Ero ja lastensuojeluilmoitus
Eskarissa pojan käytös huononi
Esikoulua ei kiinnosta
Esikoulua ei kiinnosta, miksi?
Olen menettänyt nyt yöunia tämän takia, raskaus vie myös voimia, olen kärsinyt rajusta pahoinvoinnista joka nyt rv 15 vasta alkanut hieman helpottaa.
Tämän takia toki keskittyminen lapseen on ollut vähäisempää kun iltaisin lähinnä lepään ja pitkään oksensin monta kertaa päivässä, nyt yhä välillä. Lapsen isän luona on yhä sama rajattomuuden ongelma kuin ennen, ja lapsi on aina sieltä tullessaan ylikierroksilla ja on paljon vaikeampi aina sen jälkeen päästä kiinni meidän sääntöihin ja rytmiin.
Olen pakottanut itseni hyväksymään sen, koska se on ollut lopulta ainoa ohje myös ulkopuolelta etten voi vaikuttaa isän tapoihin eikä kukaan muukaan voi. Koen, että lapselleni esim. rytmi on tärkeä asia.
Soitin tuon puremistapauksen jälkeen esikouluun. Sanoma oli että turhaan soittelet ja opettaja sanoi että hänellä on kiire, ei ehdi puhua. Sanoin että voidaanko puhua toisena hetkenä. Hän sanoi että jos tarvitsen tukea, perheneuvola on oikea paikka.
Olin jo perheneuvolaan ollut yhteydessä. Perheneuvolassa sain jo puhelun aikana tukea, mutta hekin sanoivat että esikoulun kanssa yhdessä pitäisi nyt lähteä tätä selvittämään.
Olen kaiken kaikkiaan ihan helkkarin pettynyt esikouluun. Olen saanut aiemmin päiväkodista tosi paljon tukea. On voinut avoimesti jutella lapsen kuulumisia ja lapsen päivästä. Nyt ei aikaa ole ikinä ja viesti on ollut se, että huolehtia ei tarvitse mutta kuitenkin lapsesta kerrotaan asioita tosi negatiiviseen sävyyn ja ei silti haluta selvittää asioita kunnolla kun sitä pyydän.
Tuntuu että heitä ei kiinnosta, ei vaan ole aikaa ilmeisesti. Lapseni on kehittynyt ikätasoisesti, on sosiaalinen ja hänellä on paljon kavereita. Nämä jutut on lähteneet käyntiin päiväkodissa nyt ekan kerran tänä syksynä. Nyt esikoulussa on joku tarrataulu käytössä tueksi. Esikoulun opettaja tuntuu tosi etäiseltä. Erityisopettaja (koko ryhmän) kävi keskustelussa läpi vain jatkuvasti jotain testien tuloksia ja Gaussin käyrää että mihin lapseni sijoittuu muihin verrattuna. Mikä tuntui ihan hemmetin epäolennaiselta.
Tuleva koulu jännittää
Lapsi menee elokuussa kouluun. Stressaan sitä ihan älyttömästi. Mitä jos tämä hänen käytös ei lopu vaikka tekisin kaikkeni ja mitä jos tuo eskarissa vastaan tullut välinpitämättömyys jatkuu koulussa. Pitääkö minun lähteä taistelemaan tukea lapselle ja vaatimaan että eskarissa tilanteita valvotaan herkemmin ja lastani ohjataan pois tästä käytöksestä?
Minusta tuntuu että pojat leikkii siellä muutenkin keskenään valvomatta ja myös oma lapseni kertoo paljonkin tapauksista joissa häntä on lyöty ym. eikä niistä tule tietoa minulle kuin häneltä itseltään. Viimeksi viime viikolla oli naarmu poskessa ja kertoi että joku kaveri oli kepillä heittänyt, kun lapseni oli jalkapallossa tehnyt maalin. En tietysti tiedä mitä oli sattunut ja eniten olen silti huolissaan oman lapseni käytöksestä kuin muusta.
Miten edetä tästä? Miten apua pojalleni?
Ota yhteys esimieheen, siis päiväkodin johtajaan. Kerro että koet opettajan kiireiseksi. Sano että haluat puhua asiasta yhdessä, koska tilanne ei katoa maton alle heittämällä eikä lasta mitätöimällä. Pyydä neuvolasta tukea. Soita perheneuvolan linjalle, juttele. Siellä on fiksuja tyyppejä jotka auttaa.Tee vaikka ranskalaiset viivat asiasta. Että saat käsityksrn onko asia pahentunut vai samaa jatkuvasti.
