• Lapsen vaatteista lastensuojeluilmoitus. Kahdesti!

    Lapsen vaatteista lastensuojeluilmoitus. Kahdesti!

    Lapseni vaatteista on tehty kaksi kertaa lastensuojeluilmoitus.

    Olemme eronneet ja meillä on yhteishuoltajuus kahdesta lapsestamme. Kaikki alkoi eron jälkeen, lasten isä ilmoitti lastensuojeluun että en huolehtisi hänen mielestään riittävän huolella lapsista. Tällä hän viittasi mm. lasten pukemiseen, että vaatteet tulisi olla siistimmin, eikä mm. eri pari sukkia kerhoon. Nämä ristiriidat selviteltiin, mutta muistan että se oli älyttömän raskasta pienten lasten äitinä.

    Hetken aikaa meni hyvin, mutta sitten päiväkodilta tehtiin vanhemmasta lapsesta lastensuojeluilmoitus, että hänen vaatteessa olisi ollut tahroja ja että hoitokassissa olisi ollut liian pieniä vaatteita. Välit luonnollisesti lasten isänkin kanssa kärjistyivät taas tämän jälkeen.

    Tämäkin asia selviteltiin sosiaalitoimen kanssa. He kysyivät haluaisinko käydä vaateasioita perhetyöntekijän kanssa ja kertoivat kotipalvelun mahdollisuudesta. Perhetyöntekijä kävi muutaman kerran, mutta totesi, että hänestä minulla ei ole tarvetta perhetyölle ja että asia ovat kunnossa. Myöhemmin myös sosiaalitoimesta soitettiin että heillä ei ole huolta lapsista. Huokaisin taas helpotuksesta.

    Lastensuojeluilmoitus leimasi minut

    Mutta sitten huomasin, että valitettavasti päiväkodilla ikävät puheet minusta olivat ilmeisesti levinneet. Minulta saatettiin kysyä esimerkiksi, onko sinulla varaa tuoda tänne yhtä vaippapakettia. Ihmettelin tätä todella. Kenellä kolmikymppisellä töissä käyvällä ei olisi varaa yhteen vaippapakettiin? Kyllähän taloudellisesti voi olla tiukkaa, mutta vaipat ja ruoathan huolehditaan aina ensimmäisenä. Minulta  kysyttiin myös esimerkiksi jaksanko varmasti olla lasten kanssa. He sanoivat myös että silloin 1-vuotiaan lapsen on parempi päiväkodilla, kun minun kanssani kotona. Ihmettelin kaikkia näitä.

    Ymmärrän jos on tahroja ollut vaatteissa, niin se herättää epäilyksiä. Mutta se käsitys ettei meillä olisi normaalisti leluja, vaatteita, tai ruokaa, tai että en jaksaisi olla lasten kanssa ei pidä paikkaansa. En ymmärrä, mistä he ovat saaneet sellaista päähänsä ja kuka noita juttuja levittää.

    lastensuojeluilmoitus

    Tämän lisäksi omat vanhempani ovat myös arvostelleet kovasti. He tulevat yleensä ilmoittamatta kylään ja heti sisälle tullessaan he alkavat moittia jos joku kohta asunnossa on sotkuinen, tai lapsilla heidän mielestään liian vähän vaatetta. He vihjaavat myös koko ajan, kuinka minun tulisi laihduttaa ja pukeutua eri tavalla.

    Olemme taas menossa vaatteiden vuoksi palaveriin päiväkodille, vaikka ne on laitettu huolella  Tuntuu että tämä ei lopu koskaan. 

    Mietin että mistä kasata sitä itsetuntoa äitinä? En ole ikinä kuullut äitiydestäni mitään hyvää. Kun on siitä lähtien kun lapset ovat olleet vauvoja kuullut tekevänsä kaikki väärin. Välillä itsetuntoni on romuna. Silti olen älyttömän kiitollinen lapsista.

    Kommentit

    1. Avatar
      Eeve

      Voisithan sinä seurata miten muut pukevat lapsensa tai kysyä mistä he ostavat vaatteita lapsilleen. Jos et oikeasti välitä lastesi vaatteista se herättää epäilyksiä mielenterveydestäsi. On hyvin tärkeä osa lasten ja aikuisten hyvinvointia että on sopivat ja siistit vaatteet. Muuten voi näyttää ja voi alkaa tuntua myös psykoottiselta. Miten lapsi voi tuntea olonsa hyväksi jos hänellä on reikäisiä , liian pieniä tai tahraisia vaatteita? Eikö lapsesta itsestä tunnu että on rikki ja tahrainen? Jos taas opetat olemaan välittämättä vaatteiden kunnosta vaikutat lapsesi mielenterveyteen loppuiäksi. Oletko oikein terve itse?

      1. Avatar
        KA

        Ei meidän lapsia haittaa jos sisävaatteet on reikäisiä tai tahrasia. Päinvastoin, tietyt paidat halutaan päälle vaikka niissä on reikiä, tahroja ja ne olis oikeasti liian pienet. Ja meidän 9-vuotias on edelleen sellainen sottapytty, että kaikissa arkivaatteissa on tahroja. Neiti esimerkiksi pyyhkii ruokapöydässä tahrautuneet sormensa housuihin, vaikka olisi talouspaperia laitettu lautasen viereen. Ja saattaa laittaa ne samat vaatteet seuraavanakin päivänä kouluun, ellen ole muistanut iltapesulle mennessä sanoa, että ne on laitettava pyykkiin. Minä lopetin jo kauan aikaa sitten tappelun vaatteiden ulkonäöstä ja olen panostanut siihen, että lasten ulkovaatetus on sään mukaista ja sadevaatteet ehjiä. Ei ulkonäöllä ole väliä, jos vaatteet kuitenkin suojaavat ja lämmittävät.

      2. Avatar
        Höpöttäjä

        Aikamoista liioittelua! Minä ainakin olen niin hajamielinen, että saatan laittaa lapsen päiväkotikassiin esim. kahdet housut ja unohtaa, että vaihtopaita olis myös hyvä olla. Oletan, että näistä voi tulla sanomaan minulle suoraan, mutta lastensuojeluun ilmoittelu olisi kyllä liioittelua.

        Ja veikkaanpa, että ex on se, joka niitä juttuja on päiväkotiin levittänyt. Asiasta kannattaa puhua suoraan päiväkodin hoitajien kanssa, jos heidän asenne häiritsee.

