• Esikoulua ei kiinnosta, vaikka lapsi oireilee!

    Esikoulua ei kiinnosta, vaikka lapsi oireilee!

    Mitäs sitten jos esikoulua ei kiinnosta?
    Poikien Äideissä on paljon keskustelua kiusaamisesta ja väkivaltatilanteista lasten välillä päiväkodissa, eskarissa ja koulussa. Asia on noussut ahdistamaan itseäni todella paljon.
    Olen kyllä jo hakenut apua tilanteeseemme perheneuvolasta, mutta sinne on jonoa, ja tuntuu, että jään tällä hetkellä yksin asian kanssa.
    Lapsellani on pienestä asti ollut kausia että on ollut taipumusta toisten satuttamiseen. Tai en tiedä millä termein tästä tulisi puhua mutta silti. 2-3 v tätä ilmeni niin että puistoissa tai muualla saattoi tönäistä tai muksaista toista lasta. 
    Tämä oli rankka vaihe, josta päästiin johdonmukaisuudella ja selvillä rajoilla sekä keskustelulla ja toistolla.

    Ero ja lastensuojeluilmoitus

    Olemme lapsen isän kanssa eronneet ja meillä on ollut tosi vaikeaa kasvatuserojen takia. Isän filosofia on, että lapsi kuuluu kasvattaa ilman sääntöjä. Siellä ei ole myöskään juurikaan rytmiä ja isän mielestä lapsi saa itse päättää mm. milloin ja mitä syö. Lapsi käy siellä vain joka toinen viikonloppu.
    Olemme käyneet useaan kertaan perheneuvolassa isän kanssa mutta isän tavat eivät ole muuttuneet. Isästä teki neuvola myös lastensuojeluilmoituksen kun lapsi oli 2-3 v koska lapsi puhui pariin kertaan että isä lyö. Jälkiä ei ollut ja lapsi myöhemmin pyörsi puheensa ja asia jäi siihen.
    Myöhemmin ei ole tällaista puhunut. Nyt sitten n. 2 v sitten kun muutimme uuden poikaystäväni luo toiseen kaupunkiin, lapsi alkoi oireilla lyömällä minua. Toisiin lapsiin se ei enää 2-3 v jälkeen kohdistunut.
    Lapsi oli 4-5 v kun tämä minun lyöminen tapahtui. Tässä välillä kaikki sujui hyvin. Uuden mieheni kanssa lapsi on tullut aina hyvin toimeen, toki uusi tilanne lapselle ja tottumista on ollut puolin toisin ja tottumista uuteen aikuiseen ja tämän tapoihin. Tämä oli itselleni tosi raskas vaihe, mutta siitäkin päästiin muutamassa kuukaudessa.
    esikoulua ei kiinnosta

    Eskarissa pojan käytös huononi

    Päiväkodissa ei ilmentynyt mitään hälyttävää tai muiden satuttamista. Päiväkodista palaute lapsesta tähän asti oli aina pääosin hyvää, mistään ei ole oltu huolissaan.
    Nyt viime kesänä muutimme taas, nyt nykyisen mieheni kanssa saman kaupungin sisällä. Lisäksi olen nyt raskaana. Lapsi aloitti eskarin elokuussa. Syksy on ollut haastava eskariuhman takia, mutta selvitty on ihan hyvin.
    Lokakuussa tilanne alkoi pahentua. Jonkun lapsen äiti oli soittanut eskariin että hänen lapsi oli kotona kertonut minun lapseni ottaneen häntä kurkusta kiinni, sylkäisseen ja potkaisseen. Kukaan ei ollut nähnyt tätä.
    Minulle kerrottiin tästä vasta muutamia viikkoja tapauksen jälkeen. Minulle ei kerrottu kuka lapsi oli kyseessä. Sanottiin vain että asia on käsitelty. Olin tietysti järkyttynyt ja puhuttiin lapsen kanssa tästä kotona useaan kertaan. Lapsi ei tuntunut muistavan tapausta, mutta en voi tietää muistiko vai peittelikö vain, koska en voinut edes kertoa kuka lapsi oli kyseessä ja milloin tämä olisi tapahtunut.
    Sitten oli eskarin keskustelu (vastaava kuin vasu, lapsen isä oli läsnä myös) ja tuli esiin että on muitakin tapauksia ollut, lähinnä riitatilanteita, ei näin rajuja kuin tämä toisen lapsen kotona kertoma mutta kuitenkin. Myös omaan lapseeni on kohdistunut lyömistä, yhtenä päivänä oli heitetty keppi silmään jne.

