• You are currently viewing Suoritatko, sillä pelkäät ettet muuten ole riittävä?

    Suoritatko, sillä pelkäät ettet muuten ole riittävä?

    Jatkuvasti liikkeellä. Päässä pyörii jo seuraavat asiat, jotka tulisi hoitaa. Tauot unohtuvat ja rentoutumisen ajasta ei ole tietoakaan. Voisiko kyseessä sittenkin olla alitajuinen uskomus siitä, että tekemällä ansaitsemme arvomme ja rakastetuksi tulemisen? Suoritatko, sillä pelkäät ettet muuten ole riittävä?

    Kulttuuri, jossa arvostetaan jatkuvaa aikaansaamista – totta vai tarua?

    Itseni sekä monet muut mukaan lukien, olen usein kuullut puhuttavan huonosta omastatunnosta, joka tulee kun ei tee mitään. Kun on vain ”tyhjänpanttina” tai kun vain ”lorvailee”. Saati jos uskaltaa mainita ottavansa omaa aikaa.

    Jos on tottunut jatkuvasti tekemään enemmän ja paremmin sekä olemalla valmiina ottamaan lisää tehtäviä ja olla kaikkia muita varten – voi ”tyhjänpanttina” oleminen tuntua epämukavalta – niin hurjalta kuin se kuulostaakin. Samaan aikaan olemme voineet uskotella itsellemme, ettei oman ajan ottaminen ole mahdollista, sillä olemme täyttäneet päivämme kaikella mahdollisella – myös asioilla, jotka eivät olisi oleellisia, mutta kun olemme ne kuitenkin luvanneet hoitaa.

    Muutama vuosi sitten sain tästä itseni kiinni.

    Huomasin olevani aina kaikkia muita varten paitsi itseäni. Koin epämukavuutta, jos tyhjää aikaa jäikin vain itselleni ja sen vuoksi olikin parempi uskotella kuinka kiireinen olen ja täyttää aikataulut erilaisilla asioilla.

    Kaikki täysin tiedostamattani.

    Lue myös: Omat tarpeet ja tunteet unohdettuina? 5 vinkkiä tasapainoon

    Suoritinko, jotta voisin kokea olevani riittävä?

    Meillä jokaisella on tarve saada tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Olla riittävä. Ja itse tiedostamattani ajattelin tämän tapahtuvan sen kautta, että olin aina muille avuksi. Vaikka sitten oman jaksamisen kustannuksella.

    Asiat alkoivat kuitenkin muuttua, kun aloin tulla omasta käytöksestäni tietoiseksi. Kysymys ”mitä sinä Ida itse haluat?” herätti ajattelemaan ja laittamaan asioita oikeaan järjestykseen.

    Pian ”tyhjänpanttina” oleminen muuttuikin ajaksi, josta iloitsin ja nautin. Myös pitkään jatkunut tunteiden tukahduttaminen kiireen alle tuli näkyväksi ja huomasin, miten itseasiassa tällä kiireellä ja jatkuvalla tekemisellä olinkin mennyt karkuun tunnetta siitä, miten kovasti kaipasin tulevani hyväksytyksi – jatkuvan kiireen sitä kuitenkaan oikeasti täyttämättä.

    Nykyään olen hyvin kiitollinen siitä, että päätin alkaa huomioimaan omia toimintamalleja niiden tuodessa väsymystä ja tyytymättömyyttä. Aloin hyväksymään itse itseni ja löytämään asioita, jotka minua kiinnostivat. Ymmärsin, miten oma hyvinvointini ja jaksamiseni vaikuttaa ympärillä oleviin läheisiin. Kuinka paljon mukavampaa onkaan auttaa muita, kun itse voi myös hyvin ja on voimissaan. Kun voi kokea olevansa riittävä, vaikka ei tekisi yhtään mitään.

    Koetko huonoa omaatuntoa, jos otat hetken tekemättä mitään?

    Tiedämme, kuinka lasten olisi tärkeää oppia sietämään tylsyyttä. Parhaimmillaan tylsyys on luovuuden synnyinsija ja mahdollisuus aistien rauhoittamiselle ja palautumiselle. Siedätkö sinä äiti tyhjää tilaa, omaa aikaa – niin hullulta kuin se saattaakin kuulostaa?

    Haluan muistuttaa sinua, että sinutkin on tarkoitettu voimaan hyvin. Muista siis delegointi. Muista, että voit tehdä huonommin. Muista että voit jättää kokonaan tekemättä. Muista, että voit tehdä harvemmin, toisessa kohtaa päivää. 

    Mikäli kaipaat selkeitä, kestäviä ja konkreettisia oppeja siitä, kuinka äitinä huolehtia myös omasta hyvinvoinnista ja tarpeista kiireisen arjen keskellä, muuta elämää tai vastuita laiminlyömättä – rakensimme me juuri tätä varten kurssin. Lisää tietoa löydät täältä: www.aidinvuoro.com

    Tässä Marian kokemus meidän kanssa työskentelystä:

    ”Opin näkemään miten olin estänyt itseäni pitämästä huolta omista tarpeistani ja hyvinvoinnistani mm. olemalla todella vaativa itseäni kohtaan. Tämä oli minulle ennenkaikkea itseni hyväksymisen ja arvostamisen oppimatka, joka on tuonut mukanaan paljon enemmän hyvää kuin olisin ikinä osannut kuvitella. ” — Maria, 42v.

    Olet sydämellisesti tervetullut mukaan kurssille!

    Kauniita syyspäiviä toivottaen,

    Ida Nevalainen, Äidin vuoro

    Vastaa