        1. Avatar
          Ilona

          Siis ihan uskomatonta millaisia kommentteja täälläkin muutamilla. Oon siis vasta raskaana ja jo ekan neuvolan jälkeen olo oli ihan, että oon epäonnistunut 😣 Siis on nämä asiat tosi herkkiä ja huono ”ammattilainen” voi lyödä itsetunnon kommenteillaan ihan alas tai parhaimmillaan hyvänä kannustaa ja tukea. Itse työskentelen lähellä sosiaalityötä, ja on toi leimaantuminen niin väärin. Itse sitä lähellä työskentelevänä tiedän niin kaikkien tarvitsevan tukea, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Mutta perkele kun Suomessa on vain niin upeaa pärjätä vain itse, ilman apua. Vihaan kaikessa leimaamista ja arvottamista ja sanottava tämän tulleen ihan vasten kasvoja jo nyt raskaana. Vaateasiat on mun mielestä lähtenyt niin monella vanhemmalla lapasesta, että ihan kauhistuttaa miettiä mitä ilmoituksia pian itse saa kun olen päättänyt hankkia asioita käytettynä. Ihan kuin vanhemmuuden onnistumista juurikin arvioitaisiin niin järkyttävän pinnallisesti. Itse toivon, että oma lapseni saa terveellisen lapsuuden (etenkin kun itsellä ollut lapsuudesta saakka sairaudet varjostanut omaa lapsuuttani) , ja ei tarvitsisi kerryttämääni terapiakassaa, vaikka tiedän jokaisen vanhemman jotain traumoja aiheuttavan.

        2. Avatar
          Hansu

          Eeve on varmaan trolli?? Ei kukaan voi ajatella noin! Mitä sillä on väliä mitä lapsilla on päällä jos ne on itse tyytyväisiä. Meil on ainaki päiväkodissa ollu lapsilla välillä veljen vaatteet ja koululaiselle reikiä housunsa polvissa kun ne on ihanat housut muuten. Ulkovaatteet ehjät ja sopivat, oikean lämpöset, se riittää. Päiväkotiin sanoin joskus et jos en muista sitä sun tätä niin muistuttakaa jos tärkeää. Sieltä ei lasuja tms koskaan. Teinistä tehty useampikin nimetön Ilmo vaikka ei oo ollu edes paikkakunnalla. Arvelen tietäväni kuka siellä soittelee, oma lapsi lähti laitokseen ni kaverini olis pitäny.

      3. Avatar
        Anne Pykälistö

        Eiköhän ne kaikkein hulluimpia ole kellä niin sanotusti kulissit kunnossa, tulee mieleen näistäkin kommenteista.
        Meitä ihmisiä on kahdenlaisia. Toisia kiinnostaa ensisijaisesti miltä asiat näyttävät ulospäin ja energiaa käytetään ensisijaisesti siihen. Toisia kiinnostaa miten ne oikeasti ovat, ja energia käytetään omaan ja läheisten hyvinvointiin.

    2. Avatar
      Sartsa

      Jos useammasta suunnasta tulee samaa viestiä, kannattaa asia ottaa vakavasti. Ehkä sinulla on erilainen käsitys siitä, miltä lasten vaatteiden tulee näyttää? Koulussa työskentelevänä tiedän, että huoltajille sanomiseen on ihan liian korkea kynnys. Jos tämä kynnys on ylittynyt toistuvasti ja eri tahoilta, niin ota asia vakavasti.
      Tärkeintä kuitekin on, että rakastat lapsiasi ja haluat olla hyvä äiti. Joskus siihen liittyy myös avun vastaanottamien.

      1. Avatar
        Maalaisjärki

        Ootko muuten ihan tosissasi? Eeva! Ei minun lapsi ole kärsinyt vaikka on ollut tahroja vaatteissa tai nilkkapituset housut jalassa. Koska ne on ne parhaat housut ikinä. Ja ne tungetaan väkisin jalkaan vaikka olen sanonut monerti et ne on pienet. Tai se lemip pusero/paita. Poika on nyt 12v terve ei kärsi mielenterveys ongelmista. Ja nythän on muotia pitää enemmän tai vähemmän rikkinäisiä vaatteita ihan aikuisillakin. Jos joka tarhasta olis meillä tehty lasu niin perjantailta olis viimeisin kun poika sotki paidan aamupalalla eikä antanut vaihtaa sitä puhtaaseen vaan lähti likasen paidan kanssa kouluun. Ja minulla ei ole mielenterveys ongelmia. Tyhmää tehdä lasu vaatteiden likaisuuden, reikien tai pienuuden takia. Ei ihme jos lasu on ruuhkautunut eikä oikeitten avuntsrvitsioiden apuun keritä reakoida. Kun kaiken maailman hihhulit tekevät vääriä johtopäätöksiä.

    3. Avatar
      Ei lasua

      Voi apua. Minun mieheni, joka on yleensä vastuussa lasten viemisestä päiväkotiin, on vaatteiden valinnassa niin tumpelo että pukee isosisarukselle pikkusisaruksen vaatteita ja toisinpäin, sekä juurikin saattaa ottaa aiempien päivien vaatteita tajuamatta, että ne ovat täynnä tahroja. Olen sanonut monesti, että ottaisi vain kaapista, että tietää niiden varmasti olevan putipuhtaita, mutta ei – aina hän nappaa jonkun sohvan reunalta ”kun se on niin kätevästi siinä” ja sitten ei tiedä kumman lapsen se on ja onko puhdas. Onneksi kukaan ei ole tehnyt meistä lastensuojeilmoitusta. Ei kyllä tullut mieleenkään, että voisi. Päiväkodissa kerran huomauttivat, että on liian kylmä pitää shortseja lapsella ja kun sitten kerroin että nuo ovat kyllä pikksisaruksen liian pienet housut isommalla niin vaan nauroivat miehelleni.

      1. Avatar
        Sassa

        Meidän 3v saa valita vaatteensa itse. Katson että oikean kokoisia ja ehjiä/puhtaita (joku ikitahra voi olla, mitä siitä). Ja väriyhdistelmät on hauskoja. Tämä on lapselle keino ilmaista itseään. Lapsi ei ole minun nukkeni tai leikkikalu, jota puetaan äidin mieliksi tai näyttämisen halusta.
        Toki katson, että vaatteet ovat sään mukaiset.
        Juhlaan juhlavaatteet, hoitoon sellaiset missä saa kiivetä, maalata, hyppiä ja leikkiä.

        Vaihtovaatekassissa voi hyvinkin olla joku pieni, koska niitä tarvitaan max 2krt/6kk.En sitä tarkasta, jos ei ole tarvittu.

