Lapseni vaatteista on tehty kaksi kertaa lastensuojeluilmoitus.
Olemme eronneet ja meillä on yhteishuoltajuus kahdesta lapsestamme. Kaikki alkoi eron jälkeen, lasten isä ilmoitti lastensuojeluun että en huolehtisi hänen mielestään riittävän huolella lapsista. Tällä hän viittasi mm. lasten pukemiseen, että vaatteet tulisi olla siistimmin, eikä mm. eri pari sukkia kerhoon. Nämä ristiriidat selviteltiin, mutta muistan että se oli älyttömän raskasta pienten lasten äitinä.
Hetken aikaa meni hyvin, mutta sitten päiväkodilta tehtiin vanhemmasta lapsesta lastensuojeluilmoitus, että hänen vaatteessa olisi ollut tahroja ja että hoitokassissa olisi ollut liian pieniä vaatteita. Välit luonnollisesti lasten isänkin kanssa kärjistyivät taas tämän jälkeen.
Tämäkin asia selviteltiin sosiaalitoimen kanssa. He kysyivät haluaisinko käydä vaateasioita perhetyöntekijän kanssa ja kertoivat kotipalvelun mahdollisuudesta. Perhetyöntekijä kävi muutaman kerran, mutta totesi, että hänestä minulla ei ole tarvetta perhetyölle ja että asia ovat kunnossa. Myöhemmin myös sosiaalitoimesta soitettiin että heillä ei ole huolta lapsista. Huokaisin taas helpotuksesta.
Lastensuojeluilmoitus leimasi minut
Mutta sitten huomasin, että valitettavasti päiväkodilla ikävät puheet minusta olivat ilmeisesti levinneet. Minulta saatettiin kysyä esimerkiksi, onko sinulla varaa tuoda tänne yhtä vaippapakettia. Ihmettelin tätä todella. Kenellä kolmikymppisellä töissä käyvällä ei olisi varaa yhteen vaippapakettiin? Kyllähän taloudellisesti voi olla tiukkaa, mutta vaipat ja ruoathan huolehditaan aina ensimmäisenä. Minulta kysyttiin myös esimerkiksi jaksanko varmasti olla lasten kanssa. He sanoivat myös että silloin 1-vuotiaan lapsen on parempi päiväkodilla, kun minun kanssani kotona. Ihmettelin kaikkia näitä.
Ymmärrän jos on tahroja ollut vaatteissa, niin se herättää epäilyksiä. Mutta se käsitys ettei meillä olisi normaalisti leluja, vaatteita, tai ruokaa, tai että en jaksaisi olla lasten kanssa ei pidä paikkaansa. En ymmärrä, mistä he ovat saaneet sellaista päähänsä ja kuka noita juttuja levittää.
Tämän lisäksi omat vanhempani ovat myös arvostelleet kovasti. He tulevat yleensä ilmoittamatta kylään ja heti sisälle tullessaan he alkavat moittia jos joku kohta asunnossa on sotkuinen, tai lapsilla heidän mielestään liian vähän vaatetta. He vihjaavat myös koko ajan, kuinka minun tulisi laihduttaa ja pukeutua eri tavalla.
Olemme taas menossa vaatteiden vuoksi palaveriin päiväkodille, vaikka ne on laitettu huolella Tuntuu että tämä ei lopu koskaan.
Mietin että mistä kasata sitä itsetuntoa äitinä? En ole ikinä kuullut äitiydestäni mitään hyvää. Kun on siitä lähtien kun lapset ovat olleet vauvoja kuullut tekevänsä kaikki väärin. Välillä itsetuntoni on romuna. Silti olen älyttömän kiitollinen lapsista.
