• You are currently viewing Miten saan teinin puhumaan tunteistaan? Lue nämä vinkit!

    Miten saan teinin puhumaan tunteistaan? Lue nämä vinkit!

    Oletko teini-ikäisen nuoren äiti ja haluaisit päästä kiinni hänen tunteistaan ja sisäisestä maailmastaan, mutta teini ei puhu mitään? Älä huoli, se on täysin normaalia, mutta onneksi avuksi on erilaisia työkaluja. Miten saan teinin puhumaan tunteistaan? Lue nämä vinkit!

    ”Kysyn, mutta vastaukseksi saan aina vain epämääräistä örinää. Ehdotan, mutta mikään ei kiinnosta. Kysyn lisää, ja hän suuttuu. Menetän omat hermoni, sillä en kestä tuollaista jatkuvaa niskoittelua vanhempaa kohtaan. ”

    Tämä voi olla monelle meistä hyvinkin tuttu, mutta mieltä rasittava tapahtumaketju. Kuitenkin sen takana on vanhemman hyvä halu auttaa ja saada selville nuoren ajatuksia ja tunteita, mutta miten onnistua siinä?

    Mitä teini-ikäisen sisäisessä maailmassa oikein tapahtuu?

    Teini-ikä on elämän erikoista aikaa, jonka me jokainen olemme eläneet läpi. Se on aikaa, kun itsestään suuremman vastuun ottaminen astuu pikkuhiljaa peliin. Aikaa, jolloin tunteiden vaihtelu voi hermostuttaa itse kokijaansakin. Aikaa, kun sisäisesti sekä myös fyysisesti tapahtuu paljon muutoksia ja samalla muun muassa omat tulevaisuuden suunnitelmat pitäisi olla käsillä.

    Aika paljon yhteen ajanjaksoon, eikö vain?

    Ihmisen tunnesäätelykeskus aivoissa kehittyy noin 25-vuotiaaksi asti. Ajatus nuoren kanssa tunteista puhumisesta saattaa tuntua hyvältä, mutta samalla on tärkeää muistaa, miten omienkin tunteiden sanallistaminen voi olla joskus hyvinkin vaikeaa, sen vaatiessa jo kehittyneitä tunnetaitoja meiltä aikuisiltakin.

    Tunnekuohut ovat tyypillisiä teini-iässä, eikä vanhempana niiden vastaanottaminen ole aina helppoa. On kuitenkin huomioitava, että nuoren käyttätyminen tunnekuohujen aikaan ei useinkaan ole tahallista, vaan kertoo tunnetaitojen harjoittelemisen tarpeellisuudesta. Itse tunteet eivät ole pahoja, mutta taito niiden käsittelyyn on tarpeellista.

    Miten opetamme tunnetaidoista, jos niiden puutteesta rangaistaan?

    Vanhemman kärsivällisyys ja myötätunto? Kyllä. Nyt sitä tarvitaan!

    Lue myös: 6 ohjetta murrosikäisen vanhemmalle: Näin saat teinin puhumaan sinulle asioistaan

    Näin autat nuorta käsittelemään tunteitaan

    Tunteiden käsittelyyn ja esimerkiksi nuoren sisäiseen maailmaan kiinni pääsemiseksi ei ole olemassa nopeita taikatemppuja, vaan avainsanoina toimivat luottamus sekä vanhemman oma mallintaminen ja tuki. Jokainen nuori on oma uniikki yksilönsä ja se on tärkeää ottaa huomioon myös tässäkin asiassa. Yksi asia sopii toiselle ja toinen taas toiselle.

    Olen kasannut muutamia vinkkejä, joita on hyvä ottaa huomioon nuoren tunnetaitojen tukemisessa:

    1.Oma malli ja tunteiden sanoittaminen

    Lapsi ja nuori oppii tunnetaitoja vuorovaikutuksessa ympärillään olevien ihmisten kanssa. Vanhemman malli tunteiden kanssa on erityisen tärkeä: sanoittaminen kotona siitä, että jokainen tunne on hyväksytty, tärkeä ja osa elämää sekä malli vaikeimpienkin tunteiden käsittelystä ja niiden sanoittamisesta. Jotta nuori voi oppia sanallistamaan omia tunteitaan, on tärkeää, että hän kuulee sitä ympärillään.

    Kun vanhemmalla itsellään on hyvä suhde omiin tunteisiin, on nuoren tunnekuohuissa helpompi olla tukena. Miten suhtaudumme nuoren tunnekuohuihin ja miten olemme niissä apuna? Tunnepurkauksen keskellä järkipuheella ei usein ole väliä, mutta erityisesti purkauksen jälkeen on tärkeää käydä yhdessä asiaa läpi ja keskustellen miettiä keinoja, joilla isoja tunteita voisi jatkossa purkaa: tyynyn hakkaaminen, sanomalehtien repiminen tai esimerkiksi ulos meneminen pelaamaan lätkää. Monesti tunne tarvitsee kehollisen purkamisen ennen sen käsittelyä sanallisesti.

    Vanhemman omat tunnetaidot auttavat pysymään rauhallisena ”turvasatamana”, kun nuori käy isoja tunteita läpi.