        Tekisin valituksen päiväkodin johdolle ja varhaiskasvatuksen esimiehelle. Oletettavasti salassapitovelvollisuutta on rikottu.

        1. Avatar
          Lastensuojelun ammattilainen

          Valitettava tosiasia on, että jos lapsi on toistuvasti liian pienissä tai likaisissa vaatteissa päiväkodissa/koulussa, alkaa ammattilaisilla herätä ajatus siitä, millaisessa ympäristössä lapsi kasvaa. Onko kotona muutenkin likaista? Millaista ruokaa perheessä syödään? Jaksaako äiti huolehtia lapsesta sillä tavalla kuin lapsi tarvitsisi? Ketään ei oteta huostaan kevein perustein, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen. Usein tälläiset ovat merkkejä vanhemman väsymisestä ja ne on ammattilaisena pakko ottaa vakavasti. Mikäli et puutu, voit tehdä virkavirheen.
          Lastensuojelun tarkoitus ei ole ensimmäisenä tulla syyttelemään tai viemään lapsia. Vaan selvittämään mistä on kyse ja tarjoamaan apua, mikäli vanhempi sitä tarvitsee. Ja se apu kannattaa ottaa vastaan, positiivisena asiana. Ei lastensuojelu ole pahis!

    4. Avatar
      Elisa

      Onhan tässä jollakin lailla kirjoittajan mukaan vastaanotettu apua. Heille oli laitettu kotipalvelua ja perhetyötä vaatteisiin liittyen. Voisihan myös lasten isä laittaa vaatteet, jos on tarkempi?

      Se että lastensuojeluilmoitus on tarkistettu, mutta äidistä puhutaan edelleen pahaa, ei ole oikein.

    5. Avatar
      Jenna

      Oman 3-vuotiaan lapseni vaatteet ovat jatkuvasti tahraiset ihan vain koska syö itse ja möyrii ulkona. Emme vaihda vaatteita ihan jokaisen tahran vuoksi. Housujen polvissa saattaa olla reikä tai vähintäänkin paikka, koska lapseni konttaa paljon leikkiessään. Joskus parhaat vaatteet ovat kaikki pyykissä ja silloin mennään ne huonommat päällä. Lapseni on myös ikäisekseen todella pitkä ja laiha. Lähes jokaiset housut ovat puntista hieman pienet, koska jos ovat pidemmät silloin eivät pysy ylhäällä. Lapseni tukka on jatkuvasti takussa, koska untuvainen tukka pörheentyy pyöräilykypärän alla. Naama on myös useinmiten likainen, koska en vain muista aina putsata sitä. Lapsen vaatetuksen suhteen mukavuus aina edellä, joten omaa lastani harvoin nähdään farkuissa tai röyhelömekoissa. Lapseni on myös useamman kerran ollut isänsä kanssa yöpaita päällä liikenteessä, koska isä on huoleton eikä muista mikä on yöpaita, ei myöskään tiedä pitkien kalsareiden, legginsien ja sukkahousujen eroa. Eripari sukat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus sama kuin lapsen nenästä roikkuva räkä. Me emme ikinä kiellä lastamme tekemästä mitään, sen vuoksi, että vaatteet sotkeutuisivat tai menevät rikki. Tästäkin syystä lapsi näyttää usein hiukan likaiselta ja sotkuiselta.

    6. Avatar
      Ab

      Apua hirveetä ja ymmärrän paremmin kuin hyvin! Pojastani on tehty varmaan 2-3 ennen kuin sai adhd diagnoosin, mutta se jättää jäljen! Olen niin useasti epäillyt itseäni ja minulla on ollut niin pahamieli!

      Nyt teet niin, että kun palaveri koittaa kysyt heiltä suoraan millaisia vaatteita he kaipaavat lapsellesi päälle? Jos kyse on vääristä koista niin pahoittelet ja sanot että katsot seuraavaksi tarkemmin!

      Mikäli vaatteissa ei ole mitään vikaan SOITA LASTENSUOJELUUN! Ja sano, että tämä tuntuu häirinnältä sekä TARHANJOHTAJALLE valitus!

      Olet varmana hyvä äiti! Ja sitä paitsi koko laput eivät aina kerro kaikkea esim tyttöni käytti 104 t paitaa ja 116 cm housuja, enkä ollut edes koko lappuja sen pahemmin katsonut koska tyttö siitä paidasta tykkädi ja t paita sopi!

      Zemppiä!

    7. Avatar
      Kairi

      Mielestäni äidi on vastuussa tästä, että lapsen vaatteet ovat siistit ja puhtaat. Ymärrän, että äiti voi olla väsynyt, mutta noin opetat hienoja tapoja myös lapselle.
      Yöksi hampaiden pesu ja yövaatteet.

    8. Avatar
      Riikka

      Moikka. Hei, jos se ei ole rahasta kiinni, niin mitäpä jos menisit lapsen/lasten kanssa käymään vaikka h&m:llä tai valitkaa yhdessä netin valikoimista? Oma itsetunto kohoaa myös, vähän kuin huomaamatta, kun saa itselleenkin jotain uutta.
      Kodin siivoaminen kannattaa naperoiden kanssa jakaa osiin: tänään keittiö, olohuone ja makkari, huomenna vessa ja Kylppäri, lelut kerätään yhdessä päivän lopuksi. Sitkeästi vaan, olet voimanainen!
      Ja voithan toki antaa omille vanhemmillesi luutut käteen, jos heitä kovin sotkut häiritsee.

      1. Avatar
        Pauliina Rusula

        Minun lapset on saaneet niin pienestä ite valita vaatteensa kun ovat kyenneet, laitoin vaatehuoneeseen molemmille omat hyllyt niin alas että ylttävät. Toki huolehdin säänmukaisuudesta. Juhliin jotain vähän ”siistimpää” mutta se ei tarkoita sitä että äiti määrää ja pakottaa. En voi itekään sietää pynttäämistä. On ihan hirveätä olla epämukavissa vaatteissa ja varoa niitä.

        Poika keksi joskus, legginseihinsä tullutta reikää vanutellessaan että siitä reiästä saa jalan läpi. Kohta olikin sitten monta paria ”viittahousuja”. Ihan luvan kanssa repi tai leikkasi niitä, viiletti päiväkodissakin niillä. Oli kuulema kivan tuntuista kun toinen lahje lepatti perässä. Ja olihan se hauskan näköistä. Päiväkodin työntekijä ekan kerran ne nähdessään mulle poikaa hakiessani pahoitteli housuja. Oli huolissaan että harmistun. Selitin asian ja yhdessä sille naurettiin. Sai pitää viittahousujaan.

