• You are currently viewing Olemme duunareita, miten tukea akateemiseen suuntaan poikaamme?

    Olemme duunareita, miten tukea akateemiseen suuntaan poikaamme?

    Olen pohtinut tätä paljon viime aikoina. Olemme mieheni kanssa duunareita. Itseasiassa meidän koko suvut ovat hyvin duunaripainotteisia. Oikeastaan lähes kaikki on duunareita ja viihdymme nahoissamme. Palkat on hyvät ja työ rentoa (olemme rakennusalalla).

    Nyt kuitenkin poikamme haluaisi akateemisesti kouluttautua ja tottakai tuemme häntä. Mutta miten?

    On vaikeaa neuvoa tai kertoa mitään omista opiskelukokemuksista, kun on käynyt niin erilaisen opintopolun. Poikani on nyt lukiossa, mutta tähtää yliopistoon ja haluaa myöhemmin tutkijaksi. Minä tai mieheni emme tiedä mitään tuosta tiestä?

    Tukea pojalleni

    Tottahan se on, että usein akateemisista perheistä tulee akateemisia lapsia ja toisinpäin. Mikä lie syynä, ehkä tämä, että on vaikea tukea lasta joka elää hyvin erilaista elämää kuin vanhemmat.

    Olen yrittänyt saada koululta pojalleni tukea, mutta tuntuu, että poika on tosi omillaan. Ei ole ketään tai mitään kehen hän voisi samaistua tai keneltä kysyä neuvoja omiin haaveisiinsa.

    Ei poika sinänsä itse ole valittanut, mutta tilanne huolettaa meitä vanhempia. Emme halua pojan luopuvan haaveistaan meidän vuoksi tai siksi, että kokee olevansa niin yksin.

    Tarvitsenkin nyt neuvoja, että miten auttaa poikaa? Onko olemassa mitään maksullisia tapoja saada hänelle tukea?

    Tietovinkki: Suomessa yliopistoon opiskelemaan päätyy lähes seitsemän kertaa useammin akateemisen vanhemman lapsi kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi.

    Lähde:Professori Osmo Kivisen ja Turun yliopiston tutkijan Juha Hedmanin Yhteiskuntapolitiikka-lehti

    Kommentit

    1. Erru

      Tohtorikoulutettava täällä ja serkuksista vanhemmasta päästä. Meillä ei aiempi polvi ole suvussa kouluttautunut kovin pitkälle, äitini veljet kyllä opiskelivat yliopistosta, mutta eivät valmistuneet maistereiksi asti. Mutta lähes kaikki meistä serkuksista ovat vähintään ammattikorkeakouluun menneet.

      Ei tämä ole rakettitiedettä, jos ei ole täsmälleen samalta alalta tuoretta kokemusta niin humanisti ei osaa juuri neuvoa biotieteilijää ja kaikki lähtevät aika ummikkona tietämättä, mitä työ käytännössä on. Suuntakin voi vaihtua matkalla.

      Itse lähdin biotieteisiin, koska lukion bilsan kurssit, varsinkin genetiikka, kiinnostivat eniten ja aloitin enemmän labrapuolelta, mutta päädyin bioinformaatikoksi eli istumaan tietokoneen ääreen isojen datamäärien kanssa.

      Tutkimuksesta voin sen verran sanoa, että oli ala mikä tahansa niin täytyy olla valmis kirjoittamaan artikkeleita, useimmiten englanniksi, ja paljon apurahahakemuksia, mikäli tahtoo alalla jatkaa.

      Minua vanhemmat tukivat vain kannustamalla, että kannattaa pyrkiä sinne minne haluaa ja taidot kyllä riittävät pitkälle, kun vaan jaksaa panostaa ja opiskella. Tämän jutun perusteella olette siis jo hyvällä tolalla. Pojan haaveilemaan alaan voi tutustua koulutuslaitosten nettisivuilla ja sieltä saattaa löytyä yhteistietoja kontakteille, joilta voi kysellä lisää, kuten koulutusvastaaville/tuutoreille jne. Tutkimusryhmillä on myös omia nettisivuja, joita löytyy yliopistojen ja korkeakoulujen alta, josta voi kurkkia mitä sillä koulutuksella nyt käytännössä tutkitaan. Mutta koulutuspaikan sisälläkin on suhteellisen helppo vielä erikoistua kokeilemalla eri kursseja ja valitsemalla niitä kiinnostavampia. Myös oppilaitosten välillä voi osittain tehdä yhteistyötä eli siis esim. kemian opiskelija lukea sitä yliopistossa ja käydä joitain kursseja Teknillisellä puolella.

    Vastaa

    ×

    Ostoskori