Minusta tuntuu, että erityislapseni ei saa tarvittavaa tukea koulussa. Olenko ainut?
Minulla on yksi erityislapsi, hänellä on ADHD (tarkkaavaisuushäiriö). Käytössä ei ole lääkettä, lääkettä on kuitenkin kokeiltu. Lääke auttoi tarkkaavaisuuteen, mutta toisista syistä se ei jäänyt kuitenkaan käyttöön.
ojan kanssa tukea on tavalla tai toisella saatu jo siitä asti kun poika oli ihan taapero. Lapsen erityisyyden huomasimme hänen ollessa 1 vuotta.
Tukea on siis periaatteessa saatu, mutta ei sitten kuitenkaan
Pojalla oli maailman paras opettaja ala-asteen ensimmäiset luokat, olen siitä äärimmäisen kiitollinen vielä tänäkin päivänä. Tämän opettajan ammattitaidon, aidon halun auttaa ja poikani sekä opettajan onnistuneen henkilökemian vuoksi pojan koulu lähti aikanaan hyvin liikkeelle.
Sen jälkeen ei enää.
Pojan tehostettu tuki on kulkenut mukana ihan alusta asti, mutta käytännössä se on vain nimike vailla hyötyä. Tehostettu tuki on tuonut meille muutaman (mielestäni aika turhanpäivisen) palaverin lisää vuodessa oman opettajan ja erityisopettaja kanssa, mutta siinä kaikki. Mitään muuta tukea ei ole oikeastaan lapsi koulussa saanut.
Mitä isommaksi poika kasvoi, sen huonommaksi muuttui tukikin, vaikka sitä hän olisi tarvinnut koko ajan enemmän.
Millaista tukea olisimme kaivanneet?
Millaista tukea olisimme sitten kaivanneet?
Ainakin sellaista oikeaa pysähtymistä lapsen ongelmien äärelle. Erilaisia tukitoimia tunneille, ymmärtämistä ja kuria. Vaikka tehostettu tuki on, siitä ei tiedä juuri kukaan opettaja. Aivan älytöntä.
Myöhemmin alkoi tulemaan erilaisia ongelmia jotka olisi pitänyt ehdottomasti hoitaa koulun puolelta erilailla.
Esimerkiksi yksi opettaja ei kertonut yli puoleen vuoteen meille vanhemmille, että lapsi oli jättänyt läksyt tekemättä koko sen ajan. Tämä selvisi meille super surkean todistusnumeron myötä, kun ihmettelimme miksi numero ei mennyt lähellekään linjassa koenumeroiden kanssa. Opettaja ei pojan erityisyydestä huolimatta ottanut vanhempiin yhteyttä vaikka poika ei tehnyt läksyjä eikä oppinut. Ihmettelin tätä toimintaa rehtorille asti, joka pesi kätensä koko jutusta kehumalla kuinka hyvä opettaja on kyseessä.
Toinen on erityislapsille suunnatut erilaiset tavat suorittaa kokeita. Nämä kaikki on pitänyt selvittää itse, kukaan koulussa ei ole niistä vinkannut. Esimerkiksi se, että oppilaalla on oikeus tehdä koe sanallisesti tai että kun hakee peruskoulusta eteenpäin niin erityisoppilas voi hakea eri väylää? Minusta tuntuu, että meiltä on pimitetty ihan kauheasti kaikkea tarvittavaa tietoa. Osa tiedoista tuli meille aivan liian myöhään, juuri näitä olisi jonkun pitänyt kertoa vanhemmille pitkin matkaa.
Jatkuvia Wilmaviestejä
Olisimme ehkä kaivanneet myös pientä helpotusta Wilmaviesteihin. Erityislapsen vanhemman on aika raskasta avata päivittäin Wilma mikä on täynnä negatiivisia merkintöjä, ihan joka päivä! Usein opettajilta jotka eivät edes tiedä pojan erityisyydestä mitään (esimerkiksi välitunnilta). Jatkuvat negatiiviset Wilmaviestit ovat vaikuttaneet todella negatiivisesti meidän vanhempien ja pojan väleihin.
En tarkoita etteikö esimerkiksi huonosta käytöksestä tulisi laittaa viestiä kotiin, mutta ”lapsi on levoton” ja ”terotti kynää usein tunnilla” ovat aivan älyttömiä viestejä erityislapsen perheille.
Saako muut erityislapset tarvittavaa tukea koulumaailmassa?
Olen miettinyt tämän oman erityispoikani myötä, että kuinkahan paljon meillä on peruskoulussa erityisiä lapsia joiden tuensaanti on ihan retuperällään? Paperilla näyttää hienolta, mutta mitään oikeaa tukea koulunkäyntiin ei saa.
Ongelmia on kuulemani mukaan enemmän yläasteella missä opettajat vaihtuu, mutta tieto ei.
Kouluihin tarvittaisiin paljon enemmän avustajia tukemaan lasten opiskelua luokissa. Kaikki erityislapset eivät kuuluu erityisluokille, erityisyyksiä on niin paljon erilaisia. Joskus tavalliseen ryhmään integrointi voi olla hyvä ratkaisu MUTTA silloin apukäsiä tarvitaan luokkaan.
-Anonyymi kirjoittaja-
Sana on vapaa kirjoituksia voit lähettää meille myynti@poikienaidit.fi osoitteeseen tai tämän sivun alalaidasta.