        Ostan suurimman osan vaatteistamme kirpparilta, enkä jaksa ressata jonkun puolen euron kangasketaleen takia. Omakin lempipaitani on reikäinen, pyllyn kohdalla on pari pientä, rinnan kohdalla yksi ja kainaloissa ammottavat. Ei haittaa minua. Muitten ei ole pakko katsoa.

        Tytöllä oli poikavaihe päiväkoti-iässä. En oikeastaan edes pidä jaottelusta, olen aina ollut ns poikatyttö. Huomiovärivaatteet ovat lempivaatteitani, silloin tällöin tulee tilanteita joissa joudun selittämään uteliaille miksi niitä käytän. Ei, en ole töissä missään tietyömaalla. En ole töissä missään. Teen vaan niin hitosti hommia koko ajan että ne on järkevin vaihtoehto. Ja mukavin. Harmi kun kesällä liian kuuma.

        Olin teininä punkkari. Äiti totesi tuohtuneena tyyliäni kauhisteleville että jos hän olisi nuorempi, niin näyttäisi vielä rajummalta. Oli meistä kolmesta tytöstään aina ylpeä. Oli rockabillyvaihe, oli hippivaihe, gootti, millon mitä. Ja niin saa olla lapsillanikin. Itseään pitää saada toteuttaa.

        Tytöllä oli hevipaitavaihe eskarissa. Joutui muille selittelemään, niin ihanasti aina totesi iloisena että kyllä kaikki saa näyttää miltä haluaa.

        Maalla asutaan, meillä on elukoita. Olen jatkuvasti joko kanalassa, leikkaamassa kanien kynsiä, kantamassa heinää, raivaamassa jotain puskaa, kynimässä lintua, kitkemässä, kuokkimassa, rapustelemassa tuohia, kuorimassa kuusia, hiomassa huonekalua, sirkkelöimässä, tekemässä polttopuita, rakentamassa lumilinnaa, millon mitäkin. Ja niin on lapsetkin. Tytöllä pysyy vaatteet jotenkin ruodussa mutta pojalla on kyllä… 😂😆🤗 Iloisia, reippaita, kaikesta innostuvia. Kiipeävät puissa, rakentavat majaa, kaivavat multakasaan pesäluolastoa leluille. Koko ajan joku puuha.

        Rikkinäiset, likaiset vaatteet ovat yksi hyvä tunnusmerkki joka voi antaa viitteitä siitä että kotona ei ole kaikki hyvin. On hyvä, että lasuja tehdään. En kuitenkaan usko että ne voivat olla ainut syy. Hyvä keskusteluyhteys on tärkeä. Ite avasin oman arvomaailmani avoimesti päiväkodissa ja koulussa. Ymmärsivät hyvin, ja arvostivat. Ei turhan niuhotus tee hyvää.

        Vaatteiden tarkoitus on suojata ihmistä. Ei toisinpäin.

    9. Avatar
      Pi

      Moi! Ex-puolisoni on teetättänyt valheilla minusta useita lastensuojeluilmoituksia. Hän tekee niitä tahalleen kiusatakseen minua. Tämän lisäksi lapsen isästä on tehty muutama ilmoitus. Tämän lisäksi tarhasta on tehty lastensuojeluilmoitus, koska ovat olleet huolissani jaksamisestani. Minua on käyty arvioimassa useaan otteeseen ja vaikka olen hyvä äiti, tämä on jättänyt aikamoiset arvet. Tiedän siis, miltä sinusta tuntuu. Kovasti tsemppiä ja jaksamista

    10. Avatar
      Heidi

      Ok Eve kuulostaa nyt ihan pikkiriikkisen sekopäiseltä.. Ehkäpä parin viikon jakso jossakin pehmeässä huoneessa voisi olla paikallaan.

      Jonnalle taas kovasti tsemppiä. Jos lapsella on riittävästi päällä ja voi hyvin niin ei ihannhirveästi ole hätää. Eripari sukat on meidänkin pikkupojalla kun käy ne itse valkkaamassa sukkalaatikosta.

      1. Jonna
        Jonna

        Hei, tämä kirjoitus ei ole minun kirjoitus (Jonna) vaan tämä on Sana on vapaa- kirjoitus joltain meidän lukijaltamme. Ihan vaan välihuomatuksena tähän. Meistä ei ole ikinä tehty lastensuojeluilmoitusta. -Jonna-

    11. Avatar
      Tiina

      Mikä teitä vaivaa. 3 v valitsee itse vaatteensa. Haloo. Ei todella ole vaikeaa laittaa lapselle puhtaita vaatteita. Kyllä te ehditte täällä kirjoitella ja olla fasessa. Mutta ei pestä tenavan vaatteita

    12. Avatar
      Em

      Minulla herää ajatus, että miksi edes pidät lastasi tällaisessa päiväkodissa? Kyllähän tällainen ilmapiiri heijastuu jo lapseenkin. Lapsi aistii jännitteet päiväkodin tätien ja vanhemman välillä. Jos päiväkodista tulee aiheettomia syytöksiä ja jopa lastensuojeluilmoituksia, joille ei ole sosiaalitoimi löytänyt mitään perusteita, ja levitetään vielä pahaa selänkin takana, niin itse ainakin olisin lapseni ottanut pois kys. paikasta. Jos vaihtoehtoja olisi muitakin? Olette siellä asiakkaina, ja he ovat töissä siellä, joten asenne pitäisi olla heillä eri. Heilläkin on myös johtajansa, joille asioista voi kannella.
      Tuossa joku jo mainitsikin, että lastensuojeluun ehdottomasti ilmoitus, että tällainen perättömien ilmoitusten tekeminen on häirintää. Isähän voi itse hoitaa nämä vaateasiat, jos ne hänen mielestään jotenkin huonosti ja hän itse hoitaa paremmin? Osallistuuko hän yhtään, vaiko vain sanelee miten asiat pitäisi tehdä ja moitetta kuuluu? Entä kiitos? Joku näitä juttuja sinne päiväkotiin on syöttänyt ja epäilen exääsi. Uskon että olet hyvä, lapsistasi huolehtiva äiti, älä lannistu! Tsemppiä!

