Poikani 15v erosi juuri tyttöystävästään. He ehtivät olla lähes vuoden yhdessä. Ongelma on se, että minä ikävöin poikani entistä tyttöystävää.
Tässä hieman taustaa:
Kyseessä oli se suuri ensirakkaus ja todella ihana pariskunta. Olivat alusta saakka todella tiivisti yhdessä ja tyttö vietti paljon aikaa kotonamme.
Tämän lähes vuoden aikana pariskunta koki paljon tohon ikävaiheeseen liittyviä asioita yhdessä ja myös muita isoja ja pieniä elämään kuuluvia kriisejä ja iloja. He puhuivat mulle tosi avoimesti iloistaan ja suruistaan ja tyttö tukeutui minuun monesti kun koki ettei omalle äidille pysty aina puhumaan. Tyttö tuli siis minullekin hyvin läheiseksi.
Ikävöin tyttöystävää
Pari kuukautta sitten kuvioon ilmaantui toinen poika, ensin hän oli molemmille kaveri mutta sitten kävi ilmi että yhteinen kaveri olikin vain iskenyt silmänsä poikani tyttöystävään. Tästä tietysti tuli monenlaisia ongelmia ja luottamuspula joka sitten lopulta johti eroon.
Ongelma nyt on se että minä äitinä en meinaa päästä tästä yli. Itkeä tihrustan nyt toista päivää nuorten menetetyn rakkauden puolesta.
Mikä avuksi?
Sana on vapaa kirjoituksia voit lähettää osoitteeseen jonna@poikienaidit.fi tai sarianna@poikienaidit.fi Julkaisemme kirjoituksesi nimettömänä ja jaamme sen Poikien Äidit somekanaviin keskustelua herättämään.
