Esikoulua ei kiinnosta, vaikka lapsi oireilee!

Tämän takia toki keskittyminen lapseen on ollut vähäisempää kun iltaisin lähinnä lepään ja pitkään oksensin monta kertaa päivässä, nyt yhä välillä. Lapsen isän luona on yhä sama rajattomuuden ongelma kuin ennen, ja lapsi on aina sieltä tullessaan ylikierroksilla ja on paljon vaikeampi aina sen jälkeen päästä kiinni meidän sääntöihin ja rytmiin.

Olen pakottanut itseni hyväksymään sen, koska se on ollut lopulta ainoa ohje myös ulkopuolelta etten voi vaikuttaa isän tapoihin eikä kukaan muukaan voi. Koen, että lapselleni esim. rytmi on tärkeä asia.

Soitin tuon puremistapauksen jälkeen esikouluun. Sanoma oli että turhaan soittelet ja opettaja sanoi että hänellä on kiire, ei ehdi puhua. Sanoin että voidaanko puhua toisena hetkenä. Hän sanoi että jos tarvitsen tukea, perheneuvola on oikea paikka.

Olin jo perheneuvolaan ollut yhteydessä. Perheneuvolassa sain jo puhelun aikana tukea, mutta hekin sanoivat että esikoulun kanssa yhdessä pitäisi nyt lähteä tätä selvittämään.

Olen kaiken kaikkiaan ihan helkkarin pettynyt esikouluun. Olen saanut aiemmin päiväkodista tosi paljon tukea. On voinut avoimesti jutella lapsen kuulumisia ja lapsen päivästä. Nyt ei aikaa ole ikinä ja viesti on ollut se, että huolehtia ei tarvitse mutta kuitenkin lapsesta kerrotaan asioita tosi negatiiviseen sävyyn ja ei silti haluta selvittää asioita kunnolla kun sitä pyydän.

Tuntuu että heitä ei kiinnosta, ei vaan ole aikaa ilmeisesti. Lapseni on kehittynyt ikätasoisesti, on sosiaalinen ja hänellä on paljon kavereita. Nämä jutut on lähteneet käyntiin päiväkodissa nyt ekan kerran tänä syksynä. Nyt esikoulussa on joku tarrataulu käytössä tueksi. Esikoulun opettaja tuntuu tosi etäiseltä. Erityisopettaja (koko ryhmän) kävi keskustelussa läpi vain jatkuvasti jotain testien tuloksia ja Gaussin käyrää että mihin lapseni sijoittuu muihin verrattuna. Mikä tuntui ihan hemmetin epäolennaiselta.

Tuleva koulu jännittää

Lapsi menee elokuussa kouluun. Stressaan sitä ihan älyttömästi. Mitä jos tämä hänen käytös ei lopu vaikka tekisin kaikkeni ja mitä jos tuo eskarissa vastaan tullut välinpitämättömyys jatkuu koulussa. Pitääkö minun lähteä taistelemaan tukea lapselle ja vaatimaan että eskarissa tilanteita valvotaan herkemmin ja lastani ohjataan pois tästä käytöksestä?

Minusta tuntuu että pojat leikkii siellä muutenkin keskenään valvomatta ja myös oma lapseni kertoo paljonkin tapauksista joissa häntä on lyöty ym. eikä niistä tule tietoa minulle kuin häneltä itseltään. Viimeksi viime viikolla oli naarmu poskessa ja kertoi että joku kaveri oli kepillä heittänyt, kun lapseni oli jalkapallossa tehnyt maalin. En tietysti tiedä mitä oli sattunut ja eniten olen silti huolissaan oman lapseni käytöksestä kuin muusta.

Miten edetä tästä? Miten apua pojalleni?