    13. Avatar
      Yrittäjä-äiti

      <3 Odotapa kun lapset kasvaa, Ottavat omatoimisesti likavaatekorista lempihousunsa ja pukevat salaa päälle, sitten tyytyväisenä lähtevät kouluun, jos itse olet jo lähtenyt töihin. Vaatteet saattavat olla suorastaan röynäiset. En tiedä missä asut, mutta täällä Hämeessä jopa ns. paremman väen päiväkodeissa aina sattuu lipsahduksia, vähän väliä tulee kaikille ilmoituksia että on jäänyt reppuun liian pieniä vaatteita. Ex-anoppi aina kehuu, että pukluliinat oli nätisti silitetty, viikattu ja pinottu kaappiin värien mukaan, ja hänelle piti aina silittää lakanatkin kun tuli yökylään. Mutta eipä hänellä omille lapsilleen aikaa riittänyt – nyt kukaan ei halua vierailla äitinsä luona, on kolmen lapsen äitinä yksin ja unohdettu.

      Rakkaus on riittävää, mitään muuta et tarvitse. Ikävää, jos muut eivät sitä ymmärrä. Muutama vuosi, ja huomaat, että näillä asioilla ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta. Itse vaihtaisin päiväkotia. Meillä vaihdettiin kolme kertaa, kunnes löydettiin ihana yksityinen, kaupungin kallein päiväkoti, jossa työntekijät ovat kannustastavia, ja antoivat varavaatteet, jos 100 km työmatkan päästä oli yrittäjä-äidillä aikaisin aamulla käynyt vaatekatastrofi tai -kömmähdys. ansaitset arvostavia aikuisia ympärillesi – päiväkoti vaihtoon ja vanhemmat niskasta pihalle. Ei tuollaista tarvitse kuunnella.

    14. Avatar
      Annu

      Meillä lapset kulkee usein monta päivää vanhojen mustikkatahrojen koristelemissa vaatteissa, tukka voi olla harjattu viimeksi neljä päivää sitten, sukat on harvoin samaa paria, monissa housuissa on reikä polvessa, lempipaita voi olla jäänyt ajat sitten pieneksi jne. Olemme korkeasti koulutettuja, hyvätuloisia, elämänhallinta ok, hygienia erinomaista, rahasta tämä ei ole kiinni tai kyvyistä, mutta kuka haluaa tuhota ilmaston ja käyttää elämänsä pesemällä joka tahran jälkeen vaatteet, ostamalla joka kerta uudet sukat, kun yksi katoaa jne. Vastuutonta ja täysin turhaa. Ja vaikka epäsiisi ulkoasu voi varmaan joskus kieliä elämänhallinnan ongelmista, niin se voi myös kertoa tasan siitä, että perheen elämä on hyvää ja monipuolista ja ketään ei jaksa kiinnostaa paskan vertaa pari tahraa vaatteissa. Ihan siistillä habituksella meilläkin mennään monesti, kun siltä tuntuu.

      Olen tosi suruissani saamastasi kohtelusta. Hienoa, että sosiaalipalvelut toimivat, mutta hirveää, että tässä tapauksessa tilanne on kääntynyt sinua vastaan. Usein sanotaan, että ihmisen pahin kriitikko on oma itse. Höpön höpön. Muut äidit livenä ja netissä, sukulaiset, juoruileva tarhan henkilökunta – siinäpä sitä kriitikkoa löytyy. Tsemppiä sinulle valtavasti! Vain visiottomat pikkusieluiset yksityiskohtien hinkuttajat jaksavat olla kiinnostuneita toisten lasten vaatetahroista, jos päälle päin kumminkin näkee, että äitinsä on ihan tolkku ihminen. Kaikkeen sitä törmääkin.

    15. Avatar
      E.K.W.

      Ihan samoin kävi minullekin. Päiväkodissa ihmeteltiin talviaikaan miksi lapsellani oli pitkät kalsarit jalassa (ei sepalusaukkoa eli periaatteessa vaan kapeat housut) ja päällä toppahousut hoitoon tullessaan. No siksi, koska ajattelin sen helpottavan liikkumista ja koska toin lapsen työaikatauluni mukaan hoitoon vasta juuri ennen päiväuniaikaa, eli ohuilla housuilla mukavampi nukkua. Helpotti myös potalle oppimista riisua vain yhdet housut. Kassissa ja lokerossa oli aina ehjät ja puhtaat sopivat vaihtovaatteet (2x alushousut, t-paita, collegepaita, toiset ohuet housut, collegehousut, sukkia ja lisäksi pipo, lippis, 2xhanskat, sadevarusteet). Ulkovaatteet olivat aina vedenkestäviä, mutta silti velvoitettiin hankkimaan päälle vielä erikseen kuravaatteet. Lapseni hikoilee herkästi ja oli aivan läkähtyä hengittämättömien kuravaatteiden alla. Kerran lasta hakiessa pois huomasin oudon pipon ja hanskat, hoitaja huomautti puuttuvista vaihtosukista ja ulkovaatteista nuhtelevasti. Sillä kertaa en enää niellyt huomauttelua vaan sanoin, että lokerossa on taatusti kaikki. Hoitaja ei uskonut, joten riisuin itse vaatteet ja hänen nenänsä edessä kävin hakemassa lokerosta sukat, pipon (ja varapipon) sekä hanskat, jotka olivat jääneet uusimpien vaihtohousujen alle. Hoitajan ilme oli näkemisen arvoinen.
      Päiväkodissa nipotettiin aivan kaikesta!
      Minua ei kiinnosta onko lapsella hienot vaatteet, kunhan ne ovat puhtaat, ehjät ja käytännölliset.
      Autottomana pienen lapsen yksinhuoltajana ja sekatyöläisenä olin usein myöhässä muutamia minuutteja hoitoon tuomisesta, kun kävellen rattaiden kanssa jouduin tuomaan hoitoon ja usein itselleni hankalaan aikaan. Päiväunet päiväkodissa olivat pakolliset kaikille, vaikka minun lapseni ei olisi niitä tarvinnut ja ne sekottivat täysin lapsen yöunirytmin joka kerta. Lapsi oli erittäin kiintynyt yhteen unileluunsa (ja vielä 12-vuotiaanakin nukkuu edelleen sen lelun kanssa), jossa oli soittorasia. Lapsi nukahti AINA soittorasian musiikkiin (jo vastasyntyneestä asti) ennen kuin naru ehti kelautua takaisin. Nukahti kyllä ihan nätisti ilman musiikkiakin eikä kilttinä lapsena koskaan vetänyt narusta, jos ei ollut lupaa. Päiväkodissa pakotettiin katkaisemaan saksilla soittorasian naru tai unilelua ei saanut enää tuoda. Yritin ehdottaa narun teippaamista tai ompelua leluun kiinni hoitopäivinä. Lapseni ei olisi ikimaailmassa suostunut nukkumaan vieraassa paikassa ilman sitä. Oli pakko kuitenkin leikata naru poikki eikä soittorasiaa voinut siten enää koskaan kotonakaan käyttää. Loppujen lopuksi ”jaksamisestani”, lapsen vaatteista, täysin kontekstista irroitetuista lauseistani ja siitä, että lapsellani oli ”liikaa mielikuvitusta” tehtiin lastensuojeluilmoitus.
      Taiteellisesta suvusta ja muusikkoperheestä tulleena ihmekös, jos on mielikuvitusta! Onneks puhuin työpaikallani asiasta ja sain kuulla, että kaikki luovien alojen työntekijät ovat törmänneet samoihin ilmiöihin eri päiväkodeissa. Erityisesti laulajat,muusikot ja näyttelijät.
      Lastensuojelussa selitin asiat miten ne oikeasti menivät, sekalaiset luovien alojen työni sekä pääammattini ja kiukkuni hilliten tiedustelin, että eikö lastensuojelu ole päihderiippuvaisuus-, väkivalta-, hyväksikäyttö- ja heitteillejättöongelmaperheiden auttamiseen tarkoitettu? Eikä meillä ole mitään niistä ongelmista vaan aivan päinvastoin. Kävin näyttämässä vielä lastani sosiaalutantoille, jotra hekin näkisivät että pitkä ja terve lapseni on täysin kunnossa ja hyvin huolehdittu.
      Päiväkodin tädit myös juorusivat keskenään perheemme asioista. Yksi hoitajista oli niin kovaääninen ja otti minut ja lapseni silmätikukseen, että lapseni alkoi pelätä hoitajaa ja joskus muistaa vieläkin sen ”kauhean tädin”, kun kuljemme entisen päiväkodin ohi.
      Lapseni hyvinvointi on ykkösprioriteettini eikä koskaan ole kärsinyt mitään puutetta, vaikka en rikas olekaan. Olen luopunut lähes kaikesta entisestä elämästäni lapsen vuoksi, ollakseni hyvä äiti.
      Jos ikinä saan toisen lapsen vielä niin en varmasti vie koskaan päiväkotiin enkä ainakaan julkiseen sellaiseen!
      Päiväkotivuosista jäi kipeät muistot, paha mieli epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ja pysyvä epäluottamus viranomaisiin sekä lasten kanssa työskenteleviin julkisissa laitoksissa.

