• You are currently viewing Lapsen ja nuoren tunnetaidot haltuun – tiesitkö tätä?

    Lapsen ja nuoren tunnetaidot haltuun – tiesitkö tätä?

    Itkua ja iloa. Turhan pienistä asioista kuohuntaa. Leikkiä, välillä raivoa. Miksi reagoit noin – eihän mitään edes tapahtunut? Mikäli talossasi asuu lapsia ja nuoria, voi yllämainitut kuvaavat lauseet olla hyvinkin tuttuja. Miten käsitellä tunteiden moninaista kirjoa? Lapsen ja nuoren tunnetaidot haltuun – tiesitkö tätä?

    Tunnetaidot haltuun – mitä tunteet ovat?

    Tunteet ovat jokapäiväisiä vierailijoita, eikä kenelläkään ole olemassa nappia, josta painaa ne pois päältä. Tämän vuoksi yksi tärkein taito, mikä meillä voi elämässä olla, on taito käsitellä omia tunteita. Lapset ovat tunnettuja siitä, kuinka esimerkiksi pettymys saa heidät kiemurtelemaan maassa, kun samalla suru ottaa koko kehon valtaansa.

    Tunteiden asuinsija on kehossa ja se on syy sille, miksi toiset tunteet ovat mukavampia kuin toiset. On kuitenkin tärkeää muistaa, että tunteen päämäärä ei ole koskaan negatiivinen, vaikka se tuntuisi kuinka ikävältä tahansa. Jokainen tunne on tärkeä ja ymmärrämme sen, kun opimme tunnistamaan tunteen välittämää viestiä.

    Miten sinun tunteisiin reagointiin lapsuudessasi? 

    Käsittelemättömät tunteet jäävät asustamaan kehoon ja tarpeeksi kauan siellä paisuessaan tulevat näkyville kehon ja mielen kireytenä tai jopa fyysisinä sairauksina. Lasten ja nuorten tunnetaitojen tukeminen pyytää meiltä aikuisilta myös omien tunteiden käsittelyä, jotta voimme olla se turvallinen aikuinen, joka kestää tunteiden moninaisen kirjon ja toimii kanssasäätelijänä, lapsen ja nuoren vielä harjoitellessa näitä taitoja.

    Tiesitkö tätä nuoresi aivoista?

    Miksi nuori ei osaa säädellä tunteitaan vaan ne tulevat kuin ryöppynä pintaan? Yksi merkittävä tekijä on tieto siitä, että aivojen tunnesäätelykeskus eli etuotsalohko kehittyy noin 25-vuotiaaseen saakka. Nuoruuden muutoksista näkyvimpiä ovat yleensä äänen madaltuminen tai kasvupyrähdys – kuitenkin suurin muutos tapahtuu aivoissa.

    Puhelimen viestiin vastaamisen lykkääminen, houkuttelevista asioista kieltäytyminen tai esimerkiksi suuttumuksen hillitseminen vaativat kaikki toimivia etuotsalohkoja. Tiedetään myös, että nuoren mantelitumake (perustunteiden toiminta) aktivoituu voimakkaammin, kuin lasten tai aikuisten, mikä selittää ainakin jonkin verran sitä, miksi nuoren tunne-elämä voi olla hyvinkin voimakkaasti vaihtelevaa ja miksi heidän tunnereaktiot voivat aikuisesta tuntua joskus täysin kohtuuttoman voimakkailta.

    Tunnetaidot opitaan toistojen kautta. Uudet taidot tarvitsevat uusia hermoyhteyksiä ja ne vahvistuvat vain niiden käyttämisen myötä – mitä vankempi hermoyhteys, sitä varmemmin taito on otettavissa käyttöön arjen tilanteissa. Kysymys kuuluukin: kannustammeko tunteiden näyttämiselle ja tunnetaitojen harjoittelemiselle? 

    Lapsen ja nuoren tunnetaidot haltuun

    Tavalla, jolla kohtaamme lapsen tai nuoren, voimme joko voimistaa tai helpottaa päällä olevaa tunnereaktiota. Tunnetaidot opitaan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja avainsanoina toimivat tunteen tunnistaminen, sen sietäminen, sääteleminen, käsitteleminen ja ilmaiseminen. Tunnetaitojen tukemisen tapoja on monenlaisia, mutta yksi suurin niistä on vanhemman oma suhde itseen ja mallin antaminen. Miten kohtaan omat tunteeni? Miten kohtaan lapseni ja nuoreni tunteet? Miten toimin ristiriitatilanteissa ja suhteessa muihin ihmisiin? 

    Kun vanhempi itse on kohdannut tunteitaan, hänellä on ymmärrys ja kyky toimia nuoren tunnetilanteissa tunnetaitoja vahvistavasti, ohjaten rakentavaan tunteiden kohtaamiseen ja käsittelyyn. Joskus helpommin sanottu, kuin tehty – mutta harjoittelemisen arvoista, koko perheen hyvinvoinnin kannalta. Tunteiden tunteminen tarvitsee turvallisen sylin tuntea, toiminko tunnetta voimistaen vai helpottaen? Millainen on äänensävyni ja elekieleni lapsen ja nuoren tunnekokemuksen äärellä?

    Mitä sinä haluaisit oppia lasten ja nuorten tunnetaitojen tukemiseen liittyen? Kerro se meille!

     

    Kommentit

    1. Vuosimalli-76

      Meillä ei hyväksytty kielteisiä tunteita. Jos itkin pienenä, minut laitettiin yksin omaan huoneeseen, pois sai tulla, kun oli “rauhoittunut”. Kiihtyessä ei saanut “huutaa”, kun korotin ääntä.
      Ihmekös, että en tunnista, jos olen vihainen. Vanhempien hautajaisissa en itkenyt tippakaan. Se ei tarkoita, että en surrut, mutta muiden edessä en näytä ns. negatiivisia tunteita.

    Vastaa