Yksi yleinen harhaluulo on, että uimataidon opettaminen vaatisi erityisiä olosuhteita tai kalliita kursseja. Todellisuudessa uimataito ei vaadi rahaa, lapsen ei tarvitse osata hienoja uimatekniikoita, vaan tärkeintä on, että hän pysyy pinnalla ja liikkuu vedessä.
Monet suomalaiset asuvat vesistöjen äärellä tai ainakin kesäisin liikkuvat järvien ja rantojen tuntumassa. Uimahalliin pääsee edullisesti ja tuen piirissä olevat voivat saada sinne ilmaiset liput. Monien kuntien kirjastot tarjoavat myös mahdollisuutta lainata uimalippuja uimahalliin.
Mahdollisuudet uimaan oppimisille on siis koko ajan käsissämme, mutta meidän vanhempien vastuulla on tarttua niihin.
Vanhempien on huolehdittava turvallinen veden äärellä oleilu ja mahdollistaa lapselle veteen tutustuminen ja uimaan oppiminen. Kellukkeet, matalat rannat ja jatkuva valvonta ovat tärkeitä! Mutta oppiminen itsessään voi tapahtua missä tahansa, missä on vettä ja rauhaa harjoittelulle.
Harjoittelu koulussa on vain plussaa
Suomessa uimataito on perinteisesti nähty osana kouluopetusta ja yhteiskunnan vastuuta.
Monissa kunnissa järjestetään uimaopetusta koulupäivien aikana, ja koulujen kautta lapset tutustuvat uima-altaisiin ja veteen. Uimaan voi kuitenkin oppia jo hyvissä ajoin ennen koulua.
Jokainen vanhempi voi ottaa aktiivisen roolin ja tukea lapsensa uimataidon kehitystä, aivan tavallisin, arkisin keinoin. Uimataito on tärkeä taito ja sen kehittymiselle kannattaa antaa tilaa mahdollisimman aikaisin.
Uimataito alkaa vedessä olemisen ilosta
Uimataito ei synny kertarysäyksellä, vaan se rakentuu vähitellen tutustumisesta veteen. Osa lapsista pelkää vettä, varsinkin jos vesi on vierasta. Siksi tärkein tehtävä vanhemmalla ei olekaan opettaa heti tekniikkaa tai suorituksia, vaan tarjota lapselle myönteisiä kokemuksia vedessä.
Tämä voi tarkoittaa kesäpäivää rannalla, leikkiä matalassa vedessä, kastelukannulla tehtyjä ”sateita” tai vanhemman syliä, jossa lapsi voi kokeilla kellumista turvallisesti. Näitä hetkiä ei tarvitse varata koulun lukujärjestyksestä, vaan ne voivat olla osa perheen omaa kesätekemistä tai vaikka viikonlopun kylpyläreissua.
Viileää vettä karsastavalle lapselle voi ostaa pienen pumpattavan altaan pihaan ja antaa erilaisia leikkivälineitä veteen leikittäväksi. Tai suunnata uimarannoille loppukesästä kun vedet ovat jo hieman lämpimämpiä.
Lue myös: Uimakoulu missä oppii ja on lämmintä vettä
Vanhemmat esikuvina ja tukijoina
Lapsi oppii esimerkin kautta. Jos vanhempi suhtautuu veteen rennosti ja iloisesti, uskaltautuu itse uimaan ja kannustaa lempeästi, lapsi kokee veden luonnollisena ympäristönä. Uimataidon opettamisessa ei tarvita välttämättä ammattilaista, jo pelkkä säännöllinen leikkiminen vedessä tekee ihmeitä. Lapsi oppii hallitsemaan kehoaan vedessä, kellumaan ja saa itseluottamusta, varsinainen uiminen alkaa kehittyä pikkuhuljaa kuin itsestään.
Koulun tarjoama uimaopetus on vain plussaa! Se voi täydentää oppimista, mutta sen ei pitäisi olla ainoa paikka, jossa lapsi oppii uimaan. Todellinen taito syntyy toistosta, luottamuksesta ja omasta tahdosta. Näitä ei voi aikatauluttaa koulupäivään, mutta niitä voi rakentaa arjessa jokaisessa pulahduksessa, jokaisessa kannustavassa katseessa, jokaisessa leikkituokiossa vedessä.
Toki on olemassa erityisiä lapsia, jotka ovat niin arkoja, tai viileää vettä aristavia, että uimaan opetteleminen itsenäisesti on haastavampaa. Mutta sitähän ei tiedä, ennen kun antaa lapselle mahdollisuuden.
Vanhempien ei tarvitse odottaa, että koulu tai kunta ratkaisee kaiken. Uimataito on elintärkeä kansalaistaito, mutta se on myös yksi niistä asioista, joiden opettamisessa perheen oma rooli on korvaamaton.
-Poikien Äidit toimitus-