    16. Avatar
      X

      Ymmärrän kyllä itse hyvin lastentarhan hoitajia. Itse kasvoin perheessä jossa ei ollut talvella pipoja, hanskoja tai välihousuja. Kuljin talvet T-paidoissa ja kotona syötiin mitä kaapista löytyi, usein pelkkää leipää ja makaroneja. Tämä jätti teiniin syvät haavat, omaa perhettä ja huolenpitoa kun vertasi muihin perheisiin. Ole kiitollinen siitä että lapsistasi välitetään myös muualla. Jos kaikki on kunnossa ei sinulla ole mitään hävettävää.

    17. Avatar
      Hoitsu

      Mitä ihmettä?!?
      Toki aamulla pistän puhtaat vaatteet päälle, mutta joskus menee samat vaatteet 2 päivää jos ovat pysyneet suhteellisen puhtaina. 3 ja 2 vuotiaan vaatteet menee koskus sekaisin, myös päiväkodin tädeillä. Enemmän olen joutunut selittelemään mustelmia, koska varsinkin tuo 3v. On melko vilkas ja siksi kolauttaa milloin mihinkäkin kulmaan itsensä. Päiväkodissa ovat todenneet saman.

      Jotenkin oudolta tuntuu, että vaatteista tehtäisiin päiväkodista ilmoitus, ellei kesällä ole shortsit ja vaatteet eritetahraisia tai todella rikkinäisiä. Veikkaan exäsi olevan taustalla.

      Uusi päiväkoti voisi tehdä terää, vanhemmille voi ojentaa luutut ”tosi hyvä kun tulitte jeesaan”, ja perhetyöntekijälle keittää pullakaffeet.

    18. Avatar
      Ria

      Nyhvöäidit, kiltit naiset, joutuvat ilmoitusten kohteiksi oli syytä tai ei. Tsekkaa että lapsella on tarpeeksi oikean kokoisia varavaatteita päiväkodissa. Älä suostu vaatepalavereihin, mikäli hoitsuilla on huomautettavaa, voivat huomauttaa puhelimessa tai kun haet tai viet lapsesi. Älä päästä sossukyttiä kotiisi. Se on sinun ja lapsesi rauhan tyyssija. Mikäli heitä on pakko tavata, sovi tapaaminen muualle. Anna kipakkaa palautetta vääristellyistä huolista, sen voi sanoa kohteliaasti, osaat kyllä. Vanhemmilleen ei voi mitään, mutta pyydä seuraavalla kerralla heitä auttamaan siivouksessa, kun alkavat arvostella. Unohda itsetunto, siitä jauhetaan liikaa. Hoida lastasi, itseäsi ja kotiasi niin että teillä on hyvä olla. Pidä puolesi, muuten sinua ei jätetä ikinä rauhaan. Lapsellesi olet maailman paras.

    19. Avatar
      Äiti(6)

      Luulisi asiantuntevien hoitajien osaavan katsoa sopiiko vaatteet lapselle. Aina ei varmasti ehdi hommata uusia jne.Mutta jos asia on hoidossa noussut noin tapetille niin käykää asia läpi keskustellen, jotta osaat varautua heidän asettamien kriteerien lailla. Meillä ihmisillä voi olla eri näkemykset pukeutumisesta. Joskus vien omia lapsia hoitoon ja olen huomannut, että osa tulee kiireellä hoitoon ilman pipoa, hanskoja ja jopa ilman ulkohousuja melkein talvella siis. Jos heillä on kehitysideoita niin keskustelkaa. Isompi varavaatekassi? Asiat aina selviää ja tsemppiä. Lapset kasvaa nopeaa ja hyvä heidän on oppia myös itse vaihtamaan likaiset vaatteet, ettei tule myöhemmin koulussa sanomista muilta. Lasten isäkin voi osallistua eikä syyllistää jos haluaa lastensa parasta