    Esikoulua ei kiinnosta

    Esikoulua ei kiinnosta. Viesti oli se, että lapseni temperamentti on nopeasti tulistuva eikä aina osaa hillitä vihaansa. Jos joku ärsyttää niin herkästi tönäisee, lyö ym. Tämän kyllä tunnistan hänestä, mutta aiemmin tätä ei ikinä ole tapahtunut päiväkodissa eikä 2-3 v jälkeen kohdistunut muihin lapsiin, ja siksi olen nyt huolesta ahdistunut.
    Nyt viikko sitten sain kuulla että lapseni oli purrut toista lasta. Tämä oli ilmeisesti selvästi kiusannut ja lällättänyt tilanteessa, mutta ei se siitä silti hyväksyttävää tee. Ikinä hän ei ole purrut ketään. Minulle sanottiin taas vain että asia on käsitelty jo eskarissa. Totta kai se siltikin käytiin kotona läpi.
    Meillä on mielestäni hyvin normaalit rajat ja myös keskustelua ja tunteiden sanoittamista, läheisyyttä ja rakkautta, arkirytmi selkeä, peliajat, ikärajoja noudatetaan. Täydellinen vanhempi en ole mutta voin sanoa, että kasvatus ja välittäminen ja rajojen luominen on minulle tosi tärkeää.
    Yksinhuoltajana ei ollut todellakaan aina helppoa mutta lapsi on aina saanut huomiota ja rakkautta, ei ole jätetty yksin, on nukutettu, imetetty, valvottu, ruokittu suht terveellisesti jne. Aina olen herkästi hakenut haasteisiin apua.
    Lapsen isän kanssa haasteet on ollut uuvuttavin tekijä. Siihen kun en voi vaikuttaa lopulta mitä toisen luona tapahtuu. Varmasti minussakin on vikoja.

    Esikoulua ei kiinnosta, miksi?

    Olen menettänyt nyt yöunia tämän takia, raskaus vie myös voimia, olen kärsinyt rajusta pahoinvoinnista joka nyt rv 15 vasta alkanut hieman helpottaa.

    Tämän takia toki keskittyminen lapseen on ollut vähäisempää kun iltaisin lähinnä lepään ja pitkään oksensin monta kertaa päivässä, nyt yhä välillä. Lapsen isän luona on yhä sama rajattomuuden ongelma kuin ennen, ja lapsi on aina sieltä tullessaan ylikierroksilla ja on paljon vaikeampi aina sen jälkeen päästä kiinni meidän sääntöihin ja rytmiin.

    Olen pakottanut itseni hyväksymään sen, koska se on ollut lopulta ainoa ohje myös ulkopuolelta etten voi vaikuttaa isän tapoihin eikä kukaan muukaan voi. Koen, että lapselleni esim. rytmi on tärkeä asia.

    Soitin tuon puremistapauksen jälkeen esikouluun. Sanoma oli että turhaan soittelet ja opettaja sanoi että hänellä on kiire, ei ehdi puhua. Sanoin että voidaanko puhua toisena hetkenä. Hän sanoi että jos tarvitsen tukea, perheneuvola on oikea paikka.

    Olin jo perheneuvolaan ollut yhteydessä. Perheneuvolassa sain jo puhelun aikana tukea, mutta hekin sanoivat että esikoulun kanssa yhdessä pitäisi nyt lähteä tätä selvittämään.