     

    2.Luottamus, yhteinen aika ja avoin keskusteluyhteys

    Jokainen äiti haluaa viestittää lapselleen tunteen siitä, että kotona voi puhua mistä vain asiasta. Nuori voi kokea olevansa yksin maailmaa vastaan: kukaan ei ymmärrä ja vielä vähemmän omat vanhemmat. Kuitenkin vanhemman osoittama kiinnostus nuorta kohtaan on tärkeää, vaikka ei koskaan saisikaan mitään vastakaikua nuorelta takaisin.

    Luottamusta ja avointa keskusteluyhteyttä rakennetaan yhteisessä ajassa. Mikäli kysyessäsi teiniltä, mitä voisitte tehdä yhdessä ja saadessasi vastaukseksi aina saman ”en tiedä”, voit kokeilla samaa näin: Laita hänelle viestillä päivä jolloin ehdottaisit, että tekisitte yhdessä jotain. Ehdota, että hän miettii mitä yhteinen tekeminen voisi olla ja pyydä lähettämään ehdotus viestillä. Näin hän saa rauhassa aikaa miettiä, ja vaikka vastausta ei koskaan tulisikaan, olet välittänyt halusi viettää yhteistä aikaa. Myöhemmin voit kokeilla taas uudestaan.

    Halutessamme rakentaa yhteyttä teinin kanssa, on tärkeää miettiä miten reagoimme hänen viestittämiin asioihin. Esimerkki: Nuori kertoo varastaneensa kaupasta ja tietää tehneensä virheen. Rangaistaanko nuorta teosta äänekkäästi vai autetaanko selvittämään asia samalla kertoen, että teko on ollut väärä ja siitä tulee nyt kantaa vastuu?  Kummassa tilanteessa on todennäköisempää, että nuori uskaltautuu jatkossakin kertomaan tekemistään virheistä?

    Luottamuksellinen yhteys on avain sille, että nuori voi ruveta keskustelemaan vaikeistakin asioista tai tunteista.

     

    3. Erilaiset työkalut ja niiden kokeileminen

    Tunteiden sanallistaminen pyytää kehittyneitä tunnetaitoja, ja sen vuoksi niiden käsittelyyn voi hyödyntää myös ei-sanallisia keinoja. Yksi keino on kirjoittaminen. Kannusta omaa nuorta omien ajatusten kirjoittamisen pariin ja halutessanne voitte kokeilla esimerkiksi humoristista kirjeenvaihtoa sinun aloittaessasi sen.

    Voit myös pyytää nuorta täyttämään ”Minun käyttöohjeeni” -harjoituksen, jossa kysyt miten teini toivoisi sinun suhtautuvan hänen ollessaan esimerkiksi vihainen tai allapäin. Keneltä hän silloin toivoisi saavansa tukea ja millä tavoin?

    Nuoren kanssa keskustelussa voi olla hyvä välttää vaikeaa kysymystä ”miksi” ja korvata se kysymyksillä: mitä, milloin, kuka, missä, kenen, mikä ja miten. Koskaan ei voi liikaa tarkistaa: ”Ymmärsinkö oikein, että..?” tai ”Mitä täsmälleen tarkoitit sanoessasi…?”.

    Joskus on myös todettava, että vanhempi on liian läheinen keskustelemaan nuoren mielessä olevista asioista. Tällöin voidaan kääntyä esimerkiksi koulukuraattorin pariin, mikäli nuorella on selkeästi hänen mieltään painavia asioita.

    Kaikista tärkeintä on kuitenkin teinille rakkauden ja hyväksynnän osoittaminen, vaikka hän eläisi aikaa, jolloin mikään ei  kiinnosta. Kun perusta on hyvä, voi luottaa siihen, että nuori tietää kenen puoleen saa aina kääntyä, vaikka mitä tapahtuisi.

    Maltti on valttia

    Mikä tärkeämpää, kuin vanhemman omat tunnetaidot ja jaksaminen. Tähän olemme kasanneet tueksi myös kurssin, jonka aikana äidin tunteille ja tarpeille luodaan tilaa, jotta hän voisi olla oman nuorensa tukena nuoren sitä tarvitessaan. Lue lisää täältä: Äidin vuoro -verkkokurssi. 

    Lempeyttä ja kestävää pinnaa!

    – Ida Nevalainen / Äidin vuoro –

    PS. Tiesitkö, että nuoren aivot ovat hyvin kokemus- ja dopamiinihaluiset? Nuoren saadessa idean jostakin asiasta, on ensimmäinen ajatus usein se, mitä hauskaa teko voisi saada aikaan. Tällöin usein ajatukset teon mahdollisesta vahingollisuudesta ja ikävistä seurauksista jäävät taka-alalle ja nuorelta jälkikäteen kysyttäessä miksi hän näin päätti tehdä, on vastaus usein: ”en osaa sanoa” tai ”ajattelin, että siitä…”. Miten ohjata nuorta kokemusten äärelle järkevien akvititeettien kautta – on hyvä kysymys pohdittavaksi.

    Vastaa