• Äitini on narsisti ja pilasi elämäni

    Äitini on narsisti ja pilasi elämäni

    Äitini on narsisti! Lisäksi entinen kumppanini on narsisti. Haluan kertoa oman tarinani, koska asian käsittely auttaa paranemisprosessissani, joka on vielä vasta alussa. Olen 24 vuotias nainen ja äitini on mitä luultavimmin narsisti, nykyään emme ole enään tekemisissä. Ja narsisti on myös entinen puolisoni, jonka kanssa saimme kaksi lasta.

    Aina kun sanon ääneen että minulla on narsisti äiti, sekä lisäksi vielä entinen puolisokin olisi, lopetan yleensä kertomisen, koska se kuulostaa niin epäuskottavalta. Mutta nyt kun ymmärrän miksi niin on käynyt minulle, niin asian kertominen on helpompaa.

    Olen äidiltä saanut ns. leiman itseeni ja olen/olin siksi narsisteille helppo uhri, niin kauan kunnes saan parantua heidän jättämistään haavoista. Ja saan itsekunnioitukseni ja itseluottamukseni takaisin.

    Lapsuus narsistin kasvattamana

    Mutta kuten arvata saattaa, niin lapsuuteni, varhaisnuoruus ja aikuisuus on ollut yhtä helvettiä, ja on ihme että olen vielä edes elossa, saati järjissäni. En toivoisi samaa kenellekkään.

    Äiti aloitti sen, mitä entinen puolisoni jatkoi, minun itsetuntoni tuhoamisen. Tapa joilla he minua tuhosivat oli hidasta, laskelmoivaa, kylmää ja julmaa henkistä väkivaltaa, niin taitavaa että minulla kesti vuosia tajuta se etten ole itse syypää pahaan olooni ja etten ihan oikeasti ole ihmisenä niin arvoton että ansaitsen tulla niin kohdelluksi.

    Äiti antoi ymmärtää jo nuoresta iästä saakka että tunteeni on väärin. Jos kaipasin tukea, en saanut sitä koska äidillä oli jotain parempaa tekemistä. Jos kehtasin kyseenalaistaa tämän olin kamala ja itsekäs ihminen kun yritän rajoittaa hänen omaa elämäänsä.

    Ongelmat joita nuoruudessa oli, johtuivat hänen mukaansa siitä että olin varmaan hullu isäni geenien vuoksi. Koskaan missään tapauksessa vika ei ollut hänessä. Aina minussa, ja jos hän teki väärin, olin minä hänet saanut niin tekemään, koska olen hullu. Äiti sai jokaisen ympärillä olevan uskomaan tarinan rakastavasta äidistä, joka on joutunut mielisairaan tyttärensä uhriksi kun lopulta häneen välit katkaisin.

    Olin sopiva uhri narsistille kumppaniksi

    Entinen puoliso kun tuli elämääni oli hän kuin taivaanlahja. Antoi kaiken sen rakkauden mitä en ollut koskaan saanut äidiltä. Tai keneltäkään. Varoitusmerkkejäkin oli  kuitenkin ilmassa mutta en niitä halunnut huomioida.

    Hän suhteen alussa jo näytti kerran äkkipikaisen puolensa, mutta unohdin sen hetkessä kun hän hukutti minut palvontaansa, olin hänen sielunkumppani, elämänsä nainen, maailman kaunein. Yhtäkkiä en sitä ollutkaan, ja siinä vaiheessa oltiin jo naimisissa sekä kaksi pientä tyttöä saatu.

    narsisti

    Alkoi fyysinen ja niin raju henkinen väkivalta, että kadotin täysin itseni sekä todellisuuden tajun. Uskoin silloin että jos äitini pitää minua niin hirveänä ja nyt sain maailman ihanimman ihmisen niin vihaiseksi minulle että hän haluaa lyödä ja satuttaa, pakko vika on olla minussa ei ole muuta vaihtoehtoa.

    Masennuin, ja tulin itsetuhoiseksi. Koska vaikka miten yritin muuttaa itseäni, se ei riittänyt ja olin aina vain paskempi. Menin hoitoon osastolle. Tytöt lähtivät sijaisperheeseen. Samassa rytäkässä menetin ystävät he eivät voineet ymmärtää miten olen niin itsekäs etten nää kuinka paljon äitini ja mieheni rakastavat minua ja nyt rasitan heitä ja lapsiani tällä masennuksellani joka on omaa syytäni.

    Lapsiani rakastan enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa ja he on syy miksi ajoin voittaa tämän taistelun ja miksi jaksan vielä taistella, sekä olen onnellinen meille siunaantuneesta maailman parhaimmasta sijaisperheestä.