    Olen kaiken kaikkiaan ihan helkkarin pettynyt esikouluun. Olen saanut aiemmin päiväkodista tosi paljon tukea. On voinut avoimesti jutella lapsen kuulumisia ja lapsen päivästä. Nyt ei aikaa ole ikinä ja viesti on ollut se, että huolehtia ei tarvitse mutta kuitenkin lapsesta kerrotaan asioita tosi negatiiviseen sävyyn ja ei silti haluta selvittää asioita kunnolla kun sitä pyydän.

    Tuntuu että heitä ei kiinnosta, ei vaan ole aikaa ilmeisesti. Lapseni on kehittynyt ikätasoisesti, on sosiaalinen ja hänellä on paljon kavereita. Nämä jutut on lähteneet käyntiin päiväkodissa nyt ekan kerran tänä syksynä. Nyt esikoulussa on joku tarrataulu käytössä tueksi. Esikoulun opettaja tuntuu tosi etäiseltä. Erityisopettaja (koko ryhmän) kävi keskustelussa läpi vain jatkuvasti jotain testien tuloksia ja Gaussin käyrää että mihin lapseni sijoittuu muihin verrattuna. Mikä tuntui ihan hemmetin epäolennaiselta.

    Tuleva koulu jännittää

    Lapsi menee elokuussa kouluun. Stressaan sitä ihan älyttömästi. Mitä jos tämä hänen käytös ei lopu vaikka tekisin kaikkeni ja mitä jos tuo eskarissa vastaan tullut välinpitämättömyys jatkuu koulussa. Pitääkö minun lähteä taistelemaan tukea lapselle ja vaatimaan että eskarissa tilanteita valvotaan herkemmin ja lastani ohjataan pois tästä käytöksestä?

    Minusta tuntuu että pojat leikkii siellä muutenkin keskenään valvomatta ja myös oma lapseni kertoo paljonkin tapauksista joissa häntä on lyöty ym. eikä niistä tule tietoa minulle kuin häneltä itseltään. Viimeksi viime viikolla oli naarmu poskessa ja kertoi että joku kaveri oli kepillä heittänyt, kun lapseni oli jalkapallossa tehnyt maalin. En tietysti tiedä mitä oli sattunut ja eniten olen silti huolissaan oman lapseni käytöksestä kuin muusta.

    Miten edetä tästä? Miten apua pojalleni?

    Kommentit

    1. Avatar
      Näin minä tein

      Ota yhteys esimieheen, siis päiväkodin johtajaan. Kerro että koet opettajan kiireiseksi. Sano että haluat puhua asiasta yhdessä, koska tilanne ei katoa maton alle heittämällä eikä lasta mitätöimällä. Pyydä neuvolasta tukea. Soita perheneuvolan linjalle, juttele. Siellä on fiksuja tyyppejä jotka auttaa.Tee vaikka ranskalaiset viivat asiasta. Että saat käsityksrn onko asia pahentunut vai samaa jatkuvasti.
      Meillä ihmereagointia eskarissa, jota en ymmärtänyt heti muuksi kuin siksi mitä inttivät. Että olisi adhd yms.. kuuntelin lopulta lasta, mitä on kaiken ”kiukuttelun” takana. Ja! Itse löysin taustalta hoitajan! Joka kiusasi lapsia!! Ja siinä syy lapseni pahoinvointiin, ylilyönteihin, ja välinpitämättämyyteen. Hänet leimattiin tyhmäksi, joten tyhmäksi heittäytyi ja hankalaksi.. okei, oma kullannuppu touhuaa kaikenlaista hölmöä ihan omastakin takaa, laitetaan se perspektiiviin ei suurennella mutta selvitetään. Ole avoin vaikka pelottaa, ota apu vastaan, mutta samalla, arvosta lasta. Itsellä opettaja lapsella sellainen, joka on nyt 1 luokalla ansainnut luoton lapselta ja on nyt turvallinen luottoihminen villille pojalle. Ei adhd vaan herkkä. Villikin on herkkä. Ja nyt kasvanut kovasti.
      Yksi tärkeä neuvo vielä; tutustukaa niihin lapsenne luokkatovereihin, ja vanhempiin. Opetelkaa selvittämään myös ilman koulua niitä ongelmia. Ei se ole helppoa, mutta se myös antaa. Lapset oppivat myös siitä että selvittävät riitojaan itse, ilman viskomisia koska jokatapauksessa asia selvitetään vanhempien avulla. Kaverisuhteet saattaa hiertää tai taustalta löytyä jotain mitä et hoksannutkaan. Isä voi olla syynä tai se voi olla vain osasyynä. Tsemppiä! Huomenna on aina uusi päivä ja uusi mahdollisuus.

