut ja pojat selvisivät hyvin haasteesta, vaikka muutamia notkahduksia olikin matkan varrella. Äiti saikin kuulla monta kertaa, että helppo nakki! Hieno oli huomata, että yhteydenpito vanhaan tyyliin onnistuu edelleen. Se vaatii vain hiukan erilaisia toimia ja enemmän aktiivisuutta sekä liikettä jo valmiiksi paljon liikkuvilta pojilta. Mutta tämä ei ole ollenkaan pahitteeksi. Testiryhmäkin tajusi, että puhelinta käyttää ehkä liiankin helposti yhteydenpitoon. Vanhan ajan tyyli on itse asiassa paljon mukavampaa, kun voi kasvotusten sopia asioista. Hyvä pojat! Yllätyspalkinto on ansaittu. Tätä haastetta kannattaa kokeilla kotona.
Parhaat palat
Poikien TOP 3
- Kiva etsiä kavereita ulkoa!
- Oltiin ulkona vieläkin enemmän.
- Illalla oli kiva lukea kirjaa ja Oskari lukikin paksun kirjan viikon aikana.
Äitien TOP 3
- Pojat käyttivät mielikuvitusta enemmän kotona ollessa.
- Liike lisääntyi jonkin verran viikon aikana eli enemmän rampattiin kodin ja kavereiden välillä.
- Ei haitannut, vaikka poikia ei saanut kiinni. Äitikin joutui liikkumaan enemmän ja hakemaan poikia syömään ja kotiin.
Lue myös: Poikien äidit -yhteisöä eniten kiinnostaneet testaukset 2018