    Nyt mulla on edessä pitkä matka eheytymiseen, enkä tiedä kuinka paljon tämän jälkeen pystyn enää eheytymään kun haavat ovat niin syvät ja kipeät, toivoisin voivani joskus olla lapsilleni kasvattaja, mutta rakastan heitä liikaa tehdäkseni sitä nyt kun olen niin hukassa.

    Tässä kirjoituksessa on vaan murto osa kokemuksistani, mutta toivon että tekstistä voi saada irti jotain.

    Lue lisää kirjoittajan kokemuksia, hänen blogistaan Väkivallan ote

    Kommentit

    1. Avatar
      Teme

      Äitini on todella pahan laatuinen narsisti…. Se ei minua ole niinkään haitannut mutta kahta nuorempaa siskoani kohtaan hän käyttäytyy todella törkeästi ja kuten narsisti joka on tyttärilleen kateellinen käyttäytyy… Itse olen vuoden vanhasta asunut velipojan ja isäni kanssa ja parempaa ja avuliaampaa miestä en tiedä…. Sillä olenkin välttynyt siitä kärsijän tilasta jota taas siskoni joutuivat sietämään jo hyvin nuoresta asti… Onneksi heistä kasvoi hienoja nuoria naisia ja ovat oppineet jättämään narsisti äidin puheet manipuloinnit ym… Omaan arvoonsa🙂

    2. Avatar
      Anna

      Luulen että näin voi todella käydä. Itse olen pitkien terapioiden jälkeen ymmärtänyt että oma äitini oli myös narsistisesti häiriintynyt. Lapsi joutuu tällöin outoon välikäteen. Äiti projisoi lapseen kaiken sen mitä ei itse halua kokea tai tuntea, riippuen millaisia tunteita tähän lapseen on. Ulospäin näyttää malliäidiltä ja sitten ihmetellään kun lapsi voi huonosti.

    3. Avatar
      Kukka

      Narsistit ovat alhaisinta sakkia. Tekee varmasti hyvää puhua asiasta ja oletkin jo hyvällä tiellä otsesi auttamisessa. Voimia!

    4. Avatar
      Eeve

      Meitä on paljon. Liikaa. Ja pahinta on se ettei kukaan ymmärrä. Äiti on aina äiti, mutta entäs kun ei olekkaan. Yritä siinä sitten selitellä muille mikset halua pitää yhteyttä. Eheytyminen alkaa ymmärryksestä omaa menneisyyttä kohtaan ja kun oppii asettamaan omat rajansa ja ennenkaikkea, oppii rakastamaan itseään ja antamaan anteeksi!

    5. Avatar
      Eronnut Isä

      Ihanko itse teit psykoanalyysit äidistäsi ja miehestäsi, vai tekikö sen ammattilainen? Tämän päivän trendin mukaan on niin helppoa analysoida toiset ihmiset narsisteiksi, kun todellusuudessa itsellä on niin heikko itsetunto että kokee kaiken kritiikkinä itseään kohtaan. Naisten palstoilla julkaistaan keittöpsykologien laatimia listoja, joista voit valita mikä sinun mielestäsi kuvaa lähimmäistesi narsismia, ja näin saatiin taas yksi narsisti lisää. Oikea narsismi on ehdottomasti sairaus, ja oikeiden psykologienkin on haastavaa saada se diagnosoitua, mutta keittiöpsykologeille se tuntuu olevan kovin helppoa.

    6. Avatar
      Raili Laitinen

      Kirjoituksesi pisti miettimään miten kohttelen ainokaistani.

    7. Avatar
      Manna

      Isosti Tsemppiä ja Voimia! Vahvistit minun omaa käsitystäni omasta äidistäni ja syystä, miksi olen taas suhteessa narsistin kanssa. Yritän miettiä, miten ympyrä katkeaisi..

    8. Avatar
      Realisti

      Isäni oli narsisti ja sadisti, äitini masokisti ja narsisti. Olin aviossa narsistin kanssa lähes 10 vuotta, 30 v. sitten. Olen asiaa ymmärtänyt käydessäni läpi vanhempieni suhdetta. En valinnut narsistia seuraavaan suhteeseen, joka kesti 20 vuotta päätyen hänen
      menehtymiseensä. Nyt olen tapaillut pian 3 vuotta kaveria, jolla on narsistisia piirteitä omalla erilaisella tavallaan. Kaikki eivät ole maailman valloittajia ja jännittäviä,salaperäisiä ,

    9. Avatar
      Hannu

      Eronnut isä aika asiaton kommentti, ei taida ”näyttelyjakson” jälkeen alkanut raju fyysinen ja henkinen väkivalta olla toisen ihmisen itsetunnon määrään liittyvä.
      Tsemppiä Jonna olet nuori vielä ja paljon aikaa koota elämä kasaan. Minä ymmärsin vasta nyt 38-vuotiaana, miksi äitini käytös oli ja on niin ”vaikeaa”

    Vastaa