Joulupukkiin uskominen jakaa mielipiteitä. Miten on? Uskotaanko teidän perheessä Joulupukkiin?
Ennen vanhaan, kun me aikuiset olimme pieniä, aatto oli tapana viettää suuren suvun kesken, mummojen ja äitien loihtiman hyvän ruoan parissa. Ilmassa leijui jännitys, jonka pystyi aistimaan. Kaikki kihertelivät jännityksestä. Tulisiko joulupukki tällä kertaa moottorikelkalla, vai olisivatko porot piilossa navetan takana? Mitä lahjoja tulisimme saamaan?
Kun ikää karttui, usein paljastuikin, että Joulupukki olikin naapurin setä, joka veti yllensä punaisen takin ja muovisen parran. Äänensä hän madalsi, mutta kyllähän lapset hänet tunnisti. Ja koska joka joulu Joulupukki olikin helposti tunnistettavissa, ei tieto tullut monellekaan yllätyksenä. Perinne jäi elämään ja jatkui sitä mukaa, kun sukuihin tuli lisää pieniä. Joulupukki oli tuttu vieras juuri sellaisena, kun hän oli.
Tilataanko Joulupukki?
Tapa kuitenkin muuttui ja perheille tuli yleiseksi tavaksi luoda omia perinteitä. Kuvioon tuli ostopukki. Jännitys on yhä aistittavissa, monessa talossa koirakin tietää odottaa tulijaa. Puhumattakaan aikuisista, joilla on syvälle sisimpään juurtunut tapa odottaa ja jännittää joulupukkia, vaikkakin itse tilattua. Ja lahjat, sisäinen lapsi tietää odottaa ja toivoa niitäkin, vaikkakin vähemmän. Ruokaperinne on säilynyt ja pöytä täynnä itse tehtyjä herkkuja ja erilaisia ruokia tuo tunnelmaa jouluun.
Tänä päivänä joulupukkeja on tarjolla useampia ja vaihtelevuuksia löytyy. Osa kokee joulupukin vierailun tarpeelliseksi, osa taas ei. Perinteet muuttuvat lapsen kasvun myötä ja usein jossain vaiheessa joutuukin pohtimaan, onko pukki enää tarpeellinen, kun kukaan ei usko?
Voi olla, että ostopukki on mahdollistanut sen, että monen lapsen usko on jatkunut pitkään, yhä tänäkin päivänä. Mutta kuinka kauan on hyväksyttyä uskoa? Ja uskotaanko lahjojen toivossa, vai uskomisen ilosta?
Kerrotaanko totuus, vai annetaanko paljastua?
Yle kirjoitti muutama vuosi sitten joulupukkiin uskomisesta, ja siitä, onko se hyväksi lapselle. Lastenpsykiatrian professorin mielestä se on, lapsen aivojen kehittymiselle varsinkin. Kirjoituksessa käy ilmi, että Britanniassa ja Australiassa asiantuntijat ovat pohtineet asian olevan kuitenkin toisin päin. Ylen jutun perusteella voinemme uskoa, että asian paljastuminen lapselle itsestään, olisi parempi vaihtoehto. Samalla lapsi käy läpi monenlaisia tunteita joulupukista ja satuolennoista, mikä vahvistaa tunnekasvatusta.
Se, että lapsi voi uskoa käyttää mielikuvitustaan, kokea jännitystä ja odottaa saavansa lahjoja, on lapsen kehitykselle, mutta myös lapsuudelle tärkeä kokemus. Usko joulupukkiin vähenee yleensä noin seitsemän vuoden iässä. Joulupukin salaisuuden paljastumiseen vaikuttaa lapsen saavuttama kehitysvaihe, jossa kokemuksellinen muisti alkaa toimia. Yleensä sadun paljastuminen aiheuttaa lapselle tunteen, että on kasvanut vihdoin isoksi ja kuuluu nyt niiden porukkaan, jotka tietävät tämän suuren salaisuuden.