    20. Avatar
      Taneli

      Tän perusteella meidän muksut olis otettu huostaan jo aikapäiviä sitten. Kaksi vanhinta haluaa käyttää eri pari sukkia. Vanhin jopa eri pari kenkiä kun ainoa ero on väri. Kaksi nuorinta käyttää ja käytti kestovaippoja, enkä vienyt kertsejä päiväkotiin, kun tämä ok heille (paitsi nyt korona-aikana). Kun pojat oli vielä päiväkodissa oli vanhemmalla välillä nuoremman vaatteet päällä kun tuli kotiin jotka jo selkeästi hälle pienet….ja tahroista en edes viitti aloittaa, puhtaita ne vaatteet on silti.. Ei voi kun ihmetellä tätä toimintaa jo muutenkin raskaassa tilanteessa. Voimia ja muista, että sinä itse tiedät miten lapsesi hoidat. Tarkoitan, että kun itse näytät heille missä kaappi seisoo niin kyllä sinua uskotaan.
      Vanhemmille sanoisin, että jos sekasotku häiritsee niin siinä on imuri olkaa hyvä ja lasten vaatemäärään ostakaa jos tarvetta näette. Ulkonäkö asioihin, että oma on kroppani jonka kannan ja sentäs mulla on vaatteet päällä. Mikäli häiritsee voitte kertoa mitä olette itse valmiita tekemään auttaaksenne, kerta oon aikaa kritisoida… Pahoittelut jos töksähtää, mutta pointtini on, että jos muiden mielestä asiasi ovat niin huonosti niin mitä he ovat valmiita tekemään jotta sinulla olisi helpompaa.

    21. Avatar
      Aili Havre-Nieminen

      ”Miten lapsi voi tuntea olonsa hyväksi jos hänellä on reikäisiä , liian pieniä tai tahraisia vaatteita?” Voin väittää 10 v pojan äitinä, että oikein hyvin. Olen taistellut vuosia poikansa kanssa vaatteista, koska haluaisi käyttää niitä omia lempivaatteita aina ja vain niitä, ja käyttää niitä loppuun (polvissa, kyynärpäissä reijät ym). Vaikka kotona on kymmenet uudet siistit housut ja paidat, on kouluun mennessä salaa käynyt onkimassa pesukoneesta sinne laitetut lempparit takaisin päälle😏😅. Koulukaverit ovat huomauttaneet, ettei sulla taitaa enempää vaatteita olla, ei sekään ole auttanut. Tuntien tätä yhteiskuntaa, missä ulkoiset tekijät määrittävät ihmisen kelpavuuden, olen joutunut uhkailemaan lastani, että sinut otetaan minulta huostaan josset alkaa asiallisesti pukeutumaan! Poikani kysyy: ”miksi mä en voi olla sellainen kuin olen? Minä tykkään niistä lempivaatteistani ja minulla on niissä hyvä olla.” Joudun vastaamaan, että sinun arvo määritellään ulkoisten tekijöiden perusteella, rakas. Sopeutumiskyky ulkoisin vaatimuksiin menettämätä oma arvoa ja itsetuntoa on menestymisen kannalta taitolai, mitä on hyvä treenata! Pikkuhilja poikanikin on alkanut oppia, että voi osoittaa empastiaa ihmisten pinnallisuutta kohtaan💖

    22. Avatar
      Pyöristyttävää

      Järkyttävää että tehdään lastensuojeluilmoituksia jostain vaatteista kun oikeesti on pahoinpideltyjä lapsia jotka oikeasti tarvitsevat apua eivätkä saa sitä koska käytetään lastensuojelun resursseja tyhjänpäiväsiin ilmoituksiin vaatteiden kunnosta. Nyt ottakaa maalaisjärki käyttöön ja miettikää kaksi kertaa ennen kuin teette lastensuojeluilmoituksen niin ne lapset jotka oikeasti tarvitsevat apua niin he saavat sen.

    23. Avatar
      Samassa veneessä

      Kuullostaa tutulta. Kun ensimmäinen lapsi syntyi, anoppi arvosteli että lapsella on vaatteita liikaa ja ne on liian hienoja. Huolehdin vuosikaudet lasten vaatteet, puin nätisti, sään mukaan ja merkkivaatteisiin. Kun erosin lasten isästä niin yhtäkkiä kaikessa oli vikaa. Myös itsestäni tehtiin perättömiä lastensuojeluilmoituksia liittyen vaatteisiin ja syömisiin. Jossain kohtaa jopa rukoilin että lastensuojelu tulisi tarkistamaan vaatteet, eivät kokeneet siihen tarvetta. Monet kerrat ovat sieltä sanoneet, ettei ole mitään huolta kyvyistäno huolehtia lapsista. Ei fyysisesti eikä henkisesti. Silti lasten isä jaksaa keksiä perättömiä huolenaiheita jatkuvasti. Lisäksi hän moittii lasten vaatteita ja kenkiä lapsille itselleen. Viimeinen keino on perheterapia, jos se ei auta niin lastensuojelulla ei ole mitään keinoja enää auttaa. Lasten isän katkeruus on jotain niin järkyttävää.

    24. Avatar
      Emilia

      Mä olen sitä mieltä, että puhtaat, ehjät ja sopivat vaatteet ovat rakkautta. Itselle ei tulisi mieleenkään antaa pienen lapsen pukea likaisia ja reikäisiä vaatteita. Yleensä annan kyllä pari vaihtoehtoa paidoista meidän kolmevuotiaalle, joista saa valita. En itsekään pukisi likaisia, rikkinäisiä ja pieniä vaatteita, kun lähden töihin.