Meillä ihmereagointia eskarissa, jota en ymmärtänyt heti muuksi kuin siksi mitä inttivät. Että olisi adhd yms.. kuuntelin lopulta lasta, mitä on kaiken “kiukuttelun” takana. Ja! Itse löysin taustalta hoitajan! Joka kiusasi lapsia!! Ja siinä syy lapseni pahoinvointiin, ylilyönteihin, ja välinpitämättämyyteen. Hänet leimattiin tyhmäksi, joten tyhmäksi heittäytyi ja hankalaksi.. okei, oma kullannuppu touhuaa kaikenlaista hölmöä ihan omastakin takaa, laitetaan se perspektiiviin ei suurennella mutta selvitetään. Ole avoin vaikka pelottaa, ota apu vastaan, mutta samalla, arvosta lasta. Itsellä opettaja lapsella sellainen, joka on nyt 1 luokalla ansainnut luoton lapselta ja on nyt turvallinen luottoihminen villille pojalle. Ei adhd vaan herkkä. Villikin on herkkä. Ja nyt kasvanut kovasti.
Yksi tärkeä neuvo vielä; tutustukaa niihin lapsenne luokkatovereihin, ja vanhempiin. Opetelkaa selvittämään myös ilman koulua niitä ongelmia. Ei se ole helppoa, mutta se myös antaa. Lapset oppivat myös siitä että selvittävät riitojaan itse, ilman viskomisia koska jokatapauksessa asia selvitetään vanhempien avulla. Kaverisuhteet saattaa hiertää tai taustalta löytyä jotain mitä et hoksannutkaan. Isä voi olla syynä tai se voi olla vain osasyynä. Tsemppiä! Huomenna on aina uusi päivä ja uusi mahdollisuus.
Hei, perheneuvolan työntekijän kanssa tapaamiset ja työntekijä mukaan esikoulupalaveriin. Pyydä myös koulupsykologilta tutkimukset, näin pääsette alkuselvittelyihin ja tarpeen mukaan jatkotutkimuksiin ja avun piiriin. Shl:n perhetyöstä voisi olla apua kotona nyt, kun olet väsynyt ja sitten kun vauva on syntynyt.
Esikouluikä on haastava kasvukausi lapselle ja hän tarvitsee vielä paljon aikuisen tukea ja läheisyyttä. Lapsella voi olla vaikeaa sopeutua alati muuttuviin elämäntilanteisiin.
Yst. Perheneuvolan sh
Hienoa, että suhtaudut vakavasti lapsesi tekemisiin! Työskentelen esikouluikäisten kanssa, joten voin sanoa, että lyömiset ja tuuppimiset ovat valitettavasti arkipäivää. Ne pyritään selvittämään heti lasten kanssa. Ilmeisesti lapsesi ei eroa muusta porukasta huolestuttavasti. Mutta kyllä opettajan pitää löytää sinulle aikaa. Ja olet oikeassa, tuo käytös pitäisi kitkeä varhain. Porukassa saattaa olla joku lapsi/joitain lapsia jotka ärsyttävät hienovaraisesti ja saavat “kuumakallet” raivostumaan. Se on tavallaan peliä. Seurasin vuoden verran ekaluokkalaista poikaa, joka osasi tosi taitavasti provosoida kaksi poikaa tappelemaan keskenään. Tämä sitten katseli vierestä. Popparit vaan puuttui.
Koita saada poikasi puhumaan kavereistaan sen sijaan, että yrität puristaa hänestä ulos tunnustusta. Joskus ryhmän vaihto voi auttaa.
Lapsen isän suhteen tilanne on ikävä. Voisiko lasu puuttua rajattomuuteen? Jos lapsen terveys ja perusturvallisuus on uhattuna, siihen pitää voida puuttua.