Valitettavasti kaikki lapset eivät joulupukin taikaa pääse kokemaan, ja tästä syystä onkin tärkeää, että meillä Suomessa on palveluja ja tahoja, jotka mahdollistavat niiden toteutumisen kaikille lapsille. Esimerkiksi Suomen Nuorkauppakamarien valtakunnallisesti järjestämä Joulupuu -keräys, joka tänäkin jouluna kerää lahjoja vähävaraisille lapsille heidän toiveidensa perusteella. Lahjoittaa voi kuka vain.
Saako teidän perheessä lapsi uskoa joulupukkiin?
-Poikien Äidit toimitus-
Tunnustavana kristittynä katson että joulupukki on tavallaan Jumalan korvike.Jossain vaiheessa lapselle selviää että häntä on huijattu.Tämä saattaa vaikeuttaa lasta löytämään kristillistä uskoa elämänsä perustaksi. Siksi päätimme aikoinaan että meidän lapsille Joulupukki on vain leikkiä. Nyt aikuinen tyttäremme on valinnut saman linjan omien lastensa suhteen , ymmärtääkseni samoin perustein.
Niin, ainahan voi sanoa ikävistäkin kokemuksista, että ne ovat kasvattavia. Kun pääsee käsitteleään petetyksi tulemisen tunnetta, niin voihan siinä kehittyä ihmisenä. Tai sitten ei. Me emme pitäneet tarpeellisina uskotella lapsille mitään joulupukista ja he ovatkin sitten päässeet nauttimaan joulusta ihan eri tavalla, kun ovat leikki-ikäisestä asti itsekin tarkkaan valinneet ja paketoineet muille lahjoja. Näkee, että jouluisin heille antamisen ilo on vähintään yhtä suuri kuin saamisen, ja joulu yhtä rakas juhla kuin muillekin lapsille.
Minun mielestä on väärin huijata lapsia, ja vielä nauraa päälle.
Ensin sanotaan että joulupukki on niin mukava perinne, ja lapsille on niin kivaa kun joulupukki tulee käymään, ja puhutan ikuisista hyvistä muistoista. Ja sammalla jatketaan kertomalla että silloin kun Kalle oli kolmevuotias niin hän pelkäsi pukkia niin paljon että hän meni sohvan taakse piilon eikä uskaltanut tulla sieltä pois ennen kuin pukki oli poistunut talosta, ja pienenä Liisa itki aina nurkassa eikä suostunut ottamaan lahjoja vastaan joulupukin kädestä.
Ja sitten nauretaan ja todetaan että lapset ovat niin suloisia. Ja joulupukkia pitää olla koska se on niin kiva perinne.
Tietysti mun näkökulma joulupukkiongelmaan värjää se että en ole itse koskaan uskonut joulupukkin enkä ole antanut kenenkään uskotella mun lapsille että pukki olisi olemassa. En muutenkaan valehtele mun lapsilleni.
En muuten usko jumalaankaan, mutta olen aina miettinyt miten tämä homma toimii uskovaisissa perheissä? Että miten selität lapsellesi että tämä joulupukki nyt on vaan satuhahmo ja olemme huijanneet sinua jo 7 vuotta uskomaan että tontut katsovat tekemisiä niin että sinä olisit kiltti edes joulukuussa, mutta jumala on sit ihan oikeasti olemassa…
Tai miten muissakaan perheissä aikuiset vielä luulevat että lapset joulupukki-paljastuksien jälkeen uskoisi yhtään mitään mitä perheen aikuiset sanovat. Aikuistehan todistettavasti valehtelevat ihan huvin vuoksi.
Joulupukki on ihan kiva leikki, leikki jonka lapset ja aikuiset voivat leikkiä yhdessä, mutta kaikilla on oikeus osallistua leikkiin samalla tietoisuudella siitä että kyseessä on vain leikki.
Kun esikoiseni oli vielä alakoulussa, olisiko ollut kolmannella luokalla, oli opettaja ystävällisesti kertonut että joulupukkia ei ole vaan vanhemmat ostavat ne lahjat. Kyllähän se vähän sieppasi, mutta mielikuvitusrikkaana äitinä sain kehiteltyä tarinan jolla lapsi vielä sen yhden joulun osittain uskoi joulupukkiin. Ja kyllä meillä hammaskeijuunkin uskottiin.