    2. Avatar
      Tiina K.

      Hei, perheneuvolan työntekijän kanssa tapaamiset ja työntekijä mukaan esikoulupalaveriin. Pyydä myös koulupsykologilta tutkimukset, näin pääsette alkuselvittelyihin ja tarpeen mukaan jatkotutkimuksiin ja avun piiriin. Shl:n perhetyöstä voisi olla apua kotona nyt, kun olet väsynyt ja sitten kun vauva on syntynyt.
      Esikouluikä on haastava kasvukausi lapselle ja hän tarvitsee vielä paljon aikuisen tukea ja läheisyyttä. Lapsella voi olla vaikeaa sopeutua alati muuttuviin elämäntilanteisiin.
      Yst. Perheneuvolan sh

    3. Avatar
      Temppiä!

      Hienoa, että suhtaudut vakavasti lapsesi tekemisiin! Työskentelen esikouluikäisten kanssa, joten voin sanoa, että lyömiset ja tuuppimiset ovat valitettavasti arkipäivää. Ne pyritään selvittämään heti lasten kanssa. Ilmeisesti lapsesi ei eroa muusta porukasta huolestuttavasti. Mutta kyllä opettajan pitää löytää sinulle aikaa. Ja olet oikeassa, tuo käytös pitäisi kitkeä varhain. Porukassa saattaa olla joku lapsi/joitain lapsia jotka ärsyttävät hienovaraisesti ja saavat ”kuumakallet” raivostumaan. Se on tavallaan peliä. Seurasin vuoden verran ekaluokkalaista poikaa, joka osasi tosi taitavasti provosoida kaksi poikaa tappelemaan keskenään. Tämä sitten katseli vierestä. Popparit vaan puuttui.
      Koita saada poikasi puhumaan kavereistaan sen sijaan, että yrität puristaa hänestä ulos tunnustusta. Joskus ryhmän vaihto voi auttaa.
      Lapsen isän suhteen tilanne on ikävä. Voisiko lasu puuttua rajattomuuteen? Jos lapsen terveys ja perusturvallisuus on uhattuna, siihen pitää voida puuttua.

    4. Avatar
      Elma

      Kyllä sieltä eskarista pitää löytyä aikaa jutella, jos ei opella, niin entä lastenhoitajat? Ja niin kuin edellä sanottiin, yhteyttä pk:n johtajaan tai jos se ei auta, kaupungin varhaiskasvatuspäällikköön ja kerrot, miten eskarissa toimitaan. Vaikka riita-asia olisi selvitetty eskarissa, vanhemmille pitää myös kertoa mitä on tapahtunut, jos lapsi vaikka haluaa kotona jutella asiasta. Jos kasvattajien kohtelua vanhempaa kohtaan on noin kylmää, niin mitähän sitten lapsia kohtaan..? Mikä selittäisi ongelmat lasten kesken ja vaikuttaisi myös siltä että tietyistä lapsista tehdään syntipukkeja. No, tämä on vaan arvelua, mutta asiaa kannattaa ruveta selvittämään. Ei syyttäen, ennemmin rakentavasti. Kannattaa kertoa, että oma lapsi on kertonut toisten satuttavan leikeissä ja ettei aikuiset ole koskaan lähellä kun on leikkiä. Että voisko joku olla siinä lähellä silmänä ja apuna. Eskarin pitäisi olla yhteistyötä vanhemman/vanhempien ja kasvattajien kesken! Tsemppiä!