    25. Avatar
      Rimppu

      Kyllä on systeemissä sikäli vikaa, että lastensuojelu harvoin suojelee niitä lapsia. Kun maine on mitä on, ihmiset eivät koe tätä viranomaisväkivaltaa apuna tai positiivisena interventiona, vaan leimaamisena, vainoamisena ja tunkeutumisena perheen yksityisasioihin. valitettavasti en tunne ketään sellaista ihmistä, joka olisi vilpittömästi iloinen siitä, että lastensuojelu puuttuu elämään. Olisi varmaan myös tässä järjestelmässä hiukan tarkastamisen varaa. Omasta pojastani tehtiin ysiluokalla lastensuojeluilmoitus poissaolojen vuoksi. Siitä alkoi aivan hirveä show. Olosuhdeselvitystä, palavereja ja muuta järeää sekoilua. Alusta saakka oli selvää (ja myös sosiaalityöntekijä sen myönsi) että heillä ei oiekastaan ole mitään keinoja tähän asiaan. Kuitenkin lain mukaan he tarjosivat ”vapaaehtoista” perhepalvelua, josta kieltäydyin, koska se oli vapaaehtoista. Sitten kävi ilmi, ettei se ollutkaan -eli pakollistahan siitä tuli. Kaikkea mitä sanot, käytetään nagendan edistämiseksi: jos kerrot, että poika ei jaksa herätä, on kotioloissa vikaa (liikaa pelaamista, huonoa vanhemmuutta). Jos poika ei puhu mitään, on hänet peloteltu tai hän on masentunut. Jos poika puhuu paljon, on hän helpottunut, koska saa vihdoin puhua, kun kotiolot ovat niin painostavat. Jos poika aivastaa, hänen terveydestään ei huolehdita. Jos poika on äidin kanssa samaa mieltä, on suhde äitiin liian läheinen ja äiti on manipuloinut poikaa. Jos teinillä on eriparisukat, ei äiti ole tehtäviensä tasalla pyykkihuollon suhteen. Ollaan siis pattitilanteessa, ja todistusvastuu on perheellä. Kielsin heitä tapaamasta poikaa, koska palvelu oli vapaaehtoista. Kävin itse tapaamassa heitä, ja nauhoitin palaverin. Saatuani kirjaukset tästä palaverista järkytyin. Yhtäkään positiivista asiaa ei meistä ollut kirjattuna, vain etsitty ongelmia ja tulkittu niitä. Olin sosiaalityön esimieheen yhteydessä ja vaadin asianmukaisia kirjauksia. Hän väitti, että kyllä sossut ovat kirjanneet asiat totuudenmukaisesti. Tämä on paskaa, ja se selvisikin sitten kun soitin nauhoitteen. He korjasivat kirjaukset, tekivät ne kokonaan uudelleen vastaamaan totuutta. Ikävänä sävynä kautta linjan kulki sellainen ajatus, että kaikki mitä minä sanoin, on kokemusta. ”Äiti kokee”, ”äidistä tuntuu” jne. Mutta kaikki, mitä viranomaiset (kertaakaan poikaa tapaamatta) olivat kirjanneet mielipiteinään, olivatkin totta kirjausten mukaan. Sanoin heille, että mua vituttaa istua täällä turhanpanttina ja leikkiä tätä leikkiä. Kijauksessa luki, että äiti on ahdistunut. En sanonut ikinä olevani ahdistunut, vaan kerroin mielipiteeni heidän toiminnastaan. Se oli kujitenkin kirjattu viranomaisten toimesta, ja ahdistuneisuuteni muuttui ns. todeksi. Kun ppuhe oli kotiintuloaikojen noudattamisesta, kerroin, että poika oli kerran tullut 45 minuuttia myöhässä kotiin, koska auttoi humalaista kaveriaan pääsemääm bussilla kotiin, ajoi hänen kanssaan muutaman pysäkin kotiamme pidemmälle ja käveli sieltä kotiin. Itse pidin tätä hienona toimintana, mutta kirjausten mukaan ”poika ei noudata kotiintuloaikoja ja viettää aikaansa porukassa, jossa käytetään alkoholia”. Tätä peliä ei voi voittaa. Joten ihan voin erhellisesti sanoa, että ikinä koskaan kenellekään en suosittele lastensuojelun palveluiden puoleen kääntymistä, elämänsä avaamista ja tätä perusteetonta väkivaltaa. Meiltä meni puoli vuotta tästä verkosta irti pyristelemiseen, se vei energiaa ja aiheutti unettomia öitä. Siis vaikeutti kaikkea, oli koko ajan pelkona mielessä. Ja lopuksi on varmaankin hyvä mainita, että saimme rehtorin kanssa asiat hoidettua, poika pääsi peruskoulusta ja pääsi myös jatko-opintoihin, jotka sujuvat hyvin. Ilmoitin rehtorille, että olen valmis kaikkeen yhteistyöhön, mutta yksikään sosiaalitoimen edustaja ei tule näihin palavereihin. Rehtori suotui tähän ymmärrettyyään, miten paljon haittaa ja murhetta tämä instanssi meille tuottaa ja myönsi itsekin, että näissä tilanteissa käytäntö on huono. Joten tsemppiä turhien ilmoitusten kanssa ja voimia taistella tuulimyllyjä vastaan. Vuonna 2018 ministeriön valitsema työryhmä teki kattavan selvityksen lastensuojelun tilasta. Paneelissa oli alan ammattilaiset ja korkeimpia virkamiehiä pohtimassa, miten alaa voisi kehittää. Arvatkaapa mitä oli muistion ykköslöydös, tärkein lopputulema? Se, että jatkossa pitäisi ottaa asiakas mukaan päätöksentekoon ja kuunnella myös asiakasta. Jännän mullistava ajatus. Kunpa vielä siirtyisi käytäntöön.

    26. Avatar
      Konkari

      Olet joutunut aika kurjan käytöksen kohteeksi.
      Kotikunnassani kunta ja seurakunta kimpassa järjesti äideille ryhmän. Siihen osallistui myös sosiaalityöntekijä ja puhui omasta elämästään. Ja hän todellakin käytti kokoajan eriparisukkia. Se oli tosi voimaannuttavaa. En rupea kertomaan julkisesti mitä on puhuttu, mutta se että vaatteet ei ole niin justiinsa ei todellakaan ole lastensuojelun asia. Jos ne on suorastaan paskaiset, sitten on. Laitan päiväkotiin huonompia ja taas tarvitsee kehaista oman kunnan päiväkotia, siellä johtaja neuvoi että ei laiteta niitä parhaita vaatteita päälle koskaan niin voidaan maalata, leikata ja askarrella vapaammin niin lapsilla on kivempaa (ja työ on helpompaa). Pitkien housujen leikkaamista shorteisksi reikien jälkeen ihasteltiin, kuinka kätevää onkaan kun housujen käyttöikä jatkuu muutamalla vuodella.

      Lastensuojelun apua ei pitäisi hävetä. Ihminen joka osaa hakea tukea sieltä huolehtii perheestään hyvin. Riitaisissa eroissa lastensuojelun ammattilaisista voi olla mielettömän suuri apu. Useinhan aikuiset käyttää lapsia pelinappuloina eron ristiriidoissa ja se ei ole ok. Se suorastaan on asia, johon tulisi hakea apua nopeasti.

    Vastaa