Kyllä sieltä eskarista pitää löytyä aikaa jutella, jos ei opella, niin entä lastenhoitajat? Ja niin kuin edellä sanottiin, yhteyttä pk:n johtajaan tai jos se ei auta, kaupungin varhaiskasvatuspäällikköön ja kerrot, miten eskarissa toimitaan. Vaikka riita-asia olisi selvitetty eskarissa, vanhemmille pitää myös kertoa mitä on tapahtunut, jos lapsi vaikka haluaa kotona jutella asiasta. Jos kasvattajien kohtelua vanhempaa kohtaan on noin kylmää, niin mitähän sitten lapsia kohtaan..? Mikä selittäisi ongelmat lasten kesken ja vaikuttaisi myös siltä että tietyistä lapsista tehdään syntipukkeja. No, tämä on vaan arvelua, mutta asiaa kannattaa ruveta selvittämään. Ei syyttäen, ennemmin rakentavasti. Kannattaa kertoa, että oma lapsi on kertonut toisten satuttavan leikeissä ja ettei aikuiset ole koskaan lähellä kun on leikkiä. Että voisko joku olla siinä lähellä silmänä ja apuna. Eskarin pitäisi olla yhteistyötä vanhemman/vanhempien ja kasvattajien kesken! Tsemppiä!
Ehdottomasti ota yhteyttä päiväkodin johtajaa ja, jos häneltäkään ei apua tipu niin sitten hänen esimieheensä kuka se sitten teidän kaupungissa onkaan. Eskariopettajat ja muutkin päiväkotien työntekijät ovat aivan ylikuormitettuja, mutta ongelmat pitää silti tuoda esiin ja niihin pitää saada ratkaisu. Kouluun siirryttäessä kannattaa ongelmat ottaa puheeksi heti tilanteen tullen, jotta opettaja voi herkästi ohjata tuen piiriin.
Tekstissä nousi jo moni asia esille mitkä saattavat aiheuttaa pojan oireilua. Avioero, uusi suhde, muutot, ryhmien vaihdot, rajattomuus, arjen kiireys jne. Siinä on pienelle ihmiselle paljon ja olisin enemmin ihmeissäni jos reagointia ei olisi ollenkaan.
Selvää on, että poikasi tarvitsee tukea tähän elämänsä vaiheeseen. Olisin yhteydessä päiväkodin johtajaan, jotta keskusteluaika opettajan kanssa järjestyisi. Keskustelussa haluaisin kuulla, miten kaveri ja tunnetaitoja ryhmässä tuetaan, jotta oirehtiva käyttäytyminen saataisiin ohjattua pois. Korostaisin myös positiivista palautetta eli lapsi (ja vanhempi) saisi hakutilanteessa vahvistavaa palautetta päivästä. Haasteita usein liikaa korostetaan.
Tärkeää olisi muistaa yhteistyön tärkeys eri tahojen kanssa. Haasteet harvoin syntyvät yksiselitteisesti ja apua voisi olla kotona arjen rauhoittamisesta ja eskarissa muista tukitoimista. Avoin keskustelu on avain ja mikäli eskari ei ole aloitteellinen osapuoli ole sinä!
Toivottavasti tilanne ratkeaa parhain päin!
Huh huh… eskariopena kauhistuttaa/ hämmästyttää tuo asenne , ettei olisi aikaa jutella! Jos asia tosiaankin oli noin kuinka kirjoitat! Omassa eskarissani käytettiin syksyllä paljon aikaa ryhmäytymiseen , opeteltiin miten toisiamme kohdellaan, miten puhutaan , miten kiva kun voidaan tehdä asioita yhdessä jne. Minulla on monta poikaa 19 lapsen ryhmässä ja jokaisella tietenkin omanlaisensa temperamentti . Temperamentti ei tietenkään oikeuta eikä ole selitys mihinkään , mikä aiheuttaa vahinkoa asioille tai muille ihmisille . Lapsi on ohjattava tunnistamaan omat tunteensa ja millaisia reaktioita ne aiheuttaa ! Ja ohjattava löytämään keinoja purkaa tunteet muutoin kuin lyömällä! Aikuisen vastuulla on siis tämä niin eskarissa kuin kotona ! Meidän eskaiopettajienhan pitäisi valmistaa lapset kouluun ja mitä siellä tarvitaan :VUOROVAIKUTUSTAITOJA!!!! Kun ne on hallissa, kakki muukin sujuu!
Ohjeeksi antaisin , että ota yhteyttä päiväkodin johtajaan asiassa ja pyydä palaveria johon tulisi myös eskarin opettaja sekä veo! Nosta kissa pöydälle ja kerro , mikä sinua huolettaa! Parhaan tuloksen saat , kun kerrot minä- muodossa , mitä on sattunut ja mieltä tuntuu!