    5. Avatar
      Heini

      Ehdottomasti ota yhteyttä päiväkodin johtajaa ja, jos häneltäkään ei apua tipu niin sitten hänen esimieheensä kuka se sitten teidän kaupungissa onkaan. Eskariopettajat ja muutkin päiväkotien työntekijät ovat aivan ylikuormitettuja, mutta ongelmat pitää silti tuoda esiin ja niihin pitää saada ratkaisu. Kouluun siirryttäessä kannattaa ongelmat ottaa puheeksi heti tilanteen tullen, jotta opettaja voi herkästi ohjata tuen piiriin.

    6. Avatar
      Aloitteleva eskariope

      Tekstissä nousi jo moni asia esille mitkä saattavat aiheuttaa pojan oireilua. Avioero, uusi suhde, muutot, ryhmien vaihdot, rajattomuus, arjen kiireys jne. Siinä on pienelle ihmiselle paljon ja olisin enemmin ihmeissäni jos reagointia ei olisi ollenkaan.

      Selvää on, että poikasi tarvitsee tukea tähän elämänsä vaiheeseen. Olisin yhteydessä päiväkodin johtajaan, jotta keskusteluaika opettajan kanssa järjestyisi. Keskustelussa haluaisin kuulla, miten kaveri ja tunnetaitoja ryhmässä tuetaan, jotta oirehtiva käyttäytyminen saataisiin ohjattua pois. Korostaisin myös positiivista palautetta eli lapsi (ja vanhempi) saisi hakutilanteessa vahvistavaa palautetta päivästä. Haasteita usein liikaa korostetaan.

      Tärkeää olisi muistaa yhteistyön tärkeys eri tahojen kanssa. Haasteet harvoin syntyvät yksiselitteisesti ja apua voisi olla kotona arjen rauhoittamisesta ja eskarissa muista tukitoimista. Avoin keskustelu on avain ja mikäli eskari ei ole aloitteellinen osapuoli ole sinä!

      Toivottavasti tilanne ratkeaa parhain päin!

    7. Avatar
      Kirsi Roininen

      Huh huh… eskariopena kauhistuttaa/ hämmästyttää tuo asenne , ettei olisi aikaa jutella! Jos asia tosiaankin oli noin kuinka kirjoitat! Omassa eskarissani käytettiin syksyllä paljon aikaa ryhmäytymiseen , opeteltiin miten toisiamme kohdellaan, miten puhutaan , miten kiva kun voidaan tehdä asioita yhdessä jne. Minulla on monta poikaa 19 lapsen ryhmässä ja jokaisella tietenkin omanlaisensa temperamentti . Temperamentti ei tietenkään oikeuta eikä ole selitys mihinkään , mikä aiheuttaa vahinkoa asioille tai muille ihmisille . Lapsi on ohjattava tunnistamaan omat tunteensa ja millaisia reaktioita ne aiheuttaa ! Ja ohjattava löytämään keinoja purkaa tunteet muutoin kuin lyömällä! Aikuisen vastuulla on siis tämä niin eskarissa kuin kotona ! Meidän eskaiopettajienhan pitäisi valmistaa lapset kouluun ja mitä siellä tarvitaan :VUOROVAIKUTUSTAITOJA!!!! Kun ne on hallissa, kakki muukin sujuu!
      Ohjeeksi antaisin , että ota yhteyttä päiväkodin johtajaan asiassa ja pyydä palaveria johon tulisi myös eskarin opettaja sekä veo! Nosta kissa pöydälle ja kerro , mikä sinua huolettaa! Parhaan tuloksen saat , kun kerrot minä- muodossa , mitä on sattunut ja mieltä tuntuu!

    Vastaa